Osuipa käsiini marraskuinen et-lehti, jossa oli juttu otsikolla "Hyvä itsetunto on oppimisen a ja o". Se kertoo kuusikymppisestä opettajasta, joka yrittää kannustamalla saada lapset oppimaan. "Tärkeintä on säilyttää lapsen luontainen uteliaisuus ja itseluottamus", sanoo Kaisa Virmajoki..
Hän on saman ikäinen kuin minä, joten on käynyt koulunsa myös 60-70 -luvuilla. Silloin suurin osa opettajista oli kannustavia. Itselleni onneksi sattui heti alakoulussa erinomaisen kannustava opettaja, Anna Suominen, josta olen kirjoittanut toisessa blogissani. Myös myöhemmin minua opettanut Kaarina Puttonen oli sellainen. Virheitä ja huonoja puolia ei ilkuttu, vaan kaikesta pyrittiin löytämään jotain positiivista, opettavaista ja eteenpäin kannustavaa. Olen heille ikuisesti kiitollinen.
"Onnistumisen kokemukset vahvistavat lapsen itsetuntoa, joka on oppimisen kivijalka", toteaa Kaisa Virmajoki. "Uskon palkintoihin, en rangaistuksiin. En kiellä juoksemasta, kehoitan kävelemään."
Tällaisia kannustavia opettajia tarvitaan tänäänkin. Nyt vielä enemmän. Rangaistuksia ei enää saakaan antaa, mutta kannustaa voi. Jos jättää huomiotta pahan ja kannustaa sitä, mikä on hyvää ja oikein, ohjaako se muitakin tekemään hyvää? Siinäpä kysymys pohdittavaksi :)
Huom!
Tuohon allaolevaan Mummon kommenttiin en saanut vastatuksi kuin tätä kautta (entinen sähköposti on poistunut).
Kyseinen tapahtuma on ilmeisesti myös 1960-luvulta, koska kurssimuotoinen eli luokaton lukio on ollut toiminnassa jo vuosikymmeniä.
Kuitenkin tuollainen käytös on anteeksiantamatonta. Ehkä sata vuotta sitten ylioppilaat olivat eliittiä, vaan eivät enää. Nykyään onneksi useimmilla on mahdollisuus lukiokoulutukseenkin, jos haluavat oppia lisää samalla, kun miettivät, mikä heistä isona tulee :D
Ja erityisen hienoa on, että myös pienillä kunnilla, kuten Pyhäjoella, on mahdollisuus tarjoa erinomaista lukio-opetusta pätevillä opettajilla ja runsaalla kurssimäärällä, viimeisimpien opiskelumetodien hyödyntäminä.
lauantai 20. joulukuuta 2014
sunnuntai 30. marraskuuta 2014
HOOSIANNA KUULUU PÄÄSIÄISEEN!
Tänään on ensimmäinen adventti. Kirkoissa lauletaan taas Hoosiannaa oikein sydämen pohjasta. Mikä ettei, onhan se hieno laulu. Minua vain harmittaa, kun se näin liitetään jouluun, vaikka se kuuluu pääsiäiseen.
Tietosanakirjasta ote:
"Hoosianna on alkujaan hepreankielinen huudahdus, joka varsinaisesti merkitsee "oi auta" tai "pelasta", mutta jota jo varhain alettiin käyttää myös kuninkaille ja Jumalalle sekä erityisesti odotetulle Messiaalle osoitettuna riemu- ja ylistyshuutona.
Kaikissa evankeliumeissa kerrotaan, että kun Jeesus saapui aasilla ratsastaen Jerusalemiin, kansanjoukko otti Hänet riemuiten vastaan ja huusi Hoosiannaa. Tämä tapahtui vain muutamaa päivää ennen Hänen ristiinnaulitsemistaan. Tapauksen muistoksi vietetään palmusunnuntaita.
Hoosianna-hymnin laulaminen kuitenkin ensimmäisenä adventtisunnuntaina on Suomessa ja Ruotsissa 200-vuotinen perinne."
Toinen tähän aikaa usein liitetty laulu kuuluukin: Tiellä ken vaeltaa, ken aasilla ratsastaa... Senkin laulun lopussa on useaan kertaan hoosianna, "pelasta meidät".
Jeesus ratsasti aasilla Jerusalemiin pääsiäisen alla, ei joulun alla. Hoosianna kuuluu siis laulaa palmusunnuntaina. Odotetaan Jeesusta saapuvaksi, maahan heitetään palmunoksia, Kuningas ratsastaa aasilla. Virsikirjassa tämä laulu on sijoitettu adventtivirsiin =O
Tiellä ken vaeltaa, ken aasilla ratsastaa?
Maahan on laskettu vaatteita, lehviä, oksia.
Muurari-rabbi nyt on matkalle lähtenyt,
noussut on satulaan ratsunsa, kuitenkin Kuningas.
Kruunua, valtikkaa et lainkaan sä nähdä saa.
Mahtavat ovat muualla suurissa saleissa.
Ihmisen Pojan tie nyt kaupunkiin suureen vie.
Suosio satojen ihmisten vaihtuu jo syytökseen.
Nöyryys ja hiljaisuus on valtasi salaisuus.
Voimalla, väkivallalla et tahdo hallita.
Uskomme vahvista, luo tiellemme valoa,
johdata elämään rikkaaseen, rauhaan ja hyvyyteen.
Jeesus, Sä Herramme, Sua seurata tahdomme,
kanssamme kulje eteenpäin, yhdessä, yksittäin.
Hoosianna, hoosianna, hoosianna, hoosianna!
Saavu jo, Kuningas, luoksemme täyttäen toiveemme!
Selvä pääsiäisen sanoma siis varsinkin tässä laulussa. Mutta elämme nyt joulun odotuksessa. Odotamme pikkuista Jeesus-lasta syntyväksi.
Tietosanakirjasta ote:
"Hoosianna on alkujaan hepreankielinen huudahdus, joka varsinaisesti merkitsee "oi auta" tai "pelasta", mutta jota jo varhain alettiin käyttää myös kuninkaille ja Jumalalle sekä erityisesti odotetulle Messiaalle osoitettuna riemu- ja ylistyshuutona.
Kaikissa evankeliumeissa kerrotaan, että kun Jeesus saapui aasilla ratsastaen Jerusalemiin, kansanjoukko otti Hänet riemuiten vastaan ja huusi Hoosiannaa. Tämä tapahtui vain muutamaa päivää ennen Hänen ristiinnaulitsemistaan. Tapauksen muistoksi vietetään palmusunnuntaita.
Hoosianna-hymnin laulaminen kuitenkin ensimmäisenä adventtisunnuntaina on Suomessa ja Ruotsissa 200-vuotinen perinne."
Toinen tähän aikaa usein liitetty laulu kuuluukin: Tiellä ken vaeltaa, ken aasilla ratsastaa... Senkin laulun lopussa on useaan kertaan hoosianna, "pelasta meidät".
Jeesus ratsasti aasilla Jerusalemiin pääsiäisen alla, ei joulun alla. Hoosianna kuuluu siis laulaa palmusunnuntaina. Odotetaan Jeesusta saapuvaksi, maahan heitetään palmunoksia, Kuningas ratsastaa aasilla. Virsikirjassa tämä laulu on sijoitettu adventtivirsiin =O
Tiellä ken vaeltaa, ken aasilla ratsastaa?
Maahan on laskettu vaatteita, lehviä, oksia.
Muurari-rabbi nyt on matkalle lähtenyt,
noussut on satulaan ratsunsa, kuitenkin Kuningas.
Kruunua, valtikkaa et lainkaan sä nähdä saa.
Mahtavat ovat muualla suurissa saleissa.
Ihmisen Pojan tie nyt kaupunkiin suureen vie.
Suosio satojen ihmisten vaihtuu jo syytökseen.
Nöyryys ja hiljaisuus on valtasi salaisuus.
Voimalla, väkivallalla et tahdo hallita.
Uskomme vahvista, luo tiellemme valoa,
johdata elämään rikkaaseen, rauhaan ja hyvyyteen.
Jeesus, Sä Herramme, Sua seurata tahdomme,
kanssamme kulje eteenpäin, yhdessä, yksittäin.
Hoosianna, hoosianna, hoosianna, hoosianna!
Saavu jo, Kuningas, luoksemme täyttäen toiveemme!
Selvä pääsiäisen sanoma siis varsinkin tässä laulussa. Mutta elämme nyt joulun odotuksessa. Odotamme pikkuista Jeesus-lasta syntyväksi.
keskiviikko 5. marraskuuta 2014
VANHASSA VARA PAREMI?
Nykyään maailma on mennyt sellaiseksi, että kaikki uudet tuotteet ovat kertakäyttöisiä. Siis sillä periaatteella, että kestävät niin kauan kuin kestävät ja sitten heitetään pois. Mitään ei enää voi korjata. Tai ei kannata, kun korjauskustannukset ovat uutta tuotetta isommat.
Silloin, kun minä vielä olin nuori (viime vuosituhannella siis), tehtiin tuotteet kestämään.
Mikroaaltouunin ostin, kun niitä ei vielä joka kodissa ollut. Ostin sen aikoinaan siksi, kun minulla ei ollut tavallista uunia. Kovassa käytössä se on ollut siitä lähtien, miltei 25 vuotta. Päivittäin vähintään. Tähän mikroon liittyy sellainen hauska juttu, että minua kosiessaan kullanmuru kysyi: "Otatko sinä tuon mikron mukaan, kun muutat?" Pitäähän minun sitä nyt vaalia kuin kukkaa kämmenellä. Onneksi toimii, ettei ole uuden hankintaan tullut tarvetta =D
Vuonna 1979 sain pikkuveljeltäni syntymäpäivälahjaksi leivänpaahtimen. Sellaisen tyypillinen seitsemänkymmenlukulaisen, ruskean ja kukallisen. Vaan hyvin on toiminut. Ahkerasti silläkin on leipää paahdettu ja paahdetaan vieläkin, viimeksi tänään. Nyt näkyy johto jo hieman rispaantuneen ja se on väliaikaisesti sähköteipillä korjattu. Jossain vaiheessa pitää vaihtaa uusi johto. Mutta muuten täysin toimiva laite.
On myös muita tavaroita, jotka kulkevat mukana vuosien ja vuosikymmenten ajan. Niitä en vaihda. Eikä nyt ole kysymys Turun sinapista...
Vaan nyt, jos ostaa jonkin tuotteen, sitä ei ehdi kyllästymiseen asti katsella. Hyvä, jos ehtii hintansa tienata ennen hajoamistaan. Ja sitten ihmetellään roskan ja jätteen määrää. Kun niitä ei usein voi edes kierrättää, niin onkos tuo nyt kumma, jos roskavuoret kasvavat =(
Eivätkö ihmiset enää halua pitkäaikaisia tuotteita? Pakkohan niitä olisi tehdä, jos kertakäyttökamat eivät kiinnosta. Sehän on rahan säästöäkin, kun ei tarvitse yhtenään olla uutta ostamassa. Laadusta kannattaa jopa maksaa. Äitini sanoi usein, ettei köyhällä ole varaa ostaa halpaa. Se sanonta kattaa kyllä tämän nykyisenkin elämänmenon. Osta laadukasta ja korjauta se tarpeen tullen. Se ei ehkä pelasta vielä maailmaa, mutta ainakin pienentää jätevuoria ja antaa sinulle hyvän olon järkevänä kuluttajana.
Silloin, kun minä vielä olin nuori (viime vuosituhannella siis), tehtiin tuotteet kestämään.
Mikroaaltouunin ostin, kun niitä ei vielä joka kodissa ollut. Ostin sen aikoinaan siksi, kun minulla ei ollut tavallista uunia. Kovassa käytössä se on ollut siitä lähtien, miltei 25 vuotta. Päivittäin vähintään. Tähän mikroon liittyy sellainen hauska juttu, että minua kosiessaan kullanmuru kysyi: "Otatko sinä tuon mikron mukaan, kun muutat?" Pitäähän minun sitä nyt vaalia kuin kukkaa kämmenellä. Onneksi toimii, ettei ole uuden hankintaan tullut tarvetta =D
Vuonna 1979 sain pikkuveljeltäni syntymäpäivälahjaksi leivänpaahtimen. Sellaisen tyypillinen seitsemänkymmenlukulaisen, ruskean ja kukallisen. Vaan hyvin on toiminut. Ahkerasti silläkin on leipää paahdettu ja paahdetaan vieläkin, viimeksi tänään. Nyt näkyy johto jo hieman rispaantuneen ja se on väliaikaisesti sähköteipillä korjattu. Jossain vaiheessa pitää vaihtaa uusi johto. Mutta muuten täysin toimiva laite.
On myös muita tavaroita, jotka kulkevat mukana vuosien ja vuosikymmenten ajan. Niitä en vaihda. Eikä nyt ole kysymys Turun sinapista...
Vaan nyt, jos ostaa jonkin tuotteen, sitä ei ehdi kyllästymiseen asti katsella. Hyvä, jos ehtii hintansa tienata ennen hajoamistaan. Ja sitten ihmetellään roskan ja jätteen määrää. Kun niitä ei usein voi edes kierrättää, niin onkos tuo nyt kumma, jos roskavuoret kasvavat =(
Eivätkö ihmiset enää halua pitkäaikaisia tuotteita? Pakkohan niitä olisi tehdä, jos kertakäyttökamat eivät kiinnosta. Sehän on rahan säästöäkin, kun ei tarvitse yhtenään olla uutta ostamassa. Laadusta kannattaa jopa maksaa. Äitini sanoi usein, ettei köyhällä ole varaa ostaa halpaa. Se sanonta kattaa kyllä tämän nykyisenkin elämänmenon. Osta laadukasta ja korjauta se tarpeen tullen. Se ei ehkä pelasta vielä maailmaa, mutta ainakin pienentää jätevuoria ja antaa sinulle hyvän olon järkevänä kuluttajana.
ONKO KUUSSA ELÄMÄÄ?
No, eipä tietenkään. Ei sitten minkäänlaista. Siellä se kuu olla möllöttää niin kuin on tehnyt aina, aikojen alusta asti.
Onko kukaan käynyt kuussa?
Enpä usko. Jos kuussa olisi 1960-luvulla onnistuttu käymään, niin kuin amerikkalaiset väittävät, miksei siellä sitten kukaan ole käynyt sen jälkeen? Ei kukaan, ei yhtään ainoaa kertaa viidenkymmenen (50) vuoden aikana!
Kerran näin dokumentin, jossa esiteltiin, miten kuuhuijaus on suoritettu. Amerikkalaisethan ovat siinä taitavia. Dokumentissa näytettiin alueet ja kaikki, miten huijaus oli saatu aikaan. Tämän uskon ennemmin kuin tuollaisen kerran maailmanhistoriassa -mukatapahtuneen.
Astronautit saa puhumaan mitä vaan, kun annetaan tarpeeksi rahaa tai "aivopestään". Avaruudesta saa otettua kuvia vaikka miten paljon. Mutta missä ovat todisteet kuusta? Jos laitat museon hyllylle kivenpaloja, kuka ne todistaa oikeiksi? Esimerkiksi tulivuori sylkee uumenistaan saman näköisiä "kuukiviä", olen itse nähnyt. Ja taivaalta tippuvat meteoriitit.
