sunnuntai 30. kesäkuuta 2013

ITKEN KYLÄNI KUOLEMAA

Itkin ihan oikeasti, kun katselin huppupäisiä mittareita, riisuttuja katoksia ja tyhjenneitä hyllyjä. Minusta tuntuu niin pahalta se, että Shell loppuu. Se oli niin keskeinen kylän toiminnan kannalta, kun se ei ollut pelkästään bensiiniasema. Siellä oli myös matkahuolto, posti, veikkaus, kahvio/ruokala, Alkon toimituspiste, aiemmin korjaamo, pieni kauppa. Ja hyvä palvelu. 

Muistan kerrankin kysyneeni yhtä loppunutta tuotetta.  Kesti melkein vuoden ennen kuin sitä jälleen oli saatavissa. Ja heti Elina oli Jaakon nähdessään muistanut, että nyt sitä minun kysymääni tuotetta on tullut.

Tänään tunnelma oli surullinen.  Elina ja Sulo varmaan ovat onnessaan, kun pääsevät vihdoin viettämään eläkepäiviään. Tuollainen aamusta iltaan, ympäri vuoden auki oleva ja monia palveluita tarjoava paikka on työläs ja vaativa jokaisen siellä työskentelevän kannalta.  Mutta erityisesti se on sitä omistajien kannalta.

On ollut hienoa, että Elina otti vetovastuun koko paikkaan Jaakon siskon aikoinaan lopetettua Shellin pidon.  Hän myös laajensi sen toimintaa ja siksi se olikin meille tärkeä paikka. Missä miesjoukkiokin nykyään parantaa maailmaa, kun jo toinen kokoontumispaikka vietiin?

Kiitos, Elina, monista vuosista! Hyviä ja onnellisia eläkepäiviä sinulle ja Sulolle!


lauantai 29. kesäkuuta 2013

PYHÄNÄ KOULUA


Vanhoja valokuvia katsellessani löysin muutamia pyhäkoulusta otettuja. Minä itse ja sisarukseni kävimme naapurustossa olevaa pyhäkoulua 1960-luvulla. Se oli kouluaikaan jokapyhäinen tapa, joka soi vanhemmillemme hetken hengähdysaikaa ilman meitä lapsia. Meille se taas oli elämys.

Vieläkin muistan nuo pienet vihot, joihin keräsimme tähtitarroja merkiksi mukanaolostamme. Muistan ne mielenkiintoiset tarinat Raamatusta, jotka esitettiin kuvakertomuksina. Myöhemmin mukaan tulivat tarrataulut, jolloin kertomukset ikään kuin heräsivät paremmin elämään. Laulettiin mukavia lastenlauluja. Puhuttiin monista asioista. Tunti kului nopeasti ohitse.

Näitä entisaikojan tapoja tavoittaa lapset olen jäänyt kaipaamaan. Missä ovat pyhäkoulut nykyään?  Näinä 17 vuotena, jona olen asunut Pyhäjoella, muistan jossakin vaiheessa nähneeni lehdessä ilmoituksia pyhäkouluista. Mutta en enää.

Myös täällä Pyhäjoella on kuitenkin pyhäkoulua pidetty. Ystäväni kirjettä lainatakseni:
"Innokkaampaa pyhäkouluun menoa en voisi kuvitella. Meiltäkin lähti kolme sitten, kun nuorimmankin voi ottaa mukaan rivin hännimmäiseksi. Oli tunnin pituinen pyhärauha kotona. Paljon pyhäkoulussa laulettiin ja leikittiin ja syötiin jotakin hyvää ja ihan lopuksi sai katsoa koiria ja joitakin koiria sai taluttaa."

Tämän saman tarinan olen kuullut sekä kyseisen äidin että pyhäkoulun opettajan kertomana. Molemmat olivat innoissaan tapahtuneesta.  Mitä sitten tapahtui? Miten tultiin tähän päivään, jolloin pyhäkouluja ei enää ole?