Nykytekniikalla kuumatkan todellisuus voitaisiin helposti todeta. Siksi niitä ei varmaan ole tehtykään. Toisaalta sellainen olisi vielä helpompi myös lavastaa. Ympäri mennään, yhteen tullaan =)
Onko kukaan käynyt kuussa?
Enpä usko. Jos kuussa olisi 1960-luvulla onnistuttu käymään, niin kuin amerikkalaiset väittävät, miksei siellä sitten kukaan ole käynyt sen jälkeen? Ei kukaan, ei yhtään ainoaa kertaa viidenkymmenen (50) vuoden aikana!
Kerran näin dokumentin, jossa esiteltiin, miten kuuhuijaus on suoritettu. Amerikkalaisethan ovat siinä taitavia. Dokumentissa näytettiin alueet ja kaikki, miten huijaus oli saatu aikaan. Tämän uskon ennemmin kuin tuollaisen kerran maailmanhistoriassa -mukatapahtuneen.
Astronautit saa puhumaan mitä vaan, kun annetaan tarpeeksi rahaa tai "aivopestään". Avaruudesta saa otettua kuvia vaikka miten paljon. Mutta missä ovat todisteet kuusta? Jos laitat museon hyllylle kivenpaloja, kuka ne todistaa oikeiksi? Esimerkiksi tulivuori sylkee uumenistaan saman näköisiä "kuukiviä", olen itse nähnyt. Ja taivaalta tippuvat meteoriitit.
Nykytekniikalla kuumatkan todellisuus voitaisiin helposti todeta. Siksi niitä ei varmaan ole tehtykään. Toisaalta sellainen olisi vielä helpompi myös lavastaa. Ympäri mennään, yhteen tullaan =)
sunnuntai 2. marraskuuta 2014
JOUNIN KAUPPA
Pyhäjoella oli ennen Jounin kauppa. Virallisesti se oli nimeltään Kielonkukka. Se oli hyvä kauppa. Suorastaan erinomainen.
Siellä oli iso tuoreliha/-kalatiski. Paljon erilaisia leikkeleitä, tuoretta jauhelihaa, herkullisia kaloja iso valikoima. Tuotteita löytyi myös grillattuina ja savustettuina.
Myöhemmin tarjolle tulivat myös valmiit ruuat. Yksi myyjä kävi varta vasten koulutusta saamassa tähän toimintaan. Ruokaa tehtiin valmiiksi, sitä sai maistella ja ostaa mukaan. Tarjolla oli myös kyseisen ruuan reseptejä, jos kuka halusi itsekin sitä kokeilla. Kaikki tarvikkeet löytyivät Jounin kaupasta.
Tuoretta leipää sai kaikkina arkipäivinä. Itse paikan päällä leivottua ja muualta tuotua.
Tapahtumia oli paljon. Kaikki juhlat huomioitiin kaupan sisustuksessa ja myyjien puvustuksessa. Tällöinkin tarjolla oli maistiaisia ja kotiin ostettavaa, kulloiseenkin tapahtumaan liittyen.
Jouni rakasti työtään ja se näkyi.
Sitten kauppias vaihtui. Ensin tuli mukava nuori mies, jolla oli samantapainen ote työhön kuin Jounillakin. Yhtenä kesänä hän jopa käväisi pihallamme tuomassa ison suklaarasian, ihan jostain ilahduttavasta syystä vain. Oikein mukava ihminen. Valitettavasti hän sai työsarakseen isomman kaupan isossa kaupungissa, joten hän lähti pois.
Sitten kaupan otti haltuunsa kokematon nuori mies. Kokematon sikäli, ettei ollut itse hoitanut kauppaa, vaikka sellaisessa olikin toki työskennellyt. Pitkään häntä ei edes kaupan puolella näkynyt, mutta uskalsi sentään lopulta tulla asiakkaiden pariin. Ihan mukava ihmisenä hän on, mutta valitettavasti tuo kaupan hoito ei ollut hänen bravuurinsa. Onneksi hänellä oli apunaan kokenut myyntihenkilökunta. Silti alkoi kaupan tylsistyminen. Ensin loppuivat nuo ruokajutut tyystin. Olivat ne jo Jounin ajoista vähentyneet, mutta nyt niitä ei ollut enää lainkaan. Liha-/kalatiski kutistui, osa muutettiin tuoresalaattiosastoksi. Sillä ei liene ollut menestystä, kun sekin loppui kokonaan. Samoin koko tuoretiski. Grilli sentään vielä toimi ja sieltä sai ostaa herkullisia liha- ja kalaruokia, laatikkoruokia ym. Ja tietenkin pullatiski vielä löytyi. Hänkin lähti sitten kokeilemaan siipiään suuremmille apajille. Toivon hänelle parempaa onnea siellä.
Ja taas vaihtui kauppias. Tämä mies on hoitanut pienellä paikkakunnalla pientä kauppaa ja ensimmäisten vajaan parin vuoden jälkeen näyttää valitettavasti siltä, että sama kaupan muutos jatkuu. Nyt on grillikin poistettu. Enää ei ole tuoretiskiä, ei grilliä, ei tuoreleipätiskiä, ei tapahtumia...
En ymmärrä, miksi upea Jounin kauppa on ajettu alas. Aikoinaan se olisi voinut kilpailla jopa Kalajoen ja Raahen K-markettien kanssa. Nyt se on kuin mikä tahansa pikkukauppa.
Siellä oli iso tuoreliha/-kalatiski. Paljon erilaisia leikkeleitä, tuoretta jauhelihaa, herkullisia kaloja iso valikoima. Tuotteita löytyi myös grillattuina ja savustettuina.
Myöhemmin tarjolle tulivat myös valmiit ruuat. Yksi myyjä kävi varta vasten koulutusta saamassa tähän toimintaan. Ruokaa tehtiin valmiiksi, sitä sai maistella ja ostaa mukaan. Tarjolla oli myös kyseisen ruuan reseptejä, jos kuka halusi itsekin sitä kokeilla. Kaikki tarvikkeet löytyivät Jounin kaupasta.
Tuoretta leipää sai kaikkina arkipäivinä. Itse paikan päällä leivottua ja muualta tuotua.
Tapahtumia oli paljon. Kaikki juhlat huomioitiin kaupan sisustuksessa ja myyjien puvustuksessa. Tällöinkin tarjolla oli maistiaisia ja kotiin ostettavaa, kulloiseenkin tapahtumaan liittyen.
Jouni rakasti työtään ja se näkyi.
Sitten kauppias vaihtui. Ensin tuli mukava nuori mies, jolla oli samantapainen ote työhön kuin Jounillakin. Yhtenä kesänä hän jopa käväisi pihallamme tuomassa ison suklaarasian, ihan jostain ilahduttavasta syystä vain. Oikein mukava ihminen. Valitettavasti hän sai työsarakseen isomman kaupan isossa kaupungissa, joten hän lähti pois.
Sitten kaupan otti haltuunsa kokematon nuori mies. Kokematon sikäli, ettei ollut itse hoitanut kauppaa, vaikka sellaisessa olikin toki työskennellyt. Pitkään häntä ei edes kaupan puolella näkynyt, mutta uskalsi sentään lopulta tulla asiakkaiden pariin. Ihan mukava ihmisenä hän on, mutta valitettavasti tuo kaupan hoito ei ollut hänen bravuurinsa. Onneksi hänellä oli apunaan kokenut myyntihenkilökunta. Silti alkoi kaupan tylsistyminen. Ensin loppuivat nuo ruokajutut tyystin. Olivat ne jo Jounin ajoista vähentyneet, mutta nyt niitä ei ollut enää lainkaan. Liha-/kalatiski kutistui, osa muutettiin tuoresalaattiosastoksi. Sillä ei liene ollut menestystä, kun sekin loppui kokonaan. Samoin koko tuoretiski. Grilli sentään vielä toimi ja sieltä sai ostaa herkullisia liha- ja kalaruokia, laatikkoruokia ym. Ja tietenkin pullatiski vielä löytyi. Hänkin lähti sitten kokeilemaan siipiään suuremmille apajille. Toivon hänelle parempaa onnea siellä.
Ja taas vaihtui kauppias. Tämä mies on hoitanut pienellä paikkakunnalla pientä kauppaa ja ensimmäisten vajaan parin vuoden jälkeen näyttää valitettavasti siltä, että sama kaupan muutos jatkuu. Nyt on grillikin poistettu. Enää ei ole tuoretiskiä, ei grilliä, ei tuoreleipätiskiä, ei tapahtumia...
En ymmärrä, miksi upea Jounin kauppa on ajettu alas. Aikoinaan se olisi voinut kilpailla jopa Kalajoen ja Raahen K-markettien kanssa. Nyt se on kuin mikä tahansa pikkukauppa.
JÄRJEN KÖYHYYTTÄ!
Rakas blogini! Kirjoitan tästä samasta asiasta toistamiseen, koska se niin suunnattomasti ärsyttää minua!
Viime aikoina on taas uutisissa ja lehdissä ollut juttua eläkeiän korottamisesta. Aina veisataan sitä samaa virttä, jonka mukaan mummojen ja pappojen pitäisi jaksaa työssä entistä pidempään. Vanhuuseläkkeen alaikäraja nostettiin jo 63 > 65 vuoteen. Mutta sekään ei tunnu riittävän. Joku dosentti oikein touhukkaana selitti, miten alaikäraja on vieläkin liian alhainen, sen pitäisi olla vähintään 68 vuotta.
Tämä on kyllä sellaista järjen köyhyyttä, mitä ei selitä edes se, että ollaan Suomessa.
Sen sijaan, että yritetään pitää papparaiset, tai itse asiassa mummelit, koska papparaiset kuolevat "luonnollisesti" aiemmin, töissä niin kauan kuin mahdollista, pitäisi panostaa nuorten työllistämiseen.
Nuoret ihmiset eivät saa töitä. Firmoja lopetetaan, ihmisiä irtisanotaan ja lomautetaan, uusia ei tule tilalle lähiaikoina, jos koskaan. Nämä enemmän ja vähemmän koulutetut ihmiset vetävät kotona lonkkaa ja elävät valtion tuilla. Joitakin sellainen elämä houkuttaa, mutta jotkut aivan varmasti tekisivät mielellään töitäkin ja eläisivät sikäli normaalia elämää.
Mutta näillekään raukoille ei työtä löydy. Miksi ei? No, koska mummot ja papat pidetään väkisin töissä kunnes he kaatuvat saappaat jalassa. Mieluiten suoraan hautaan, ettei eläkettä tarvitsisi maksaa lainkaan.
Sitten ihmetellään näitä syrjäytyneitä ihmisiä. Nyt nuo ensimmäiset ikityöttömät ovat jo kolmissakymmenissä. Tuillako heidän pitää elää hamaan vanhuuteen, jolloin ehkä alkavat saada vanhuuseläkettä, mikäli heistä vielä eläjiksi on.
Mikä lie Suomen valtion tavoite tässä asiassa? Mitään järkevää se ei ainakaan ole.
Pistäkää nyt hyvät päättäjät nuorten aikuisten työllisyys kuntoon ennen kuin ryhdytte vanhempaa polvea työllä listimään. Saatikka ulkomailta työvoimaa raahaamaan! Hyi häpeä!
Tähän viestiin on tullut kommentteja, joita tämä upea systeemi ei anna suoraan ladata. Joten minäpä kopioin ne tähän.
Kommentti 1:
Siinähän sitä oli oikiaa asiaa!!! Tällaiseen järjettömyyteen se johtaa, kun päättäjiksi valitaan yksin koulutuksen perusteella, ei kokemuuksen, eikä viisauden- ja maalaisjärjen perusteita huomioida. Alkaa koko suomen huusholli olla kaaoksen ja konkkursin partaalla.
Jaakko Jukkola
Kommentti 2:
Onko Stubb tilannut Himaselta selonteon? Kun tietää herran Kataisen tilauksesta tekemän raportin niin herää kysymys oliko hänen väitöskirjansa samaa tasoa. Hänhän oli muistaakseni nuorin Suomessa väitellyt.
Viime aikoina on taas uutisissa ja lehdissä ollut juttua eläkeiän korottamisesta. Aina veisataan sitä samaa virttä, jonka mukaan mummojen ja pappojen pitäisi jaksaa työssä entistä pidempään. Vanhuuseläkkeen alaikäraja nostettiin jo 63 > 65 vuoteen. Mutta sekään ei tunnu riittävän. Joku dosentti oikein touhukkaana selitti, miten alaikäraja on vieläkin liian alhainen, sen pitäisi olla vähintään 68 vuotta.
Tämä on kyllä sellaista järjen köyhyyttä, mitä ei selitä edes se, että ollaan Suomessa.
Sen sijaan, että yritetään pitää papparaiset, tai itse asiassa mummelit, koska papparaiset kuolevat "luonnollisesti" aiemmin, töissä niin kauan kuin mahdollista, pitäisi panostaa nuorten työllistämiseen.
Nuoret ihmiset eivät saa töitä. Firmoja lopetetaan, ihmisiä irtisanotaan ja lomautetaan, uusia ei tule tilalle lähiaikoina, jos koskaan. Nämä enemmän ja vähemmän koulutetut ihmiset vetävät kotona lonkkaa ja elävät valtion tuilla. Joitakin sellainen elämä houkuttaa, mutta jotkut aivan varmasti tekisivät mielellään töitäkin ja eläisivät sikäli normaalia elämää.
Mutta näillekään raukoille ei työtä löydy. Miksi ei? No, koska mummot ja papat pidetään väkisin töissä kunnes he kaatuvat saappaat jalassa. Mieluiten suoraan hautaan, ettei eläkettä tarvitsisi maksaa lainkaan.
Sitten ihmetellään näitä syrjäytyneitä ihmisiä. Nyt nuo ensimmäiset ikityöttömät ovat jo kolmissakymmenissä. Tuillako heidän pitää elää hamaan vanhuuteen, jolloin ehkä alkavat saada vanhuuseläkettä, mikäli heistä vielä eläjiksi on.
Mikä lie Suomen valtion tavoite tässä asiassa? Mitään järkevää se ei ainakaan ole.
Pistäkää nyt hyvät päättäjät nuorten aikuisten työllisyys kuntoon ennen kuin ryhdytte vanhempaa polvea työllä listimään. Saatikka ulkomailta työvoimaa raahaamaan! Hyi häpeä!
Tähän viestiin on tullut kommentteja, joita tämä upea systeemi ei anna suoraan ladata. Joten minäpä kopioin ne tähän.
Kommentti 1:
Siinähän sitä oli oikiaa asiaa!!! Tällaiseen järjettömyyteen se johtaa, kun päättäjiksi valitaan yksin koulutuksen perusteella, ei kokemuuksen, eikä viisauden- ja maalaisjärjen perusteita huomioida. Alkaa koko suomen huusholli olla kaaoksen ja konkkursin partaalla.
Jaakko Jukkola
Kommentti 2:
Onko Stubb tilannut Himaselta selonteon? Kun tietää herran Kataisen tilauksesta tekemän raportin niin herää kysymys oliko hänen väitöskirjansa samaa tasoa. Hänhän oli muistaakseni nuorin Suomessa väitellyt.
lauantai 1. marraskuuta 2014
VAINAJIENPÄIVÄ
Tänään vietetään vainajienpäivää, pyhäinpäivää, pyhien miesten päivää.