Ovatko lapset nykyään niin väsyneitä sunnuntaisin, etteivät jaksa minnekään lähteä? Vai puuttuuko heiltä vain kiinnostus? Tietokoneet, kännykät, muut pelit ja vehkeet vievät kaiken vapaa-ajan ja kaiken kiinnostuksen. Pyhäkoulu ei enää kiinnosta? Eikö se kiinnosta vanhempiakaan? Tai järjestäjiä? Viikolla järjestettävä puuhakerho ei ole ihan sama asia.

Raamatussa lapset ovat tärkeässä asemassa: "Sallikaa lasten tulla minun tyköni, sillä sen kaltaisten on taivasten valtakunta."  (Mark. 10:14, Luuk. 18:16)  Heille olisi tärkeä antaa tilaisuus kuulla Jumalasta. Varsinkin tällaisena aikana, kun seimikuvaelma ja suvivirsikin halutaan julistaa pannaan.

maanantai 24. kesäkuuta 2013

JUKONPERÄN JASKA!

Ihanaa! Joku lukee minun juttujani ja vieläpä kommentoi niitä!

Kiitos sinulle anonyymi, joka tänään väitit minun olevan ihan pihalla jutuissani. Suo anteeksi, että en julkaise kommenttiasi kokonaisuudessaan, koska ulkonäköni ruodinta ei kuulu tämän blogin aihemaailmaan. Enhän minäkään pysty sinua kommentoimaan, kun et nimeäsi uskaltanut julkistaa =)

"Uusi Jukonperän jaska!"

Tuosta vertailusta olen ylpeä. Jaakko on rohkea mies, joka on aina uskaltanut puhua aroistakin asioista, nostanut niitä esiin kun ei kukaan muu ole tohtinut, ja on myös seissyt sanojensa takana. Kiitos tästä vertauksesta! Toivon, että Jaakko itse olisi siitä myös iloinen...

Mielenkiintoista olisi ollut myös tietää, mikä tuossa Kalajoki-jutussa sinua niin raivostutti. Mutta ehkä kerrot sen sitten toisella kertaa. Samaa mieltä kanssani ei tarvitse olla. Kunhan kirjoitat kommenttisi asiallisesti, julkaisen sen.

=D

sunnuntai 23. kesäkuuta 2013

KAUHEUKSIA KALAJOELLA

Käväistiin juhannusajelulla katsastamassa, miltä Kalajoen hiekkasärkät näyttivät juhannusjuhlijoiden jäljiltä. Kovasti paljon oli ollut porukkaa. Hotellit ja mökit täynnä. Metsät telttailijoiden valtaamina. Liikenne oli jonoutunut joka suuntaan. Tarkkana sai olla, jos aikoi johonkin väliin itsensä ujuttaa. Ja mehän ujutimme.

Kauhea siivo oli alueen metsissä. Saattoi olla rannoillakin, mutta emme niillä käyneet. Kukahan senkin siivoaa, eivät ainakaan telttailijat näyttäneet sitä tehneen.

Siellä ajellessamme silmiimme pisti mökkien määrä. "Joka niemeen, notkohon, saarelmaan kodin tahtoisin nostattaa."  Joku on ottanut tuon laulun sanat tosissaan ja pistänyt toimeksi. Vaikea oli löytää sellaista maastoa, missä ei mökkiä mökin vieressä olisi.  Ja rantatöyräät rakennetaan täyteen hotelleja. Eikä mitään kauniita, maisemaan sopivia rakennuksia, vaan hirveitä laatikkokolosseja!

Kaiken kauheuden huippu oli se kyltti, jonka näimme ABC:n risteyksessä. Siinä luki oikein peloittavan kuvan kera, että ABC-asemaa vastapäätä rakennetaan kauppakompleksi. Siis kauniille mäntykankaalle, männyt suorissa riveissä, nätti kuin mikä - ja siihen aikovat katetun kauppakujan! Aivan järkyttävää!

Kalajokisilla näyttää menneen pää aivan sekaisin. Hiekkasärkät on herkkä ja ainutlaatuinen alue, jonka omaleimaisuutta pitäisi vaalia! Sitä ei saisi missään tapauksessa mökittää täyteen ja laittaa jäljelle jääviin koloihin kauppoja. Ei missään tapauksessa! Jonkun pitäisi nyt äkkiä puuttua asiaan ennen kuin koko kaunis luontoalue on tuhoutunut!

Pikkutiellä Maakallaan lähtevälle laivalle vielä oli mökittämätöntä maata. Siellä tunsi olevansa luonnon keskellä, kun linnut pyrähtelivät parvina sinne tänne, aallot löivät rantaan, eikä ollut läpikulkuliikennettä. Eipä silti, ei ollut laivaliikennettäkään. Missä lie alus ollut?

Kotimatkalla ajoimme Merijärven kautta. Paljon näkyi matkan varrella uusia taloja. Hienoa, että maaseudullekin muutetaan ja rakennetaan uutta, mutta, mutta... Onko ihan pakko rakentaa kaikki paikat täyteen, talo taloon kiinni?  Turun Hirvensalossa on samanlainen tilanne. Siellä voi omasta ikkunastaan katsella naapurin taloon sisälle, niin lähellä se on. Ei tarvitse edes kiikaria =)  Pyhäjoellekin aikovat rakentaa kerrostaloja (aivan totta, monikossa vieläpä) ja minne - kallionyppylälle, ahtaasti omakotitalon ja kasitien väliin! Niin kuin ei lääniä muualla olisi. Vaikka se vapautuva Salen tontti, jonka kunta aikoo ostaa. Tai työväentalon tontti. Tai vanhan urheilukentän tontti. Tai valistustalon (varmastikin myyntiin tuleva) tontti. Tai...

Toisaalla taas autiot talot, kuolevat tilat, asumattomat maisemat. On todella surullista katsoa, miten ensin talo tyhjenee, sitten rapistuu, sitten jää metsän eläinten asujaimistoksi. Niitä katsoessa tulee mieleen Tsernobylin autioitunut kaupunki, jonka eläimet ovat vallanneet.


Tämä autiotalo löytyi Pahkasalontien varrelta, Ylipäästä. Kaunis paikka vieläkin, joskus ollut jollekin perheelle se koti, jonne aina voisi palata.

Sekin hämmästyttää, kun isännät kaatavat metsiään ja jättävät sitten puupinot teiden varsille. Usein näkee ihan komeitakin puupinoja vuosi toisensa jälkeen lahoamassa. Antaisivat vaikka ilmaiseksi jollekin, elleivät itse tarvitse. Tai jättäisivät metsään kasvamaan jälkipolville. Hullua touhua semmoinen lahottaminen, on kuin rahaa kompostiin veisi.

Tiet olivat monenlaisessa kunnossa. Oli asfalttitietä, suoraa ja hyvää reittiä. Oli asfalttitietä, jossa oli kuoppa kuopan vieressä, kuin helminauha. Siinä sai renkaitaan varoa. Oli soratietä, hiekkatietä, kapeaa ja kapeampaa. Täytyy todeta, että ei Matti ole ainakaan kotiin päin vetänyt kunnanvaltuustossa ja kunnanhallituksessa tieasioita käsiteltäessä. Sen verran mielenkiintoinen ajettava Pahkalantiekin oli =)

Ei tarvitse suurtakaan lenkkiä tehdä, kun sen varrelle mahtuu jo monenmoista. Elävää ja kuolevaa seutua, miltei ripirinnan.

lauantai 22. kesäkuuta 2013

SUPERKUU

" Minä avaan syömmeni selälleen
ja annan päivän paistaa.
Minä tahdon kylpeä joka veen
ja joka marjan maistaa.
Minun mielessäni on juhannus
ja juhla mittumaari
ja jos minä silloin itkenkin,
niin siellä on sateenkaari."