En oikeastaan ymmärrä koko päivän tarkoitusta. Nuorena luulin sen tarkoittavan päivää, jolloin muistellaan pyhimyksiä. Siis sellainen uskonnollinen päivä. Ehkä se olikin silloin sellainen?
Nyt muistellaan kuolleita sukulaisia. Hmm. Jotkut ehkä tarvitsevat tietyn päivän vuodessa muistaakseen menneitä sukulaisiaan ja ystäviään. Paitsi tietysti jouluaattonakin tehdään samoin. Minä haluaisin viedä kynttilän äitini haudalle jouluna. Se on nätti ja tunnelmallinen perinne. Mutta muuten en tarvitse kalenteriin päivää muistaakseni ja kaivatakseni häntä.
Olen sitä mieltä, että ihmisiä pitää muistaa ja huomioida silloin, kun he ovat vielä elossa. Käydä kylässä, soitella, antaa kukkia, ilahduttaa elävällä kynttilänvalolla. Silloin he vielä nauttivat niistä. "Mutta tämä ilahduttaa minua itseäni", sanoo joku. Miksi sinun pitäisi ilahtua? kysyn minä. Ilahduta rakkaitasi niin ilahdut itsekin siinä samalla. Ja, kun hän on poissa, voit muistella niitä mukavia hetkiä, joita teillä oli yhdessä.
Kun minä kuolen, en halua itselleni hautajaisia, en kukkaseppeleitä, en hautakiveä, en mitään peijaisia. Haluan halvimman pahviarkun, polttamisen ja tuhkien sirottamisen mereen. Vain oma kullanmuruni, sisarukseni ja pari ystävääni ovat ne henkilöt, joiden oikeasti uskon kaipaavan minua edes vähän. Siksi en halua, että kukaan ostaisi kalliita kukkalaitteita ja söisi täytekakkua muka surren. Saati toisi sitten kynttilän haudalle. Haluan kaikki kukat, suklaanamit ja halaukset NYT! Nyt, kun mä voin nauttia niistä, nuuhkia ja maistella. En haudalleni.
Tästä syystä en ymmärrä tätä päivää.
En oikeastaan ymmärrä koko päivän tarkoitusta. Nuorena luulin sen tarkoittavan päivää, jolloin muistellaan pyhimyksiä. Siis sellainen uskonnollinen päivä. Ehkä se olikin silloin sellainen?
Nyt muistellaan kuolleita sukulaisia. Hmm. Jotkut ehkä tarvitsevat tietyn päivän vuodessa muistaakseen menneitä sukulaisiaan ja ystäviään. Paitsi tietysti jouluaattonakin tehdään samoin. Minä haluaisin viedä kynttilän äitini haudalle jouluna. Se on nätti ja tunnelmallinen perinne. Mutta muuten en tarvitse kalenteriin päivää muistaakseni ja kaivatakseni häntä.
Olen sitä mieltä, että ihmisiä pitää muistaa ja huomioida silloin, kun he ovat vielä elossa. Käydä kylässä, soitella, antaa kukkia, ilahduttaa elävällä kynttilänvalolla. Silloin he vielä nauttivat niistä. "Mutta tämä ilahduttaa minua itseäni", sanoo joku. Miksi sinun pitäisi ilahtua? kysyn minä. Ilahduta rakkaitasi niin ilahdut itsekin siinä samalla. Ja, kun hän on poissa, voit muistella niitä mukavia hetkiä, joita teillä oli yhdessä.
Kun minä kuolen, en halua itselleni hautajaisia, en kukkaseppeleitä, en hautakiveä, en mitään peijaisia. Haluan halvimman pahviarkun, polttamisen ja tuhkien sirottamisen mereen. Vain oma kullanmuruni, sisarukseni ja pari ystävääni ovat ne henkilöt, joiden oikeasti uskon kaipaavan minua edes vähän. Siksi en halua, että kukaan ostaisi kalliita kukkalaitteita ja söisi täytekakkua muka surren. Saati toisi sitten kynttilän haudalle. Haluan kaikki kukat, suklaanamit ja halaukset NYT! Nyt, kun mä voin nauttia niistä, nuuhkia ja maistella. En haudalleni.
Tästä syystä en ymmärrä tätä päivää.
sunnuntai 19. lokakuuta 2014
VÄLIINTIPPUJIA
Uutisissa on retosteltu koulutusta vaille jäävien nuorten asemaa. "Koulupudokkaita" on tuo uusi, hieno sana, jolla heitä kutsutaan.
Koulupudokkaiden määrä on lisääntynyt. Erityisen suuri se on joillakin pienillä paikkakunnilla ja tästä ollaan huolestuneita. Kuten tietysti ympäri Suomea löytyvien koulupudokkaiden määrästä. Ilman koulutusta kun ei saa työtä. Ja ilman työtä nuori jää yhteiskunnan elätiksi.
Onhan se kauheaa, kun suuri osa nuorista ei jatka minnekään kouluun peruskoulun päättymisen jälkeen. Jäävät vain nurkkiin lojumaan ja pelaamaan tietokoneilla, syömään sipsejä ja rettelöimään kylille. Täytyyhän ne päivät jotenkin kuluttaa.
Samalla viikolla, taisi olla peräti samana päivänäkin, uutisoitiin koulujen lopettamisesta. Pienten paikkakuntien ei kannata pitää monenlaista koulutarjontaa. Lakkautuslistalla ovat nyt lukiot. Tämä on ihan yleinen suuntaus, ollut jo jonkin aikaa. Tässä lähettyvillä leikkuriin joutuu Vihannin lukio.
Ammattikoulutusta on vähennetty ja siirretty muualle. Esimerkkinä Raahe. Jos haluat ammattikouluun, sinun on muutettava sadan kilometrin päähän tai reissattava se matka bussilla joka koulupäivä. Kenellä sellaiseen on mahdollisuus? Laittaa nyt 16-vuotias lapsi maailmalle, pitkiin päiviin, väsyttäviin matkoihin, yksinäisiin iltoihin...
Summa summarum.
Onko kenties näiden koulupudokkaiden määrän lisääntyminen yhteydessä koulujen lopettamiseen? Sitä sietäisi päättäjienkin miettiä.
Koulupudokkaiden määrä on lisääntynyt. Erityisen suuri se on joillakin pienillä paikkakunnilla ja tästä ollaan huolestuneita. Kuten tietysti ympäri Suomea löytyvien koulupudokkaiden määrästä. Ilman koulutusta kun ei saa työtä. Ja ilman työtä nuori jää yhteiskunnan elätiksi.
Onhan se kauheaa, kun suuri osa nuorista ei jatka minnekään kouluun peruskoulun päättymisen jälkeen. Jäävät vain nurkkiin lojumaan ja pelaamaan tietokoneilla, syömään sipsejä ja rettelöimään kylille. Täytyyhän ne päivät jotenkin kuluttaa.
Samalla viikolla, taisi olla peräti samana päivänäkin, uutisoitiin koulujen lopettamisesta. Pienten paikkakuntien ei kannata pitää monenlaista koulutarjontaa. Lakkautuslistalla ovat nyt lukiot. Tämä on ihan yleinen suuntaus, ollut jo jonkin aikaa. Tässä lähettyvillä leikkuriin joutuu Vihannin lukio.
Ammattikoulutusta on vähennetty ja siirretty muualle. Esimerkkinä Raahe. Jos haluat ammattikouluun, sinun on muutettava sadan kilometrin päähän tai reissattava se matka bussilla joka koulupäivä. Kenellä sellaiseen on mahdollisuus? Laittaa nyt 16-vuotias lapsi maailmalle, pitkiin päiviin, väsyttäviin matkoihin, yksinäisiin iltoihin...
Summa summarum.
Onko kenties näiden koulupudokkaiden määrän lisääntyminen yhteydessä koulujen lopettamiseen? Sitä sietäisi päättäjienkin miettiä.
maanantai 6. lokakuuta 2014
PIMEITÄ PYÖRIÄ
Syksy on tullut. Samoin pimeät illat. Ja niiden myötä pimeät pyörät.
Todella vaarallista liikkua pimeällä ilman valoja, ja kaiken lisäksi ilman heijastimia!
Ovatko ihmiset ihan pöhköjä? No, useimmat lapset ovatkin tässä asiassa, mutta luulisi vanhempien huolehtivan jälkikasvunsa näkyvyydestä. Vai eivätkö he välitä? Ehkä eivät, kun monet heistä itsekin kulkevat valottomilla pyörillä ja lenkkeilevät koirineen ilman heijastimia.
Kun ne ovat niin kauhean kalliita! Ei.
Kun ne ovat niin työläitä hankkia! Ei.
Kun ne ovat niin hankalia käyttää. Ei.
Tyhmyyteen ei ole mitään syytä.
Polkupyörissä pitäisi olla valot, ihan tieliikennelainkin mukaan. Siksi pitäisikin olla itsestään selvyys, että kaikkiin pyöriin laitettaisiin valot jo tehtaalla, viimeistään kaupassa. Sen parikymppisen voisi kyllä lisätä pyörän hintaan, jos siitä kiikastaa. Asiakas voisi ehkä valita haluamansa valon, mutta se asennettaisiin pyörään ennen kuin se lähtisi liikkeestä. Näin meillä olisi edes toivoa, että jokainen pyörä näkyisi tiellä.
Minun pyörässäni on kiinteä valo, jota ei edes saa pois päältä. Sekä etu- että takavalo. Joskus keskikesällä se vähän harmittaa, koska polkeminen on raskaanpaa turhaan palavan valon takia. Mutta pimeällä tuntuu vähän turvallisemmalta.
Minä näyn. Näkisinpä vielä muutkin tiellä liikkujat...
Todella vaarallista liikkua pimeällä ilman valoja, ja kaiken lisäksi ilman heijastimia!
Ovatko ihmiset ihan pöhköjä? No, useimmat lapset ovatkin tässä asiassa, mutta luulisi vanhempien huolehtivan jälkikasvunsa näkyvyydestä. Vai eivätkö he välitä? Ehkä eivät, kun monet heistä itsekin kulkevat valottomilla pyörillä ja lenkkeilevät koirineen ilman heijastimia.
Kun ne ovat niin kauhean kalliita! Ei.
Kun ne ovat niin työläitä hankkia! Ei.
Kun ne ovat niin hankalia käyttää. Ei.
Tyhmyyteen ei ole mitään syytä.
Polkupyörissä pitäisi olla valot, ihan tieliikennelainkin mukaan. Siksi pitäisikin olla itsestään selvyys, että kaikkiin pyöriin laitettaisiin valot jo tehtaalla, viimeistään kaupassa. Sen parikymppisen voisi kyllä lisätä pyörän hintaan, jos siitä kiikastaa. Asiakas voisi ehkä valita haluamansa valon, mutta se asennettaisiin pyörään ennen kuin se lähtisi liikkeestä. Näin meillä olisi edes toivoa, että jokainen pyörä näkyisi tiellä.
Minun pyörässäni on kiinteä valo, jota ei edes saa pois päältä. Sekä etu- että takavalo. Joskus keskikesällä se vähän harmittaa, koska polkeminen on raskaanpaa turhaan palavan valon takia. Mutta pimeällä tuntuu vähän turvallisemmalta.
Minä näyn. Näkisinpä vielä muutkin tiellä liikkujat...
TYÖAJAN TUHLAUSTA?
Jonkin aikaa sitten lehdessä oli juttu siitä, miten eräs nainen oli tehnyt poliisille ilmoituksen nettiuhkailusta. Hän oli kirjoittanut blogiinsa aiheesta, josta joku oli suivaantunut niin, että oli ruvennut uhkailemaan naista. Taisi siinä olla mukana useampikin uhkailija.
Nainen teki asiasta poliisille rikosilmoituksen. Onhan nyt julkinen henkeen ja omaisuuteen kohdistuva uhkailu toki rikos.
Poliisi otti ilmoituksen vastaan, mutta ilmoitti seuraavana päivänä naiselle, ettei ryhdy asian suhteen enempiin toimenpiteisiin. Selitys oli, että "poliisilla kuluu työaikaa rikosilmoitusten tutkimiseen".
Jaaha. Tästä nimenomaisesta asiasta sen enempää tietämättä totean vain, että eikös poliisin työaika ole juuri rikosilmoitusten tutkimista varten. Että rosmot saataisiin kiinni ja tilille tekosistaan.
Kysyn vaan.
Nainen teki asiasta poliisille rikosilmoituksen. Onhan nyt julkinen henkeen ja omaisuuteen kohdistuva uhkailu toki rikos.
Poliisi otti ilmoituksen vastaan, mutta ilmoitti seuraavana päivänä naiselle, ettei ryhdy asian suhteen enempiin toimenpiteisiin. Selitys oli, että "poliisilla kuluu työaikaa rikosilmoitusten tutkimiseen".
Jaaha. Tästä nimenomaisesta asiasta sen enempää tietämättä totean vain, että eikös poliisin työaika ole juuri rikosilmoitusten tutkimista varten. Että rosmot saataisiin kiinni ja tilille tekosistaan.
Kysyn vaan.
MESSUT JA MARKKINAT
Pyhäjoen jokavuotinen syksyn merkki on tullut ja mennyt. Nimittäin syysmessut & markkinat.
Tänä vuonna olin mukana omalla looshillani. Kahden looshin verran laitoin esille pyhäjokisista parinkymmenen vuoden aikana nappaamiani kuvia. Ihan kiitettävästi kävi porukkaa niitä katsomassa ja suurin osa kävi kaupaksikin. Jotkut olivat ihastuneita omiinsa tai toisten kuviin. Kukaan ei sanonut mitään harmillista, vaikka sellaisiakin katsojia kävi paljon, joiden kuvia sieltä ei löytynyt. Tämä oli tavallaan hyvästini näille kuville ja kuvaamiselle. Yksi nainen olisi tilannut minut kuvaamaan, mutta kerroin, että en sitä enää tee. Lahjoitin kameranikin jo siskontytölle =)
Suurena positiivisena kokemuksena messuilla nousee ehdottomasti looshivastaava Iida Korpela. Hän oli tosi ihanasti mukana koko ajan. Jo perjantaina kävi tarkistamassa, löytyykö kaikki tarvittava ja messupäivänä muutamaan otteeseen tarkistamassa kaiken sujumisen. Minusta se oli hieno parannus entisiin verrattuna, jotka vain toivat laskun. Kiitos Iida!
Huononnusta sen sijaan oli se, että näytteilleasettajien kahvilippu sisälsi pelkän kahvin, ei lainkaan pullaa. Kun se kahvin ja pullan tuotantokustannus on niin pieni verrattuna myyntihintoihin, että pari pitkoa olisi hyvin voinut varata meille, jotka koko päivän seisoimme siellä asiakkaita palvellen. Pieni hyvän tahdon ele, joka ei olisi tullut kalliiksi.
Mukavasti oli myös julkkisvieraita. Messut avasi Raimo Sailas ja haastateltavana piipahti myös Raahesta syntyisin oleva näyttelijä Minttu Mustakallio. Yllätysvieraana kierteli vielä Ben Zyskovitch. Sailas ja Kerola vietiin vauhdilla tavallisten looshien, kuten minun, ohi. Eivät saaneet tilaisuutta edes vilkaista. Ben kierteli sen sijaan tutustuen kaikkiin. Kokoomusväki oli myös vauhdilla menossa ohi, mutta tämäpä tuli katsomaan "mitäs täällä on". Siinä sitten sain hetken jutustella oikein sympaattisen poliitikon kanssa. Jos olisin hesalainen, äänestäisin häntä.
Kokonaisuutena nämä messut olivat oikein mukava tapahtuma. Harmi vaan, että en ehtinyt lainkaan piipahtaa pihan markkinoilla katsomassa, mitä sieltä olisi löytynyt. Ensi vuonna sitten, kun saa olla mukana vain asiakkaana.
Torstaitorit Puhtolan pihalla jäivät myös. Elokuun torin aikaan juhlimme Maskussa. Syyskuun torilla taas oli vain yksi (1) kauppias. Joku naisrukka seisoi palelemassa omenapöytänsä takana. Ei tainnut niidenkään kauppa käydä, kun kaikille tuli niin paljon marjoja ja hedelmiä. Olisi silti toivonut muitakin kauppiaita tulevan, kun tällainen tapahtuma oli järjestetty. Viime vuonna olimme elokuun toripäivässä ja siellä oli tosi runsas tarjonta ja paljon ihmisiä. Toivottavasti tämä hyvin alkanut toiminta ei nyt lopahda tähän.
Tänä vuonna olin mukana omalla looshillani. Kahden looshin verran laitoin esille pyhäjokisista parinkymmenen vuoden aikana nappaamiani kuvia. Ihan kiitettävästi kävi porukkaa niitä katsomassa ja suurin osa kävi kaupaksikin. Jotkut olivat ihastuneita omiinsa tai toisten kuviin. Kukaan ei sanonut mitään harmillista, vaikka sellaisiakin katsojia kävi paljon, joiden kuvia sieltä ei löytynyt. Tämä oli tavallaan hyvästini näille kuville ja kuvaamiselle. Yksi nainen olisi tilannut minut kuvaamaan, mutta kerroin, että en sitä enää tee. Lahjoitin kameranikin jo siskontytölle =)
Suurena positiivisena kokemuksena messuilla nousee ehdottomasti looshivastaava Iida Korpela. Hän oli tosi ihanasti mukana koko ajan. Jo perjantaina kävi tarkistamassa, löytyykö kaikki tarvittava ja messupäivänä muutamaan otteeseen tarkistamassa kaiken sujumisen. Minusta se oli hieno parannus entisiin verrattuna, jotka vain toivat laskun. Kiitos Iida!
Huononnusta sen sijaan oli se, että näytteilleasettajien kahvilippu sisälsi pelkän kahvin, ei lainkaan pullaa. Kun se kahvin ja pullan tuotantokustannus on niin pieni verrattuna myyntihintoihin, että pari pitkoa olisi hyvin voinut varata meille, jotka koko päivän seisoimme siellä asiakkaita palvellen. Pieni hyvän tahdon ele, joka ei olisi tullut kalliiksi.
Mukavasti oli myös julkkisvieraita. Messut avasi Raimo Sailas ja haastateltavana piipahti myös Raahesta syntyisin oleva näyttelijä Minttu Mustakallio. Yllätysvieraana kierteli vielä Ben Zyskovitch. Sailas ja Kerola vietiin vauhdilla tavallisten looshien, kuten minun, ohi. Eivät saaneet tilaisuutta edes vilkaista. Ben kierteli sen sijaan tutustuen kaikkiin. Kokoomusväki oli myös vauhdilla menossa ohi, mutta tämäpä tuli katsomaan "mitäs täällä on". Siinä sitten sain hetken jutustella oikein sympaattisen poliitikon kanssa. Jos olisin hesalainen, äänestäisin häntä.
Kokonaisuutena nämä messut olivat oikein mukava tapahtuma. Harmi vaan, että en ehtinyt lainkaan piipahtaa pihan markkinoilla katsomassa, mitä sieltä olisi löytynyt. Ensi vuonna sitten, kun saa olla mukana vain asiakkaana.
Torstaitorit Puhtolan pihalla jäivät myös. Elokuun torin aikaan juhlimme Maskussa. Syyskuun torilla taas oli vain yksi (1) kauppias. Joku naisrukka seisoi palelemassa omenapöytänsä takana. Ei tainnut niidenkään kauppa käydä, kun kaikille tuli niin paljon marjoja ja hedelmiä. Olisi silti toivonut muitakin kauppiaita tulevan, kun tällainen tapahtuma oli järjestetty. Viime vuonna olimme elokuun toripäivässä ja siellä oli tosi runsas tarjonta ja paljon ihmisiä. Toivottavasti tämä hyvin alkanut toiminta ei nyt lopahda tähän.
sunnuntai 14. syyskuuta 2014
MUUTAMIA KOMMENTTEJA
"Tavalliset asiakkaat tuovat vain hiekkaa pankkisalin lattialle."
Björn Wahlroos
"Koulujen kannalta olennaista on nimenomaan se, että on ensinnäkin oppilaita ja että on opettaja. Se tarjoaa hyvät lähtökohdat opetukselle."
Opetusministeri Henna Virkkunen
"Lapsilisät pitäisi ehdottomasti poistaa. On järjenvastaista, että tuemme heikomman aineksen lisääntymistä ja sitten ihmettelemme, miksi täällä on huumeriippuvaisina syntyneitä lapsia ja huostaanottoja alkoholistivanhemmilta."
Kokoomusnuorten varapj Saul Schubak
"Kuinka moni suomalainen löytää itsensä ryhmästä, joka tienaa alle 2100 euroa tai 2600 euroa?"
Sos.-ja terveysministeri Laura Räty
"Sehän on ihan absurdia, että ihminen tietäisi, miten ilmasto muuttuu. Ei kukaan tiedä, minkälainen sää on ensi lauantaina."
Europarlamentaarikko Ari Vatanen
Nämä kommentit on poimittu 30.8.2014 ilmestyneestä Ilona-lehdestä. Kyllä meillä on viisaita johtajia, ministereitä ja parlamentaarikkoja. Kelpaa meidän!
Björn Wahlroos
"Koulujen kannalta olennaista on nimenomaan se, että on ensinnäkin oppilaita ja että on opettaja. Se tarjoaa hyvät lähtökohdat opetukselle."
Opetusministeri Henna Virkkunen
"Lapsilisät pitäisi ehdottomasti poistaa. On järjenvastaista, että tuemme heikomman aineksen lisääntymistä ja sitten ihmettelemme, miksi täällä on huumeriippuvaisina syntyneitä lapsia ja huostaanottoja alkoholistivanhemmilta."
Kokoomusnuorten varapj Saul Schubak
"Kuinka moni suomalainen löytää itsensä ryhmästä, joka tienaa alle 2100 euroa tai 2600 euroa?"
Sos.-ja terveysministeri Laura Räty
"Sehän on ihan absurdia, että ihminen tietäisi, miten ilmasto muuttuu. Ei kukaan tiedä, minkälainen sää on ensi lauantaina."
Europarlamentaarikko Ari Vatanen
Nämä kommentit on poimittu 30.8.2014 ilmestyneestä Ilona-lehdestä. Kyllä meillä on viisaita johtajia, ministereitä ja parlamentaarikkoja. Kelpaa meidän!
tiistai 9. syyskuuta 2014
JUMALA EI OLE TONTTU
"Kirjoituksessaan Herran enkeli ja linnan kummitus Saska Saarikoski rinnasti kognitiivisen uskontotieteen pohjalta Jumalan samaan joukkoon kuin tontut ja räyhähenget.
En kiistä, etteivätkö tutkimuksissa havaitut virhekytkennät selittäisi uskomuksia parrakkaasta ukosta riihen takana tai vaikka pilven päällä. Tyystin eri kategoriaan kuuluu silti usko Jumalaan maailman mysteerinä, jona lähestyy ihmistä persoonallisena voimana.
Oxfordin professori ja entinen ateisti Alister McGrath on kiteyttänyt uskontokriitikkojen tekemän kategoriavirheen oivallisesti: McGrath kertoo tavanneensa monia, jotka ovat elämänsä varrella alkaneet uskoa Jumalaan. Sen sijaan hän ei ole tavannut ketään, joka olisi alkanut uskoa vanhemmiten hammaskeijuun tai joulupukkiin. Jumala isolla J:llä (aivan uskonnosta riippumatta) on siis ihan oma juttunsa.
Kun puhutaan Jumalasta, ei puhuta paranormaalista ilmiöstä vaan ihmiskunnan suuresta kohtalonkysymyksestä. Ja jos Jumala on, hän ei ole yksi olio muiden joukossa, vaan kaiken olemisen perusta."
Jyri Komulainen
Dogmatiikan dosentti
HS kuukausiliite 4/2014
En kiistä, etteivätkö tutkimuksissa havaitut virhekytkennät selittäisi uskomuksia parrakkaasta ukosta riihen takana tai vaikka pilven päällä. Tyystin eri kategoriaan kuuluu silti usko Jumalaan maailman mysteerinä, jona lähestyy ihmistä persoonallisena voimana.
Oxfordin professori ja entinen ateisti Alister McGrath on kiteyttänyt uskontokriitikkojen tekemän kategoriavirheen oivallisesti: McGrath kertoo tavanneensa monia, jotka ovat elämänsä varrella alkaneet uskoa Jumalaan. Sen sijaan hän ei ole tavannut ketään, joka olisi alkanut uskoa vanhemmiten hammaskeijuun tai joulupukkiin. Jumala isolla J:llä (aivan uskonnosta riippumatta) on siis ihan oma juttunsa.
Kun puhutaan Jumalasta, ei puhuta paranormaalista ilmiöstä vaan ihmiskunnan suuresta kohtalonkysymyksestä. Ja jos Jumala on, hän ei ole yksi olio muiden joukossa, vaan kaiken olemisen perusta."
Jyri Komulainen
Dogmatiikan dosentti
HS kuukausiliite 4/2014
sunnuntai 20. heinäkuuta 2014
KÄYN AHON LAITAA
Perjantai oli helteinen päivä, kuten muutkin sen viikon päivät. Aurinko paistoi täysillä ja Kielosaaren lasiseinäinen kahvio oli kuuma, edes ikkunoita ei avattu. Tunnelma oli siis valmiiksi jo vahvasti lämmön puolella.
Kun Eija, Sakari, Pekka ja Jukka virittivät soittimensa ja musiikki alkoi, kaikki olivat täysillä mukana. Sakari esilaulajana, muut komeasti mukana, illassa kaikui laulu toisensa perään. Ahon laitaa käytiin, mutta ilokseni Anttila ei ampaissut minnekään =D Kulkurikin lämmitteli kissan silmien kiiluessa. Tutut sävelet täyttivät illan. Olihan tupa täynnä ja ulkonakin osa, kun ei sisälle enää mahtunut.
Puolitoista tuntia hurahti yhtäkkiä. Viimeiseksi laulettiin vielä Iltanuotiolla. Kaikki jäivät paikoilleen katselemaan ja niin Eija päätti, että lauletaan vielä yksi laulu, kun kukaan ei lähtenyt. Tunnelma oli varmaankin kuin Kuuban yössä, paitsi siellä olisi tanssittu...
Kun Eija, Sakari, Pekka ja Jukka virittivät soittimensa ja musiikki alkoi, kaikki olivat täysillä mukana. Sakari esilaulajana, muut komeasti mukana, illassa kaikui laulu toisensa perään. Ahon laitaa käytiin, mutta ilokseni Anttila ei ampaissut minnekään =D Kulkurikin lämmitteli kissan silmien kiiluessa. Tutut sävelet täyttivät illan. Olihan tupa täynnä ja ulkonakin osa, kun ei sisälle enää mahtunut.
Puolitoista tuntia hurahti yhtäkkiä. Viimeiseksi laulettiin vielä Iltanuotiolla. Kaikki jäivät paikoilleen katselemaan ja niin Eija päätti, että lauletaan vielä yksi laulu, kun kukaan ei lähtenyt. Tunnelma oli varmaankin kuin Kuuban yössä, paitsi siellä olisi tanssittu...
KAALIA VAI EI?
Tuli käytyä Oulaisissa K-marketissa, jossa on hieman isompi valikoima kuin Pyhäjoella. Lisäksi kauppiaana on Teemu, joka aiemmin hoiteli meidän K-kauppaamme.
Yksi herkuista, joita aina ostamme, kun on tarjolla, on salaatti. Siinä saa valita rasiaansa juuri niitä aineksia, joista pitää. Ei tarvitse syödä valmiiksi valittua ja pakattua. On tuoreempaakin. Siinä sitten valitsimme sopivan kokoiset rasiat ja aloimme miettiä, mitä otamme. Myyjä lappasi heti kaalia rasian pohjalle. Minä siihen huomauttamaan, että emme ole vielä sanoneet, mitä haluamme. Johon hän vastasi kauppiaan määränneen, että aina pohjalle kaalisalaattia ja sitten muita aineita. Hmh!
Minä heti tykkäsin kyttyrää moisesta pakosta ja sanoin, että en halua kaalia pohjalle (ihan periaatteesta, vaikka muuten siitä tykkään ja olisin ottanutkin). Hän siihen, että menee kysymään kauppiaalta. Siitäkös minä hermostuin entistä enemmän ja sanoin, ettei kauppias sitä päätä, mitä minä haluan. En tiedä, osasiko myyjä ajatella asiaa oikein, mutta alkoi kuitenkin kysymään, mitä sitten laitetaan. Eikä laittanut sitä kaalia. Pieni voitto se on sekin.
Tuollainen kaalin pakkomyyminen on todella outoa. Entä ne asiakkaat, jotka ovat kaalille allergisia, tai käyttävät Marevania, jolloin kaali on myös kielletty, tai sappivaivojen takia eivät voi sitä syödä, tai jostain muusta syystä. Entäs he? Yksi ystäväni Facebookissa sanoi, että syynä oli varmaan raha. Kaalin kilohinta on nyt kaksi euroa, mutta salaatissa se on 10 euroa. Sehän siinä varmaan onkin. Eipähän mahdu arvokkaampaa tavaraa, kun on kaalilla täytetty =(
En ole ennemmin törmännyt noin suoraan toimintaan sen suhteen, mitä asiakkaan pitäisi ostaa. Olin todella hämmästynyt ja aion ottaa asian esille vielä, jos Teemua jossain näen. Hän on kyllä yrittänyt ohjastusta myös meillä ollessaan, kun kaupassa siirryttiin miltei pelkästään Pirkka-tuotteisiin. Ja minä kun en Pirkkaa osta! En ole ostanut sen jälkeen, kun kotimaisiksi tuotteiksi luulemani huomasinkin pääosin ulkomailla tehdyiksi. Ovatkohan muut "ostan aina suomalaista" -asiakkaat huomanneet tätä asiaa?
Tavallaan samaa asiaa ajavat kaupparyhmien etukortit. Kun käytät Plussa-, Bonus- tai Pinskorttia, ostoksesi kirjautuvat kaupparyhmien tiedostoihin. He tietävät mitä, milloin ja kuinka paljon olet ostanut. Sama tieto löytyy myös pankkikortin maksutositteesta, mutta en tiedä, miten helposti ne välittyvät kaupoille. Tästä syystä usein en käytäkään kyseisiä kortteja. Niillä harvoin saa ostettaessa suoraan sellaisia etuja, että se kannattaisi. Ja jälkikäteen kerätyt rahalliset edutkin ovat nykyään erittäin pieniä. K-ryhmäkin vähensi ne salaa niin, että kuukaudessa tuli pari seteliä entisen viiden sijaan, vaikka ostosmäärä pysytteli samana.