Aivan ihana tuo Eino Leinon runo.  Tuo esiin sen juhannustunnelman. Sen, mikä aina on, vaikka juhannus olisi millainen. Satoi tai paistoi, oli kylmä, hyttysiä, mitä vaan - aina jostain tulee se tunnelma. Vanhat elokuvat, kertomukset, muistot - ne tuovat juhannuksen, aina.

Nytkin on ollut ihan kiva juhannus. Eilen satoi, illaksi selkeni. Tänään tuli vettä oikein kaatamalla ja pari kertaa jyrähteli, sitten paistoi aurinko, satoi, paistoi. Ja oli lämmintä, nytkin 24 astetta =)

Mukavaa, kun myös juhannusaattona kaupat sulkevat jo kahdeltatoista. Voi ihan vapaasti ruveta juhannuksen viettoon. Jännä juttu, että meillä aatot ovat juhlaa ja ilottelua, enemmän kuin itse juhlapäivät. Vapunaatto, juhannusaatto, jouluaatto, uudenvuodenaatto - riemullista juhlintaa kaikki. Niitä sitten seuraakin enempi ja vähempi leppoisa päivä.

Tänään vilkastui vasta nyt illansuussa. Kuuluu autojen hyrinää ja mopojen pärinää. Ihmisiä ei kylläkään näy. Eikä näkynyt eilen illallakaan, kun rannasta yhdentoista jälkeen ajeli.

Grilli kuumeni täällä ja siellä. Kebakot ja ryynimakkarat tekivät kauppansa. Todella ihana herkku olivat Eväskontista ostetut mansikat. Pienissä rasioissa myivät suomalaisia, kasvihuoneessa kasvatettuja mansikoita, jotka maistuivat ja tuoksuivat aivan oikeilta. Yleensä saa vain Hollannista tai muualta ulkomailta tuotuja isoja ja vetisen makuisia. Nämä sen sijaan olivat sellaisia, kuin lapsuudesta muistan mansikoiden olevan. Nam.

Juhannuskoivut haettiin metsästä. Yllättävän pieniä lehtiä niissä vielä oli. Mutta aina meillä on juhannuskoivut olleet. Nyt ne olivat entistä tärkeämmät, kun mikään ei enää tai vielä kukkinut. Tuomet, iirikset, lemmikit, sireenit, kielot, juhannusruusut - kaikki olivat jo kukkansa näyttäneet. Joissakin sentään vielä on nuppuja ja ne kukkivat myöhemmin. Sitten kaikki onkin kukkinut ja alkaa marjojen, siementen ja hedelmien aika. Ja syksy.

Eilen oli kesäpäivän seisaus. Päivä oli pisimmillään. Kohta sen huomaa jo illoissa, että hämärä hiipii ja pimeys valtaa ja kylmyys saapuu. Huoh.  Nyt juhannuksen aikaan on myös superkuu eli kuu on kiertoradallaan lähimpänä maata ja näyttää siksi melko suurelta ja läheiseltä. Olen joskus tuota kuun kiertoreittiäkin ihmetellyt, kun välillä se on pieni pallero jossain kaukana, välillä melkein syöksyy päälle.

Tuosta tulikin mieleeni ihan eri asia. Olen joskus miettinyt sitäkin, mikä on Jumalaan uskovan ihmisen tehtävä täällä maailmassa. Olen ajatellut sen niin, että me olemme kuin kuu. Kuu itse on pimeä taivaankappale, se vain heijastaa auringosta tulevaa valoa, ja me näemme sen  valopallona. Samalla lailla ihmiset heijastavat Jumalan valoa ja toimivat "valopalloina" muille.

Tässä kun siirryimme kepeämmistä asioista vakavampiin, niin toivotankin kaikille valoisaa juhannuksen jatkoa!


 

maanantai 17. kesäkuuta 2013

JUUTALAISTEN SYYTÄ KAIKKI?

Facebookissa on eräällä sivulla tämä kuva:

TIESITKÖ
Vain kuukausia ennen 11.9. iskua WTC yksityistettiin ja myytiin Larry Silversteinille.
Silverstein otti vakuutuksen, joka 'sattumalta' kattoi myös terrorismin.  11.9. iskun jälkeen Silverstein haastoi vakuutusyhtiön oikeuteen vaatien saada maksun tulplana, koska iskuja oli kaksi. Silverstein voitti ja sai 4,55 miljardia dollaria.

Tähän oli pari kommenttia:
- "Ei liene yllätys että kaltaisistaan ei pidetty myöskään 80 vuotta sitten."
- "Eikä kyllä sitä ennenkään. Ruotsissa oli esim. selkeät lait vuosisatoja, mitä juutalaiset saa tehdä ammatikseen. Jotkut tahot väittää, että juutalaisvainot toisen maailmasodan aikana oli myös tämän tietyn juutalaisryhmittymän tekosia. Ja miksikö he uhraisivat omiaan? No vaikkapa sen takia, että sen jälkeen saakin sitten tehdä mitä tahansa, täysin ilman arvostelua ja jos joku kehtaa arvostella, on hän natsi ja anti-semitisti ja kaikkien länsimaiden mustalla listalla."

Tästä herää mieleeni muutamiakin kysymyksiä.

Ihan tuota kuvaa kommentoidakseni: Mikä siinä on väärin? Onko siinä muuta syytettävää kuin se, että tuon hetkinen omistaja sattui olemaan rodultaan juutalainen, amerikan kansalainen kylläkin. Torneja oli kaksi, molempiin tuli isku. Toinen olisi voinut jäädä tuhoutumattakin, jos olisi vain yksi kone iskun tehnyt. Tornit oli 'sattumalta' vakuutettu myös terrori-iskujen varalta. Vihjataanko noilla lainausmerkeillä siihen, että omistaja olisi jotenkin näiden iskujen takana? Iskuja amerikkalaisia vastaan oli tehty paljon, tämä vain sattui olemaan erityisen suuri. Entä olisiko hänen pitänyt jättää vakuutusrahat nostamatta, koska iskussa kuoli paljon ihmisiä? Olisiko joku punaniskainen amerikkailen niin tehnyt?  Olisitko sinä?

Tekikö tästä ihan järkevästä tilanteesta väärän vain se, että päähenkilö on juutalainen?

Pitäisikö nytkin olla laki, joka kertoo, mitä juutalaiset saavat ja eivät saa omistaa / tehdä? Pitäisikö kaikki juutalaiset jälleen koota leirille aitojen sisälle ja tappaa?  Sitten voitaisiin taas väittää, että vapaaehtoisesti ne sinne menivät ja itse itsensä tappoivat.

Entä saavatko juutalaiset tehdä mitä haluavat? Päin vastoin! Jopa lain mukaisten vakuutuskorvausten nostaminen näyttää täyttävän rikoksen kriteerit =O

Miksi yhden tai muutaman samaa kansallisuutta olevan ihmisen mukaan määritellään ihmisryhmä tai koko kansakunta?  Tällä perusteella voitaisiin väittää, että kaikki facebookissa olevat ovat natseja ja antisemitisteja.  Niinkö se menee?  Ei olisi suomalaisillakaan nokan koputtamista. Mitä me muka olemme?

perjantai 14. kesäkuuta 2013

MÄ MUUTAN POHJOIS-KA.... EIKUN YPPÄRIIN

Todella noloa tämä tämmöinen!  Kohta Pyhäjoen keskustassa ei ole yhtään ainutta kahviota! Siis yhtään sellaista paikkaa, mistä voisi ohikulkija tai kyläläinen ostaa pullakahvit, istua hetken pöydän ääressä ja lukea vaikka Iltistä. Aivan kamalaa!

Koko isossa pitäjässä pullakahvit saa ainoastaan Yppärin Nesteellä! Siellä sitten palvellaankin oikein olan takaa. On bensiiniä, ihan kassalta ostettuna. Voi korjauttaa autonsa osaavissa käsissä. Samalla reissulla hoituvat kauppa-asiat, kahvittelu, ruokailu, Alkon tilaukset ja vieläpä postikin. Kyllä yppäriläisten kelpaa! Kateellinen olen heille.