Yksi "hassu" asia on se, kun lähikaupassa maksaa pankkikortilla niin, että ei käytä kaupan omaan korttia ensin, niin eipä meinaa onnistua. Monta kertaa pitää todeta, että ei käytä plussa- tai bonuskorttia. Sitten laite hyväksyy maksamisen ilman sitä. Pitääkin ruveta käyttämään käteistä niin kauan kuin se vielä on mahdollista.
Yksi herkuista, joita aina ostamme, kun on tarjolla, on salaatti. Siinä saa valita rasiaansa juuri niitä aineksia, joista pitää. Ei tarvitse syödä valmiiksi valittua ja pakattua. On tuoreempaakin. Siinä sitten valitsimme sopivan kokoiset rasiat ja aloimme miettiä, mitä otamme. Myyjä lappasi heti kaalia rasian pohjalle. Minä siihen huomauttamaan, että emme ole vielä sanoneet, mitä haluamme. Johon hän vastasi kauppiaan määränneen, että aina pohjalle kaalisalaattia ja sitten muita aineita. Hmh!
Minä heti tykkäsin kyttyrää moisesta pakosta ja sanoin, että en halua kaalia pohjalle (ihan periaatteesta, vaikka muuten siitä tykkään ja olisin ottanutkin). Hän siihen, että menee kysymään kauppiaalta. Siitäkös minä hermostuin entistä enemmän ja sanoin, ettei kauppias sitä päätä, mitä minä haluan. En tiedä, osasiko myyjä ajatella asiaa oikein, mutta alkoi kuitenkin kysymään, mitä sitten laitetaan. Eikä laittanut sitä kaalia. Pieni voitto se on sekin.
Tuollainen kaalin pakkomyyminen on todella outoa. Entä ne asiakkaat, jotka ovat kaalille allergisia, tai käyttävät Marevania, jolloin kaali on myös kielletty, tai sappivaivojen takia eivät voi sitä syödä, tai jostain muusta syystä. Entäs he? Yksi ystäväni Facebookissa sanoi, että syynä oli varmaan raha. Kaalin kilohinta on nyt kaksi euroa, mutta salaatissa se on 10 euroa. Sehän siinä varmaan onkin. Eipähän mahdu arvokkaampaa tavaraa, kun on kaalilla täytetty =(
En ole ennemmin törmännyt noin suoraan toimintaan sen suhteen, mitä asiakkaan pitäisi ostaa. Olin todella hämmästynyt ja aion ottaa asian esille vielä, jos Teemua jossain näen. Hän on kyllä yrittänyt ohjastusta myös meillä ollessaan, kun kaupassa siirryttiin miltei pelkästään Pirkka-tuotteisiin. Ja minä kun en Pirkkaa osta! En ole ostanut sen jälkeen, kun kotimaisiksi tuotteiksi luulemani huomasinkin pääosin ulkomailla tehdyiksi. Ovatkohan muut "ostan aina suomalaista" -asiakkaat huomanneet tätä asiaa?
Tavallaan samaa asiaa ajavat kaupparyhmien etukortit. Kun käytät Plussa-, Bonus- tai Pinskorttia, ostoksesi kirjautuvat kaupparyhmien tiedostoihin. He tietävät mitä, milloin ja kuinka paljon olet ostanut. Sama tieto löytyy myös pankkikortin maksutositteesta, mutta en tiedä, miten helposti ne välittyvät kaupoille. Tästä syystä usein en käytäkään kyseisiä kortteja. Niillä harvoin saa ostettaessa suoraan sellaisia etuja, että se kannattaisi. Ja jälkikäteen kerätyt rahalliset edutkin ovat nykyään erittäin pieniä. K-ryhmäkin vähensi ne salaa niin, että kuukaudessa tuli pari seteliä entisen viiden sijaan, vaikka ostosmäärä pysytteli samana.
Yksi "hassu" asia on se, kun lähikaupassa maksaa pankkikortilla niin, että ei käytä kaupan omaan korttia ensin, niin eipä meinaa onnistua. Monta kertaa pitää todeta, että ei käytä plussa- tai bonuskorttia. Sitten laite hyväksyy maksamisen ilman sitä. Pitääkin ruveta käyttämään käteistä niin kauan kuin se vielä on mahdollista.
lauantai 5. heinäkuuta 2014
KOTISEUTUVIIKOLLA
Kotiseutuviikko meni tänä kesänä viileissä merkeissä. Ainakin alkuosa siitä. Välillä satoi, välillä paistoi, mutta lämpötilat olivat matalia. Vasta loppuviikosta alkoi hieman lämmetä. Itse asiassa mittari näytti ihan kivojakin lukemia, mutta maa oli niin kylmä, ettei ulkona silti kauaa tarjennut. Poissa olivat ne tosilämpöiset ilmat, joista viime kesänä saimme nauttia. Keinussa vaan kiikuteltiin ja etsittiin varjopaikkoja. Nyt ei ole monenakaan päivänä tarjennut keinussa istua.
Tiistaina oli Annalassa varttuneen väen juhlahetki. Siellä oli musisointia ja lauleskelua kahvittelun lomassa. Sisällä pimeässä tuvassa oli tungosta, kun eivät ulos tarjenneet mennä, vaikka aurinkoista olikin. Jaakko oli siellä mukana veljensä kanssa. Tykkäsivät.
Keskiviikkona alkoi kirjastolla poistokirjojen myynti. Kova ryysis oli ollut lehtikuvista päätellen. Me jätimme sen väliin, kun illalla oli seurakuntatalolla afrikkalaisen musiikin konsertti. Tansanialainen Terevael Ayo siellä musisoi laulun, trumpetin, afrikkalaisen rummun ja tanssin keinoin. Joissakin lauluissa mukana esiintyivät Veli Ainali ja/tai Outi Krank. Todella komeasti kaikui Ayon ja Ainalin yhdessä laulama Jumalan kunnia luonnossa. Muu ohjelma oli enemmän ja vähemmän tasokasta. Trumpetinsoitto olisi ehkä kaivannut lisää harjoitusta, sehän onkin melko vaikea soitin. Tanssi toi oman lisänsä - elävää musiikkia sanan täydessä merkityksessä. Tupa oli onneksi täynnä väkeä, vaikka sadeilma olikin. Rostedtin Maija oli tulkkaamassa sen vähän, mitä swahilista piti kääntää. Ihmettelen, etteivät syyskuussa Tansaniaan lähtevät Rantaset tai Kati olleet paikalla. Krankit kyllä olivat.
Keskiviikkona oli myös Vilttiketju-näytelmän ensi-ilta. Vähän huono sää sille. Oli kuulemma sade justiin siksi aikaa tauonnut, mitä nyt loppuosa oli pitänyt vettä vältellen esittää. Liekö ollut yleisöä miten runsaasti? Ensi viikolla pitänee itse käydä, kun sattuu sopiva ilma.
Torstaitori oli, vaikka silloinkin satoi ja oli kylmää. Ainakin osan päivästä. Ei käyty katsomassa.
Perjantaina sitten tehtiin reissu kirjastolle. Ostin 22 kirjaa, Jaakko yhden. Varsinaista kahmimista suoritamme vasta ensi viikolla, kun ne tulevat kassimyyntiin. Silloin saa koko kassillisen eurolla, nyt oli 50 senttiä kappale. Kolme Meavy Binchyn kirjaa löysin, muut olivat kertakäyttökamaa.
Ja huomenna sunnuntaina on sitten kotiseutujuhla. Sitä ennen kirkonmenot ja ruokailu seurakuntatalolla. On luvattu kaunista ilmaa, joten eiköhän sekin päivä mene nautiskellen =D
Tiistaina oli Annalassa varttuneen väen juhlahetki. Siellä oli musisointia ja lauleskelua kahvittelun lomassa. Sisällä pimeässä tuvassa oli tungosta, kun eivät ulos tarjenneet mennä, vaikka aurinkoista olikin. Jaakko oli siellä mukana veljensä kanssa. Tykkäsivät.
Keskiviikkona alkoi kirjastolla poistokirjojen myynti. Kova ryysis oli ollut lehtikuvista päätellen. Me jätimme sen väliin, kun illalla oli seurakuntatalolla afrikkalaisen musiikin konsertti. Tansanialainen Terevael Ayo siellä musisoi laulun, trumpetin, afrikkalaisen rummun ja tanssin keinoin. Joissakin lauluissa mukana esiintyivät Veli Ainali ja/tai Outi Krank. Todella komeasti kaikui Ayon ja Ainalin yhdessä laulama Jumalan kunnia luonnossa. Muu ohjelma oli enemmän ja vähemmän tasokasta. Trumpetinsoitto olisi ehkä kaivannut lisää harjoitusta, sehän onkin melko vaikea soitin. Tanssi toi oman lisänsä - elävää musiikkia sanan täydessä merkityksessä. Tupa oli onneksi täynnä väkeä, vaikka sadeilma olikin. Rostedtin Maija oli tulkkaamassa sen vähän, mitä swahilista piti kääntää. Ihmettelen, etteivät syyskuussa Tansaniaan lähtevät Rantaset tai Kati olleet paikalla. Krankit kyllä olivat.
Keskiviikkona oli myös Vilttiketju-näytelmän ensi-ilta. Vähän huono sää sille. Oli kuulemma sade justiin siksi aikaa tauonnut, mitä nyt loppuosa oli pitänyt vettä vältellen esittää. Liekö ollut yleisöä miten runsaasti? Ensi viikolla pitänee itse käydä, kun sattuu sopiva ilma.
Torstaitori oli, vaikka silloinkin satoi ja oli kylmää. Ainakin osan päivästä. Ei käyty katsomassa.
Perjantaina sitten tehtiin reissu kirjastolle. Ostin 22 kirjaa, Jaakko yhden. Varsinaista kahmimista suoritamme vasta ensi viikolla, kun ne tulevat kassimyyntiin. Silloin saa koko kassillisen eurolla, nyt oli 50 senttiä kappale. Kolme Meavy Binchyn kirjaa löysin, muut olivat kertakäyttökamaa.
Ja huomenna sunnuntaina on sitten kotiseutujuhla. Sitä ennen kirkonmenot ja ruokailu seurakuntatalolla. On luvattu kaunista ilmaa, joten eiköhän sekin päivä mene nautiskellen =D
torstai 26. kesäkuuta 2014
VIHREÄ VÄLÄYS
"Kesä on vain vihreä väläys", totesi Jaakko Juhannusviikolla.
Niin se todella taitaa olla. Tämä kesä varsinkin. Juhannus on tullut ja mennyt. Ilmat eivät ole vielä lämmenneet, vain yhtenä viikkona oli muutama lämmin päivä. Aurinkoa on silti ollut, mutta jostain syystä se ei ole lämmittänyt.
Miten mahtaa luonto suhtautua?
Me ihmiset ainakin kärvistelemme, puemme pitkät kalsarit ja talvipalttoot. Mutta eläimet ovat ihmeissään, kun ei meinaa tarjeta. Se hyvä puoli tietysti on, että hyttysiä ei ole tarvinnut hätistellä, vaan on sekin lintujen masuista pois. Ilmankos käyvät niin ahnaasti talipallojen ja pähkinöiden kimppuun. Kukat ovat kyllä riehaantuneet kukkimaan oikein täysillä. Mutta kasvaako vilja ja juurekset, hedelmät ja vihannekset? Kotimaisia mansikoita taitaa saada harvakseltaan ja nekin kalliilla hinnalla. Kasvihuoneissa kasvua varmaan riittää, mutta avomaat ovat hallalle alttiita. Ja metsämarjat taisivat jäädä kukinnoissaan pakkasten puremiksi.
Oli se kamalaa, kun juhannusviikolla oli pakkasta ja lunta!
Onneksi meidän kohdallamme ei ollut kumpaakaan. Mutta muutaman kymmenen kilometrin päässä oli, jopa sisämaassa. Viime kesänä sanottiin, että tätä se kasvihuoneilmiö teettää, kun kuumaa oli kuukausitolkulla. Sitten tuli miltei lumeton ja vähäpakkasellinen talvi ja sen perään tämä kylmä kesä. Nyt sanotaan, että tätä se ilmastonmuutos teettää, kylmää aina vaan. Koskaan ei ole hyvin.
Nyt on kuitenkin vihreää, kukkivaa ja tuoksuvaa.
Kannattaa nauttia tästä, mitä meillä on. Päivät ovat alkaneet jo lyhetä, syksy kolkuttelee kohta ovella. Vihreä väläys ehtii ohi liian pian.
.jpg)
Niin se todella taitaa olla. Tämä kesä varsinkin. Juhannus on tullut ja mennyt. Ilmat eivät ole vielä lämmenneet, vain yhtenä viikkona oli muutama lämmin päivä. Aurinkoa on silti ollut, mutta jostain syystä se ei ole lämmittänyt.
Miten mahtaa luonto suhtautua?
Me ihmiset ainakin kärvistelemme, puemme pitkät kalsarit ja talvipalttoot. Mutta eläimet ovat ihmeissään, kun ei meinaa tarjeta. Se hyvä puoli tietysti on, että hyttysiä ei ole tarvinnut hätistellä, vaan on sekin lintujen masuista pois. Ilmankos käyvät niin ahnaasti talipallojen ja pähkinöiden kimppuun. Kukat ovat kyllä riehaantuneet kukkimaan oikein täysillä. Mutta kasvaako vilja ja juurekset, hedelmät ja vihannekset? Kotimaisia mansikoita taitaa saada harvakseltaan ja nekin kalliilla hinnalla. Kasvihuoneissa kasvua varmaan riittää, mutta avomaat ovat hallalle alttiita. Ja metsämarjat taisivat jäädä kukinnoissaan pakkasten puremiksi.
Oli se kamalaa, kun juhannusviikolla oli pakkasta ja lunta!
Onneksi meidän kohdallamme ei ollut kumpaakaan. Mutta muutaman kymmenen kilometrin päässä oli, jopa sisämaassa. Viime kesänä sanottiin, että tätä se kasvihuoneilmiö teettää, kun kuumaa oli kuukausitolkulla. Sitten tuli miltei lumeton ja vähäpakkasellinen talvi ja sen perään tämä kylmä kesä. Nyt sanotaan, että tätä se ilmastonmuutos teettää, kylmää aina vaan. Koskaan ei ole hyvin.
Nyt on kuitenkin vihreää, kukkivaa ja tuoksuvaa.
Kannattaa nauttia tästä, mitä meillä on. Päivät ovat alkaneet jo lyhetä, syksy kolkuttelee kohta ovella. Vihreä väläys ehtii ohi liian pian.
maanantai 23. kesäkuuta 2014
PYHÄJOKISIA OSTOKSILLA
"Kato! Täällä on muitakin pyhäjokisia!"
Tällaista iloista huudahdusta kuulee melkein joka kerta, kun Raahessa käy jossain kaupassa ostoksilla. Ihan kuin se olisi jotenkin erikoista, että Pyhäjoelta ajaa 30 km:n päähän isompaan kauppaan. Citymarkettiin, Halpa-Halliin, Tokmannille, Prismaan...
Siis oikeasti?
Onko se jotenkin kiellettyä? Onko se jotenkin erinomaista? Luulivatko nämä kysyjät kenties itse keksineensä sen, että Raahessa on isoja kauppoja, joissa voi käydä ostoksilla?
Ääh!
Tällaista iloista huudahdusta kuulee melkein joka kerta, kun Raahessa käy jossain kaupassa ostoksilla. Ihan kuin se olisi jotenkin erikoista, että Pyhäjoelta ajaa 30 km:n päähän isompaan kauppaan. Citymarkettiin, Halpa-Halliin, Tokmannille, Prismaan...
Siis oikeasti?
Onko se jotenkin kiellettyä? Onko se jotenkin erinomaista? Luulivatko nämä kysyjät kenties itse keksineensä sen, että Raahessa on isoja kauppoja, joissa voi käydä ostoksilla?
Ääh!
maanantai 2. kesäkuuta 2014
KAUNIISTI JOKA PAIKKAA...
... koristaa kukkanen...
Niinhän sitä luulisi. Luonto kauneimmillaan. Nurmikot pehmeää nukkaa. Puut vihreissä hunnuissa. Ja kukkia. Kukkia kaikkialla!
Hmm. Vaan on niitäkin, jotka eivät luonnon kauneudesta välitä. Roskata pitää, vaikka mikä olisi. Keväisin oppilaat joutuvat keräämään kaikki roskat teiden varsilta. Silti niitä heitetään sinne. Jäätelöpaperit, karkkipussit, limsatölkit, paperit, vanhat kengät, ihan mitä vaan.
Metsiin viedään sohvia ja pesukoneita. Hullun hommaa. Ihan samalla vaivalla ne veisi kaatopaikalle tai kierrätykseen, tai edes roskienkeräyspaikalle. Mutta ei. Metsään vaan.
Yleisillä virkistyspaikoilla rikotaan kaikki. Laudat irrotetaan seinistä, penkit potkitaan palasiksi. Mikään ei saa olla ehjää, puhdasta, siistiä. Mikään ei saa muiden käytettävissä. Eikä edes itsen.
Mikä ihme meitä oikein vaivaa!?
Niinhän sitä luulisi. Luonto kauneimmillaan. Nurmikot pehmeää nukkaa. Puut vihreissä hunnuissa. Ja kukkia. Kukkia kaikkialla!
Hmm. Vaan on niitäkin, jotka eivät luonnon kauneudesta välitä. Roskata pitää, vaikka mikä olisi. Keväisin oppilaat joutuvat keräämään kaikki roskat teiden varsilta. Silti niitä heitetään sinne. Jäätelöpaperit, karkkipussit, limsatölkit, paperit, vanhat kengät, ihan mitä vaan.
Metsiin viedään sohvia ja pesukoneita. Hullun hommaa. Ihan samalla vaivalla ne veisi kaatopaikalle tai kierrätykseen, tai edes roskienkeräyspaikalle. Mutta ei. Metsään vaan.
Yleisillä virkistyspaikoilla rikotaan kaikki. Laudat irrotetaan seinistä, penkit potkitaan palasiksi. Mikään ei saa olla ehjää, puhdasta, siistiä. Mikään ei saa muiden käytettävissä. Eikä edes itsen.
Mikä ihme meitä oikein vaivaa!?
JO JOUTUI ARMAS AIKA
Taas on suvivirsi kaikunut kouluissa, ja toivottavasti muuallakin. Lapsoset ovat lähteneet kesälaitumille. Samoin opettajat. Lakkiaispäivän sää oli sateinen. Juuri pahimmoilleen tuli oikein rankka kuuro, mutta välillä selkeni sen verran, että pääsivät kuivin päin, joskaan ei kuivin jaloin, juhlasta haudalle ja sieltä koteihinsa. Me emme käyneet kenenkään juhlissa, mutta ajelimme muuten. Kaukonrannassa ja Suviseura-alueella. On siinä alueessa lääniä. Pitääkin olla kun kymmenet tuhannet ihmiset autoineen ja vaunuineen sinne sijoittuvat...
Meiltä yksi opettajista lähti eläkkeelle, joten uutta verta on syksyllä tulossa porukkaamme. Kävimme vilkuttamassa hänelle, kun tavaroita jo kannettiin muuttoautoon =)
Työ jatkuu. Ja koulukin taas hetken kuluttua. Illat ovat olleet hämäriä, kun paksut pilvet ovat verhonneet taivaan. Tuntuu kuin ei kesää olisikaan. Ja parin viikon päästä on jo juhannus ja päivät alkavat oikeasti lyhetä ja pimetä ja synketä ja kylmetä ja...
Ankeus valtaa mielen, vaikka lomakin on vielä edessäpäin. Nyt kuitenkin paistaa aurinko ja lämpöäkin on ihan mukavasti. Jäätelökelit =D
Meiltä yksi opettajista lähti eläkkeelle, joten uutta verta on syksyllä tulossa porukkaamme. Kävimme vilkuttamassa hänelle, kun tavaroita jo kannettiin muuttoautoon =)
Työ jatkuu. Ja koulukin taas hetken kuluttua. Illat ovat olleet hämäriä, kun paksut pilvet ovat verhonneet taivaan. Tuntuu kuin ei kesää olisikaan. Ja parin viikon päästä on jo juhannus ja päivät alkavat oikeasti lyhetä ja pimetä ja synketä ja kylmetä ja...
Ankeus valtaa mielen, vaikka lomakin on vielä edessäpäin. Nyt kuitenkin paistaa aurinko ja lämpöäkin on ihan mukavasti. Jäätelökelit =D
sunnuntai 4. toukokuuta 2014
HOURUNKOSKELLE HYVÄSTIT?
Aaro Leipälä aiemmin ja Aki Haikola nyt kirjoittivat todella hyvät ja informatiiviset mielipidekirjoitukset koskien Hourunkosken puiston pilaamista.
Kyseiseen puistoon, nykyiselle virkistysalueelle on kaavoitettu kerrostaloja. Neljä kammottavaa nelikerroksista laatikkoa, jotka ovat ulkonäöltäänkin kaikkea muuta kuin kauniita. Aki sanookin, että ne "muistuttavat enemmänkin tulvan runtelemia pahvilaatikoita". Valitettavasti täytyy olla samaa mieltä, kun Pöyryn tekemään arkkitehtikuvaa katsoo =(
Miksi ihmeessä Pöyry on yleensä otettu talot suunnittelemaan, vaikka meillä on oma arkkitehtimme Heli Kittilä, joka osaa suunnitella rakennukset ympäristön mukaan?! Hän ei olisi varmaan tällaisia kauheuksia sinne edes yrittänyt, pilaavathan ne näkyvyyden jo ohikulkijoiltakin. Näille nauraisi naurismaan aidatkin, jos sellaisia vielä jostain löytyisi.
Hourunkosken puisto on kuntalaisten virkistysalue, jossa on grillikatos, pöytäryhmiä, penkkejä, uimapaikka ja nyt vielä pieni parkkipaikkakin. Siellä on yksi Pyhäjoen kauneimmista näkymistä koskineen ja kalaportaineen, kallioineen ja metsäluontoineen.
Miksi ihmeessä juuri sinne pitäisi laittaa niitä kauheita taloja? Tai minkäänlaisia taloja?
Onhan Pyhäjoella nyt, hyvänen aika, talonpaikkoja vaikka miten! Pitääkö keskustan parhaat paikat nakittaa täyteen, talot vieri viereen ja kaikki kauniit alueet pilata? Kohta varmaan rakennetaan kerrostaloja Kielosaareenkin, kun se nyt on kunnan hallinnassa =O
Toivon totisesti, ettei sitä ydinvoimalaa Pyhäjoelle rakennetakaan. Vaikka sen mukana tulisi hyviäkin juttuja, liike-elämä säilyisi ja lisääntyisi, kunnan itsenäisyys olisi ehkä mahdollinen jatkossakin ja kylä säästyisi kuolemalta. Niin nämä ympäristöä pilaavat asumukset ovat kyllä älyttömin idea ikinä.
Enkä nyt tässä vaiheessa halua keskustella mitään ydinvoimalan ympäristöä pilaavista vaikutuksista. Nyt puhun vain taloista ja älyttömästä arkkitehtuurista!
Pyhäjoella on kummallinen tapa vähät välittää siitä, mikä täällä on kaunista ja mikä saattaisi vetää ohikulkijoitakin pysähtymään, joitakin kenties muuttamaankin tänne. Joet jätetään kaislottumaan umpeen, merenrantaa ei kohta näy risujen takaa, rakennukset hajoavat käsiin, levähdysalueiksi sopiville paikoille laitetaan kahvila/kioskien sijaan multakasoja ja kaikki hienot paikat täytetään umpipöhlöillä rakennelmilla. Voi meitä!
Kyseiseen puistoon, nykyiselle virkistysalueelle on kaavoitettu kerrostaloja. Neljä kammottavaa nelikerroksista laatikkoa, jotka ovat ulkonäöltäänkin kaikkea muuta kuin kauniita. Aki sanookin, että ne "muistuttavat enemmänkin tulvan runtelemia pahvilaatikoita". Valitettavasti täytyy olla samaa mieltä, kun Pöyryn tekemään arkkitehtikuvaa katsoo =(
Miksi ihmeessä Pöyry on yleensä otettu talot suunnittelemaan, vaikka meillä on oma arkkitehtimme Heli Kittilä, joka osaa suunnitella rakennukset ympäristön mukaan?! Hän ei olisi varmaan tällaisia kauheuksia sinne edes yrittänyt, pilaavathan ne näkyvyyden jo ohikulkijoiltakin. Näille nauraisi naurismaan aidatkin, jos sellaisia vielä jostain löytyisi.
Hourunkosken puisto on kuntalaisten virkistysalue, jossa on grillikatos, pöytäryhmiä, penkkejä, uimapaikka ja nyt vielä pieni parkkipaikkakin. Siellä on yksi Pyhäjoen kauneimmista näkymistä koskineen ja kalaportaineen, kallioineen ja metsäluontoineen.
Miksi ihmeessä juuri sinne pitäisi laittaa niitä kauheita taloja? Tai minkäänlaisia taloja?
Onhan Pyhäjoella nyt, hyvänen aika, talonpaikkoja vaikka miten! Pitääkö keskustan parhaat paikat nakittaa täyteen, talot vieri viereen ja kaikki kauniit alueet pilata? Kohta varmaan rakennetaan kerrostaloja Kielosaareenkin, kun se nyt on kunnan hallinnassa =O
Toivon totisesti, ettei sitä ydinvoimalaa Pyhäjoelle rakennetakaan. Vaikka sen mukana tulisi hyviäkin juttuja, liike-elämä säilyisi ja lisääntyisi, kunnan itsenäisyys olisi ehkä mahdollinen jatkossakin ja kylä säästyisi kuolemalta. Niin nämä ympäristöä pilaavat asumukset ovat kyllä älyttömin idea ikinä.
Enkä nyt tässä vaiheessa halua keskustella mitään ydinvoimalan ympäristöä pilaavista vaikutuksista. Nyt puhun vain taloista ja älyttömästä arkkitehtuurista!
Pyhäjoella on kummallinen tapa vähät välittää siitä, mikä täällä on kaunista ja mikä saattaisi vetää ohikulkijoitakin pysähtymään, joitakin kenties muuttamaankin tänne. Joet jätetään kaislottumaan umpeen, merenrantaa ei kohta näy risujen takaa, rakennukset hajoavat käsiin, levähdysalueiksi sopiville paikoille laitetaan kahvila/kioskien sijaan multakasoja ja kaikki hienot paikat täytetään umpipöhlöillä rakennelmilla. Voi meitä!
NÄKEMIIN, JYRKI!
Jyrki Katainen jättää pääministerin hommat ja puolueen puheenjohtajuuden, kesken kauden. Omituista käytöstä. Ja julkinen sanailu sen mukaista.
Kataisen niskaan on tämän hallituskauden aikana kaadettu potaskaa saavillinen jos toinenkin. Kuka sellaista loputtomiin jaksaisi? Muistellaan vaan leikkauksia ja Kreikan tukirahoja. Unohdetaan tyystin kaikki se hyvä, mitä hänen kaudellaan on aikaansaatu. Ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin, kuuluu vanha sanonta. Pitänee paikkansa tässäkin.
Ja aivan erinomaisen hyvin se näyttää pätevän tähän hänen erouutiseensa. Mistä löytyy toinen poliitikko, joka on kesken kauden todennut, että hänen on paras lopettaa siihen? Kaikki roikkuvat hommissaan kynsin hampain, vaikka tekevät tuhoa oikealle ja vasemmalle. Katainen sentään älysi sanoa: kiitos, tämä on tässä.
Kataisen niskaan on tämän hallituskauden aikana kaadettu potaskaa saavillinen jos toinenkin. Kuka sellaista loputtomiin jaksaisi? Muistellaan vaan leikkauksia ja Kreikan tukirahoja. Unohdetaan tyystin kaikki se hyvä, mitä hänen kaudellaan on aikaansaatu. Ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin, kuuluu vanha sanonta. Pitänee paikkansa tässäkin.
Ja aivan erinomaisen hyvin se näyttää pätevän tähän hänen erouutiseensa. Mistä löytyy toinen poliitikko, joka on kesken kauden todennut, että hänen on paras lopettaa siihen? Kaikki roikkuvat hommissaan kynsin hampain, vaikka tekevät tuhoa oikealle ja vasemmalle. Katainen sentään älysi sanoa: kiitos, tämä on tässä.
HIENOT HEPENET
Viime aikoina on jonkin verran käyty keskustelua siitä, pitäisikö Suomessakin ottaa käyttöön koulupuku. Tätä sopii pohtia.
Kun kaikilla olisi samanlaiset vaatteet, se helpottaisi joka-aamuista nahistelua siitä, mitä päälleen pukisi. Se saattaisi myös vähentää koulukiusaamista, varsinkin niiden lasten osalta, joilla ei olisi varaa viimeisimmän muodin mukaisiin vaatteisiin.
Toisaalta se myös vähentäisi yksilöllisyyttä, kun kaikki pukeutuisivat samoin. Pieniä muutoksia esimerkiksi hameen pituudella tai muilla pikkujutuilla saisi aikaan, mutta olisivatko ne sallittuja.
Kouluvaate tulisi myös kalliiksi. Ostetaanhan lapsille muutenkin vaatteita, mutta toki ne pitää ostaa silti. Entä paljonko tarvitaan varavaatteita? Eihän esimerkiksi yhdellä puserolla voi olla koko viikkoa. Vaikka koulupuku riisutaankin kotiin tultua, kuluu se silti käytössä. Montakohan koulupukua joudutaan vuosien mittaan ostamaan? Melko monta, kun kasvuiässä olevista on kyse.
On sitten käytössä koulupuku tai omavalinnaiset vaatteet, kouluvaate pitäisi kuitenkin olla eri kuin koti-/vapaa-ajanvaate. Nykyään niillä ei vain taida olla mitään eroa. Aikoinaan, kun itse olin koulussa, äitini opetti jo ensimmäiseltä luokalta lähtien meidät lapset siihen, että kouluvaatteissa ei sitten kotona olla. Ihan ensimmäiseksi kotiin tultua piti vaihtaa vaatteet. Tämä tapa oli hyvä, koska näin koulussa käytetyt vaatteet säilyvät pitempään siisteinä ja puhtaina. Tämä tapa on jäänyt minulle aikuiseenkin elämään. Työvaatteet vaihdetaan heti kotiin tultua kotoisampiin =)
Nykynuorisolla taitaa kyllä tuo vaatetus olla enemmänkin rytkylinjalla. On revittyjä housuja, lötköttäviä paitoja, resuisia kenkiä - muodikasta muka. Ja pipo päässä niin tytöillä kuin pojilla. Kuumalla kesäilmallakin, saati sisätiloissa, villapipo paksun tukan peittona. Ihan älytöntä!
Kun kaikilla olisi samanlaiset vaatteet, se helpottaisi joka-aamuista nahistelua siitä, mitä päälleen pukisi. Se saattaisi myös vähentää koulukiusaamista, varsinkin niiden lasten osalta, joilla ei olisi varaa viimeisimmän muodin mukaisiin vaatteisiin.
Toisaalta se myös vähentäisi yksilöllisyyttä, kun kaikki pukeutuisivat samoin. Pieniä muutoksia esimerkiksi hameen pituudella tai muilla pikkujutuilla saisi aikaan, mutta olisivatko ne sallittuja.
Kouluvaate tulisi myös kalliiksi. Ostetaanhan lapsille muutenkin vaatteita, mutta toki ne pitää ostaa silti. Entä paljonko tarvitaan varavaatteita? Eihän esimerkiksi yhdellä puserolla voi olla koko viikkoa. Vaikka koulupuku riisutaankin kotiin tultua, kuluu se silti käytössä. Montakohan koulupukua joudutaan vuosien mittaan ostamaan? Melko monta, kun kasvuiässä olevista on kyse.
On sitten käytössä koulupuku tai omavalinnaiset vaatteet, kouluvaate pitäisi kuitenkin olla eri kuin koti-/vapaa-ajanvaate. Nykyään niillä ei vain taida olla mitään eroa. Aikoinaan, kun itse olin koulussa, äitini opetti jo ensimmäiseltä luokalta lähtien meidät lapset siihen, että kouluvaatteissa ei sitten kotona olla. Ihan ensimmäiseksi kotiin tultua piti vaihtaa vaatteet. Tämä tapa oli hyvä, koska näin koulussa käytetyt vaatteet säilyvät pitempään siisteinä ja puhtaina. Tämä tapa on jäänyt minulle aikuiseenkin elämään. Työvaatteet vaihdetaan heti kotiin tultua kotoisampiin =)
Nykynuorisolla taitaa kyllä tuo vaatetus olla enemmänkin rytkylinjalla. On revittyjä housuja, lötköttäviä paitoja, resuisia kenkiä - muodikasta muka. Ja pipo päässä niin tytöillä kuin pojilla. Kuumalla kesäilmallakin, saati sisätiloissa, villapipo paksun tukan peittona. Ihan älytöntä!
sunnuntai 16. maaliskuuta 2014
SALLIKAA LASTEN TULLA
"Sallikaa lasten tulla minun tyköni, sillä sen kaltaisten on Jumalan valtakunta."
Näin sanoo Jeesus Raamatussa. Voi kuinka iloitsinkaan tänään ollessani jumalanpalveluksessa, kun sain nähdä tämän toteutuvan ihan toiminnallisesti.
Tänään oli Nikon ja Riikan perheen sekä Riikan siskon perheen vuoro toimia avustajina. Ja kaikki neljä pientä poikaa olivat pontevasti mukana koko toimituksen ajan. He lukivat Raamatusta päivän tekstiä, rukoilivat pienen rukouksen maailman lasten puolesta, keräsivät kolehtia (äidin vahtiessa) ja veivät sen keräämisen jälkeen alttarille siunattavaksi.
Oikein näki, miten tärkeää tämä kaikki mukana toimiminen oli lapsille ja koko perheille.
Yhteen penkkinurkkaukseen oli järjestetty paikka, jossa kaikki kirkossa olevat pienet lapset saivat piirrellä aikansa kuluksi. Sieltä he sitten tulivat jatkamaan toimiaan, kun aika oli.
Lopussa järjestetylle ehtoolliselle lapset menivät vanhempiensa mukana. Vaikka heille ei vielä ehtoollista annettukaan, heidät siunattiin, jokainen yksitellen. Näin koko perhekunta sai kokea Jumalan läsnäolon.
On todella suloista, että lapset oppivat jo pienestä pitäen tulemaan kirkkoon ja toimimaan siellä. Laulamaan, rukoilemaan, olemaan läsnä.
Suuri kiitos Pyhäjoen seurakunnalle, kun olette tämänkin huomioineet ja ottaneet osaksi seurakunnan elämää!
Näin sanoo Jeesus Raamatussa. Voi kuinka iloitsinkaan tänään ollessani jumalanpalveluksessa, kun sain nähdä tämän toteutuvan ihan toiminnallisesti.
Tänään oli Nikon ja Riikan perheen sekä Riikan siskon perheen vuoro toimia avustajina. Ja kaikki neljä pientä poikaa olivat pontevasti mukana koko toimituksen ajan. He lukivat Raamatusta päivän tekstiä, rukoilivat pienen rukouksen maailman lasten puolesta, keräsivät kolehtia (äidin vahtiessa) ja veivät sen keräämisen jälkeen alttarille siunattavaksi.
Oikein näki, miten tärkeää tämä kaikki mukana toimiminen oli lapsille ja koko perheille.
Yhteen penkkinurkkaukseen oli järjestetty paikka, jossa kaikki kirkossa olevat pienet lapset saivat piirrellä aikansa kuluksi. Sieltä he sitten tulivat jatkamaan toimiaan, kun aika oli.
Lopussa järjestetylle ehtoolliselle lapset menivät vanhempiensa mukana. Vaikka heille ei vielä ehtoollista annettukaan, heidät siunattiin, jokainen yksitellen. Näin koko perhekunta sai kokea Jumalan läsnäolon.
On todella suloista, että lapset oppivat jo pienestä pitäen tulemaan kirkkoon ja toimimaan siellä. Laulamaan, rukoilemaan, olemaan läsnä.
Suuri kiitos Pyhäjoen seurakunnalle, kun olette tämänkin huomioineet ja ottaneet osaksi seurakunnan elämää!
torstai 13. helmikuuta 2014
PENKKEJÄ PAINETTIIN TAAS URAKALLA
Mistähän nuo penkinpainajaiset ovat saaneet nimensä? En ole koskaan ihmetellyt, enkä jaksa nytkään etsiä siihen vastausta. Onkohan se jotenkin liittynyt koulusta poistumisrituaaliin...?
Meidän pieni poppoomme oli pukeutunut sarjakuvahahmoiksi. Joukosta löytyivät niin Lumikki kuin Liisakin, Robin Hood ja Tintti (ilman koiraansa), Punahilkka ja Minni-hiiri mustine nenänpäineen. Tuutikki paimensi Tiuhtia ja Viuhtia, jotka vipelsivät ympäriinsä. Eräs heistä muistutti epäilyttävästi pastori Luttista, vaikka se ei sarjakuvasankari olekaan. Muutama sellainenkin hahmo löytyi, joita en tunnistanut.
Mukavaa, kun viitsitään pukeutua ja paneutua kunnolla penkkareihin. Ohjelma tosin voisi joskus vaihdella. Kuvat ja lehtiset ovat hauskoja, kunhan pysytään hyvän maun rajoissa. Loukkaavat tarinat eivät ilahduta ketään, mutta onneksi niiltä nyt vältyttiin.
Piskuinen lauma lähti tosi herkullisen kakkutarjoilun jälkeen ajelemaan kylille. Traktori veti kärryä, jossa ei ollut lainkaan takalaitaa. Kaikki pidättivät henkeään sen lähtiessä liikkeelle ja laskivat mielessään, montako kertaa joku tipahtaa kyydistä. Mutta kaikki selvisivät ehjinä perille.
Kovin isoa kierrosta kylillä ei tehty. Eikä kai ollut monia katsojiakaan. Aiempina vuosina ovat käyneet aina Dadon edessä, jossa Jaakko nytkin seisoi katsomassa. Olin vihjannut abeille, että myös kylänraiteilla seisoskelevat katsojat haluaisivat namuja. Oli heillä niitä mukaan nyt varattu, mutta ainakaan keskustassa eivät niitä heitelleet. Niin kiire heillä oli, että Jaakkokin ehti vain yhden kuvan ottaa, ja jäi nuolemaan huuliaan tyhjän panttina =(
Meidän pieni poppoomme oli pukeutunut sarjakuvahahmoiksi. Joukosta löytyivät niin Lumikki kuin Liisakin, Robin Hood ja Tintti (ilman koiraansa), Punahilkka ja Minni-hiiri mustine nenänpäineen. Tuutikki paimensi Tiuhtia ja Viuhtia, jotka vipelsivät ympäriinsä. Eräs heistä muistutti epäilyttävästi pastori Luttista, vaikka se ei sarjakuvasankari olekaan. Muutama sellainenkin hahmo löytyi, joita en tunnistanut.
Mukavaa, kun viitsitään pukeutua ja paneutua kunnolla penkkareihin. Ohjelma tosin voisi joskus vaihdella. Kuvat ja lehtiset ovat hauskoja, kunhan pysytään hyvän maun rajoissa. Loukkaavat tarinat eivät ilahduta ketään, mutta onneksi niiltä nyt vältyttiin.
Piskuinen lauma lähti tosi herkullisen kakkutarjoilun jälkeen ajelemaan kylille. Traktori veti kärryä, jossa ei ollut lainkaan takalaitaa. Kaikki pidättivät henkeään sen lähtiessä liikkeelle ja laskivat mielessään, montako kertaa joku tipahtaa kyydistä. Mutta kaikki selvisivät ehjinä perille.
Kovin isoa kierrosta kylillä ei tehty. Eikä kai ollut monia katsojiakaan. Aiempina vuosina ovat käyneet aina Dadon edessä, jossa Jaakko nytkin seisoi katsomassa. Olin vihjannut abeille, että myös kylänraiteilla seisoskelevat katsojat haluaisivat namuja. Oli heillä niitä mukaan nyt varattu, mutta ainakaan keskustassa eivät niitä heitelleet. Niin kiire heillä oli, että Jaakkokin ehti vain yhden kuvan ottaa, ja jäi nuolemaan huuliaan tyhjän panttina =(
SAMMAKONKUTUVELLIÄ
Jäätynyttä maitoa ja sammakonkutuvelliä.
Näillä sanoilla otsikoitiin helmikuun Kantri-lehdessä juttu, jossa ihmiset muistelivat kouluruokailujaan vuosikymmenten varrelta. Suurimmalla osalla oli epämiellyttäviä muistoja kouluruokailun alkutaipaleelta, vaikka se olikin koettu tarpeelliseksi suurten perheiden lapsille ja monille ainoaksi kunnon ateriaksi päivittäin.
Itse muistan kouluajoiltani vain joitakin ruokia. Koulussa oli oma keittola, mutta en tiedä, tehtiinkö siellä kaikki ruoka itse. Olen kuitenkin sitä sukupolvea, jolle koulussa tarjottiin jo kunnon ateria, eikä kotoa tarvinnut tuoda mitään, paitsi pulpetille laitettava ruokaliina. Yleensä ruoka oli hyvää, ja aina sitä oli riittävästi. Erityisesti muistan inhonneeni vain kahta ruokaa, veripalttua ja makaronivelliä. Nekin oli pakko syödä, niin kuin kaikki muukin. Opettaja laittoi lautaselle ruoan ja se piti palauttaa tyhjänä. Myöhemmin, toisessa koulussa sitten olikin seisova pöytä, josta sai itse valita haluamansa määrän ja laadun. Hyvin silloinkin syötiin.
Minua on aina ihmetyttänyt kouluruokailusta kertovat tarinat, joissa sitä morkataan. Tokko missään koulussa syömäkelvotonta ruokaa saa. Nykyään lapset, ja varsinkin nuoret, ovat vaan niin nirsoja. Pyhäjoellakin kouluruoka on niin herkullista ja monipuolista ettei paremmasta väliä.
Siksi ihmetyttääkin monet lukiolaiset, jotka ruokatunnilla menevät lähikauppaan ja kantavat sieltä muovikasseissaan Saarioisten pizzoja, kiinalaisia valmisruokia, munkkeja, limsoja ja karkkipusseja. Mitä ihmeen järkeä siinä on? Koulusta saisi herkullista, lämmintä ruokaa ja vieläpä ilmaiseksi. Mutta mieluummin syödään mikrossa lämmitettynä lisäaineita, kovia rasvoja ja sokereita. Outoa porukkaa.
Monesti kouluruoka on vielä lähiruokaa. Lähitilojen juurikkaita ja omien metsien marjoja. Tuossa aiemmin mainitsemassani lehtijutussa kerrotaan Kiuruveden kouluista, joissa syödään suomalaista näkkileipää, oman kunnan leipomon pehmeää leipää, omien vesien kalaa, Sonkajärvistä perunaa, Kuopiosta salaattia ja Oulusta maitoa. Ja hyvälle maistuu.
Suomi on siitä harvinainen maa, että täällä jokaiselle peruskoululaiselle, lukiolaiselle (ja ammattikoululaiselle?) tarjotaan ilmaiseksi ateria. Ei tarvitse syödä hampurilaisia, pizzoja tai ranskanperunoita. Huomenna kylläkin tarjoillaan ystävänpäivän kunniaksi tortillaa. Sen aion syödä nautiskellen =)
Näillä sanoilla otsikoitiin helmikuun Kantri-lehdessä juttu, jossa ihmiset muistelivat kouluruokailujaan vuosikymmenten varrelta. Suurimmalla osalla oli epämiellyttäviä muistoja kouluruokailun alkutaipaleelta, vaikka se olikin koettu tarpeelliseksi suurten perheiden lapsille ja monille ainoaksi kunnon ateriaksi päivittäin.
Itse muistan kouluajoiltani vain joitakin ruokia. Koulussa oli oma keittola, mutta en tiedä, tehtiinkö siellä kaikki ruoka itse. Olen kuitenkin sitä sukupolvea, jolle koulussa tarjottiin jo kunnon ateria, eikä kotoa tarvinnut tuoda mitään, paitsi pulpetille laitettava ruokaliina. Yleensä ruoka oli hyvää, ja aina sitä oli riittävästi. Erityisesti muistan inhonneeni vain kahta ruokaa, veripalttua ja makaronivelliä. Nekin oli pakko syödä, niin kuin kaikki muukin. Opettaja laittoi lautaselle ruoan ja se piti palauttaa tyhjänä. Myöhemmin, toisessa koulussa sitten olikin seisova pöytä, josta sai itse valita haluamansa määrän ja laadun. Hyvin silloinkin syötiin.
Minua on aina ihmetyttänyt kouluruokailusta kertovat tarinat, joissa sitä morkataan. Tokko missään koulussa syömäkelvotonta ruokaa saa. Nykyään lapset, ja varsinkin nuoret, ovat vaan niin nirsoja. Pyhäjoellakin kouluruoka on niin herkullista ja monipuolista ettei paremmasta väliä.
Siksi ihmetyttääkin monet lukiolaiset, jotka ruokatunnilla menevät lähikauppaan ja kantavat sieltä muovikasseissaan Saarioisten pizzoja, kiinalaisia valmisruokia, munkkeja, limsoja ja karkkipusseja. Mitä ihmeen järkeä siinä on? Koulusta saisi herkullista, lämmintä ruokaa ja vieläpä ilmaiseksi. Mutta mieluummin syödään mikrossa lämmitettynä lisäaineita, kovia rasvoja ja sokereita. Outoa porukkaa.
Monesti kouluruoka on vielä lähiruokaa. Lähitilojen juurikkaita ja omien metsien marjoja. Tuossa aiemmin mainitsemassani lehtijutussa kerrotaan Kiuruveden kouluista, joissa syödään suomalaista näkkileipää, oman kunnan leipomon pehmeää leipää, omien vesien kalaa, Sonkajärvistä perunaa, Kuopiosta salaattia ja Oulusta maitoa. Ja hyvälle maistuu.
Suomi on siitä harvinainen maa, että täällä jokaiselle peruskoululaiselle, lukiolaiselle (ja ammattikoululaiselle?) tarjotaan ilmaiseksi ateria. Ei tarvitse syödä hampurilaisia, pizzoja tai ranskanperunoita. Huomenna kylläkin tarjoillaan ystävänpäivän kunniaksi tortillaa. Sen aion syödä nautiskellen =)
lauantai 8. helmikuuta 2014
KYLLÄ MINÄ NIIN MIELENI PAHOITIN
Raahessa käväistiin, lauantaipäivän ratoksi. Vaikka oli meillä oikein asiaakin. Kaasupullo piti ostaa ja käydä suutarilla liimauttamassa kengänpohjat. Ilmakin oli mitä mainion, lumisade valkaisi maat ja mannut.
Kierros alkoi Pattijoen kierrätyskeskuksesta, joka ei ollutkaan vielä auki. Tavaroita ei saa jättää ovelle, uhkailtiin seinällä olevassa lapussa. Emme siis jättäneet, heitimme vaan hävyttömästi roskiin :(
Matka jatkui ABC-asemalle, jossa olimme sen avaamisesta saakka käyneet syömässä, kahvilla ja lahjaostoksilla. Olimme kuulleet sen lopettamisesta ja tilalle rakennettavasta kaupasta. Tarkoitus oli käydä viimeisen kerran ostoksilla ja jättää samalla hyvästit. Mutta olimme myöhässä. Se oli jo suljettu ja oven edessä oli lavallinen rakennusjätteitä. Tosi, tosi surullista. Kauppoja on joka paikassa, mutta siistit ja makoisat kahvi-/ruokapaikat ovat näillä seuduilla vähissä.
Arina on ihan pöhkö. Kun Raahen Prismaa suurennettiin, kerrottiin ettei sinne rakenneta kahvilaa, kun ihan vieressä on bensiiniasema, jossa on kahvi-ja ruokatarjoilu. Sittemmin se muuttui kylmäasemaksi ja Pattijoelle rakennettiin tuo nyt suljettu ABC. Pyhäjoenkin suljetun Shellin tilalle Arina suunnittelee kauppaa ja kylmäasemaa. Kannattaisiko heidän vaikka tiedustella asiakkailta, kaikilta niiltä, mitä nämä toivovat?
Suuntasimme taas eteenpäin, nyt Citymarkettiin. Tarkoitus oli ruokaostosten lisäksi käydä pikasuutarilla liimauttamassa irti olevat kengänpohjat. Vaan suutarin luukku olikin suljettu. Soitimme kyltissä olevaan puhelinnumeroon, josta ilmoitettiin, ettei se ole käytössä. Kassalta sitten saimme tietää, että suutari oli jo joulun aikaan mennyt konkurssiin. Siis häh?! Pitänee sitten ensi kerralla Ylivieskaan mennessä käydä tarkistamassa, onko sielläkään enää suutaria =O
Mihin tämä maailma on menossa? Onko tämä kertakäyttökulttuuri niin erinomaista, ettei sille tarjota edes vaihtoehtoa? Mitään ei enää kannata korjata. Jos korjauspalvelua on tarjolla, se on niin kallista, että uuden saa miltei samaan hintaan. Kun kengänpohjat kuluvat, niitä ei viedä suutarille vaan heitetään pois ja ostetaan uudet tilalle. Kun kahvipannu särkyy, koko keitin on uusittava. Ennen saattoi ostaa uuden pannun, mutta voiko enää? Kun jokin laite särkyy, korjaus on tuhottoman kallista tai sitä ei voi tehdä. Siispä ostetaan uusi. Ja jätevuori senkin kasvaa.
Onneksi Halpa-Hallista sai sentään edullista kaasua, ettei ollut ihan turha reissu ;)
Kierros alkoi Pattijoen kierrätyskeskuksesta, joka ei ollutkaan vielä auki. Tavaroita ei saa jättää ovelle, uhkailtiin seinällä olevassa lapussa. Emme siis jättäneet, heitimme vaan hävyttömästi roskiin :(
Matka jatkui ABC-asemalle, jossa olimme sen avaamisesta saakka käyneet syömässä, kahvilla ja lahjaostoksilla. Olimme kuulleet sen lopettamisesta ja tilalle rakennettavasta kaupasta. Tarkoitus oli käydä viimeisen kerran ostoksilla ja jättää samalla hyvästit. Mutta olimme myöhässä. Se oli jo suljettu ja oven edessä oli lavallinen rakennusjätteitä. Tosi, tosi surullista. Kauppoja on joka paikassa, mutta siistit ja makoisat kahvi-/ruokapaikat ovat näillä seuduilla vähissä.
Arina on ihan pöhkö. Kun Raahen Prismaa suurennettiin, kerrottiin ettei sinne rakenneta kahvilaa, kun ihan vieressä on bensiiniasema, jossa on kahvi-ja ruokatarjoilu. Sittemmin se muuttui kylmäasemaksi ja Pattijoelle rakennettiin tuo nyt suljettu ABC. Pyhäjoenkin suljetun Shellin tilalle Arina suunnittelee kauppaa ja kylmäasemaa. Kannattaisiko heidän vaikka tiedustella asiakkailta, kaikilta niiltä, mitä nämä toivovat?
Suuntasimme taas eteenpäin, nyt Citymarkettiin. Tarkoitus oli ruokaostosten lisäksi käydä pikasuutarilla liimauttamassa irti olevat kengänpohjat. Vaan suutarin luukku olikin suljettu. Soitimme kyltissä olevaan puhelinnumeroon, josta ilmoitettiin, ettei se ole käytössä. Kassalta sitten saimme tietää, että suutari oli jo joulun aikaan mennyt konkurssiin. Siis häh?! Pitänee sitten ensi kerralla Ylivieskaan mennessä käydä tarkistamassa, onko sielläkään enää suutaria =O
Mihin tämä maailma on menossa? Onko tämä kertakäyttökulttuuri niin erinomaista, ettei sille tarjota edes vaihtoehtoa? Mitään ei enää kannata korjata. Jos korjauspalvelua on tarjolla, se on niin kallista, että uuden saa miltei samaan hintaan. Kun kengänpohjat kuluvat, niitä ei viedä suutarille vaan heitetään pois ja ostetaan uudet tilalle. Kun kahvipannu särkyy, koko keitin on uusittava. Ennen saattoi ostaa uuden pannun, mutta voiko enää? Kun jokin laite särkyy, korjaus on tuhottoman kallista tai sitä ei voi tehdä. Siispä ostetaan uusi. Ja jätevuori senkin kasvaa.
Onneksi Halpa-Hallista sai sentään edullista kaasua, ettei ollut ihan turha reissu ;)
lauantai 18. tammikuuta 2014
RAKKAUDESTA RUOKAAN - VAI SYÖMISEEN
Katselin tämän lauantain televisio-ohjelmia lehdestä. Tässä pieni otanta:
TV3
16.30 Jamie Oliverin helpot herkut
Nelonen
16.55 Neljän tähden illallinen (2h)
Sub
18.00 MasterChef USA
Teema
13.30 Paastoaminen
AVA
9.30 Nina Nordströmin pohjoiset herkut
17.55 Mitä tänään syötäisiin?
FOX
10.05 24Kitchen
10.35 24Kitchen: Sara La Fountain
11.00 24Kitchen: Sara La Fountain
11.30 24Kitchen: Kapinakokki Santeri Hämäläinen
12.00 24Kitchen: Kapinakokki Santeri Hämäläinen
12.25 24Kitchen: Itä haukkaa länttä
03.30 24Kitchen: Kapinakokki Santeri Hämäläinen
04.00 24Kitchen: Sara La Fountain
Jim
8.35 MasterChef Australia
9.30 MasterChef Australia
10.45 MasterChef Australia
11.45 Kuppilat kuntoon Ruotsi
14.05 Jyrki Sukulan makujen maa
15.05 Anthony Bourdain maailmalla
16.00 Kuuluisat kuppilat
16.30 Kuuluisat kuppilat
04.15 Jyrki Sukulan makujen maa
Liv
9.00 Arvostele mun illallinen Ruotsissa
9.30 Arvostele mun illallinen Ruotsissa
10.00 Arvostele mun illallinen Ruotsissa
10.30 Arvostele mun illallinen Ruotsissa
11.00 Leila leipoo Ranskassa
11.30 Huippukokki lähtee maalle
12.00 Sikke - ruokaa rakkaudella
12.30 Näin teet ranskalaista ruokaa
13.00 Olet mitä syöt
14.05 Hulluna leivontaan
14.35 Nigellan uudet herkut
15.10 Sinkkuillallinen
16.10 Huikeat kakut
21.00 Suuri painonpudotus
Tämä lista kertoo kaiken. Jotenkin sopivasti tuo viimeinen ohjelma kertookin lopputuloksen...
.JPG)
maanantai 13. tammikuuta 2014
NURKISSA PAUKKUU
Pakkanen paukkuu kammottavalla 14 asteen voimallaan! Niin kauheaa on se!
Johan tässä menee maailmankirjat sekaisin, niin kuin amerikkalaisilla kymmenen sentin lumikinoksissa =O Ei sitä ennen tällaisia lukemia olisi kehdattu edes pakkaseksi sanoa. Mitä lie viileää lämpöä...
Aiemmin pakkasta oli talvet pitkät. Ja paljon. Vähintään 20, usein 30 astetta näytti mittari, kun koulutielle lähtiessä suksia jalkaan sovitteli. Eiväthän ne niillä keleillä kovin hyvin luistaneet, mutta pikemmin pääsi perille kuin jalkaisin. Polvet tuppasivat jäätymään silläkin parin kilometrin matkalla, joka piti ulkona kulkea. Nenä ja posket olivat kohmeessa, kaikki huurteessa, hengitys höyrysi komeana pilvenä. Miten ne talvet ennen olivat kovia?
Vaan on sitä kovia talvia koettu vielä tälläkin vuosituhannella. Usein on joulun jälkeen tullut pakkasia, joskus se on laskenut kolmeenkymmeneenkin tällä kohdin. Lapin 50 asteesta emme puhu mitään. Siellä ei sentään ole merta viimoineen. Ihan totta on nimittäin se, että tuo ihana meri tuossa vieressä saa aikaan sen, että pakkanen tuntuu tukalammalta täällä kuin sisämaassa. Vaikka ei tuulisikaan. Mutta kun tuulee, miltei joka päivä. Nekin ovat lisääntyneet, ainakin tuntuu siltä.
Tänään aamulla noustessa Jaakko totesi, että "raitis koti on onnellinen koti". No, me olemme ainakin siinä suhteessa kovinkin onnellisia, nimittäin raittiudessa löytyy. Mittari näytti 15 astetta, plussaa sentään. Olemme pienentäneet sähköpattereita suuren kulutuksen vähentämiseksi. Vaan ei tuo näytä auttavan. Miten mahtavat nuo etäluettavat mittarit toimia, kun sähköä kuluu, vaikka mitään ei olisi päällä? Keväällä suljemme patterit huhtikuussa ja syksyllä myöhään laitamme päälle. Tänä talvena pääsimme miltei jouluun saakka ennen kuin patterit avattiin. Takkaa ja liettä on lämmitetty puilla joka päivä, joskus kahdestikin, ja kaasulämmitin porottaa aamulla ja illalla. Silti sähkönkulutus moninkertaistuu, kesän 16 kilowatista 50, joskus 80. Taitaa ollakin oletusarvot tuossa mittarissa =(
Onneksi on sentään vähän lunta. Enempi saisi olla kasvien suojana, ettei pakkanen niitä tuhoaisi. Saa nähdä, mitä kaikkea ensi keväänä maasta nousee. Jos kevät tulee, ja kesä.
Johan tässä menee maailmankirjat sekaisin, niin kuin amerikkalaisilla kymmenen sentin lumikinoksissa =O Ei sitä ennen tällaisia lukemia olisi kehdattu edes pakkaseksi sanoa. Mitä lie viileää lämpöä...
Aiemmin pakkasta oli talvet pitkät. Ja paljon. Vähintään 20, usein 30 astetta näytti mittari, kun koulutielle lähtiessä suksia jalkaan sovitteli. Eiväthän ne niillä keleillä kovin hyvin luistaneet, mutta pikemmin pääsi perille kuin jalkaisin. Polvet tuppasivat jäätymään silläkin parin kilometrin matkalla, joka piti ulkona kulkea. Nenä ja posket olivat kohmeessa, kaikki huurteessa, hengitys höyrysi komeana pilvenä. Miten ne talvet ennen olivat kovia?
Vaan on sitä kovia talvia koettu vielä tälläkin vuosituhannella. Usein on joulun jälkeen tullut pakkasia, joskus se on laskenut kolmeenkymmeneenkin tällä kohdin. Lapin 50 asteesta emme puhu mitään. Siellä ei sentään ole merta viimoineen. Ihan totta on nimittäin se, että tuo ihana meri tuossa vieressä saa aikaan sen, että pakkanen tuntuu tukalammalta täällä kuin sisämaassa. Vaikka ei tuulisikaan. Mutta kun tuulee, miltei joka päivä. Nekin ovat lisääntyneet, ainakin tuntuu siltä.
Tänään aamulla noustessa Jaakko totesi, että "raitis koti on onnellinen koti". No, me olemme ainakin siinä suhteessa kovinkin onnellisia, nimittäin raittiudessa löytyy. Mittari näytti 15 astetta, plussaa sentään. Olemme pienentäneet sähköpattereita suuren kulutuksen vähentämiseksi. Vaan ei tuo näytä auttavan. Miten mahtavat nuo etäluettavat mittarit toimia, kun sähköä kuluu, vaikka mitään ei olisi päällä? Keväällä suljemme patterit huhtikuussa ja syksyllä myöhään laitamme päälle. Tänä talvena pääsimme miltei jouluun saakka ennen kuin patterit avattiin. Takkaa ja liettä on lämmitetty puilla joka päivä, joskus kahdestikin, ja kaasulämmitin porottaa aamulla ja illalla. Silti sähkönkulutus moninkertaistuu, kesän 16 kilowatista 50, joskus 80. Taitaa ollakin oletusarvot tuossa mittarissa =(
Onneksi on sentään vähän lunta. Enempi saisi olla kasvien suojana, ettei pakkanen niitä tuhoaisi. Saa nähdä, mitä kaikkea ensi keväänä maasta nousee. Jos kevät tulee, ja kesä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)