Mistä aihe moiseen vuodatukseen? No siitä, että tänään tuli Jobin-postia. Shelliähän on ajettu alas jo pitemmän aikaa, nyt sieltä loppuvat postipalvelut. Ne siirtyvät Salelle. Ihan hyvä paikka Sale varmaan on, ainakin tilavampi kuin Siwa. Hyvä se vaan on, että posti kuitenkin täällä säilyy, eikä tarvitse Raaheen asti mennä.

Mutta tämän myötä sitten loppuu se kahvilatoimintakin. Ja kaikki muu Shellillä ollut toiminta.

Kuulin, että tilalle kaavailtu ABC-asema olisikin kylmäasema =O  Mitä me sellaisella teemme? Johan meillä on SEOn kylmäasema. Kyllä yksi sitä lajia riittää!

Kun oli lehtijuttu siitä, että Shellin tilalle rakennettaisiin ABC ja Sale muuttaisi siihen, kuvittelin mielessäni jotain Kalajoen ja Pattijoen ABC:n tapaista paikkaa. Missä olisi bensa-aseman ja kaupan lisäksi kahvila-ravintola ja kenties burgerikin. Mutta mitä vielä!

Jokunen vuosi sitten, kun olin kylän läpi menoss töihin, näin Ärrän edessä harhailemassa isolla kuorma-autolla liikkuvan ohikulkijan. Oli varhainen aamu ja miekkonen oli selvästi kahvikupposen tarpeessa. Kokeili lukittua Ärrän ovea, joka aukesi vasta kymmeneltä. Kokeili lukittua Dadon ovea ja kysyi minulta, eikö mistään saa kahvikupposta. Neuvoin hänet Shellille, joka silloin oli jo seitsemältä auennut ja tarjosi tuota kaivattua nestettä.

Mitä sanon tulevaisuudessa? Mitä, kahvikupponenko? Voi tokkiinsa, eihän meillä Pyhäjoella nyt kahvia missään ole tarjolla!  Ai niin, jos kova hätä tulee, niin Eväskontissa saattaa pannu jo olla kuumana ja siellä voi juoda kupposen lihatiskin vieressä seisten. Tai jos Saleen haluaa, niin saa oikein istuakin, pullaa sieltä ei kylläkään saa.  Kirjastokin aukeaa joskus ja siellä on herkullinen kahvivalikoima, jouluisin pipareitakin. Niin, ja onhan Kielosaaressa kesäkioski. Milloinkahan se mahtaa olla auki?  Ravintolat ovat suljettuina tai eivät tarjoa kahvia.  

Mutta onhan meillä Yppärin Neste! Kauan eläköön se ja sen hyvä asiakaslähtöinen toiminta!

Sitten vielä ihmetellään, kun kaikki ajavat ohi. Mitä ne täällä tekisivät, palveluja karsivassa pitäjässä?  Ypäriin neuvon kaikki ohikulkijatkin.

tiistai 11. kesäkuuta 2013

MAKKARAA JA MANSIKOITA

K-market Eväskontin uusi kauppias Tuukka Lisko päätti vihdoin, muutaman helleviikon jälkeen, järjestää kaupassaan avajaiset. Johan niitä oli odotettukin.  Uusi kauppias on siellä hallinnoinut huhtikuusta ja valitsi sitten tällaisen päivän avajaisten viettoon.  Aamulla satoi kaatamalla, jyrisi ja salamoi. Mutta iltapäivällä jo paisteli poutasäässä.

Ja makkara maistui ulkona, kauppiaan itsensä käristämänä. Koko iltapäivän hän pontevana seisoi pihalla kuuman grillin takana. Naama loisti kilpaa auringon kanssa. Hymyjä ja jutustelua tuntui riittävän, vaikka päivä oli varmaan rankka ja ihmisiä lappasi ilmaisen makkaran perässä. Lisääkin olisi kuulemma saanut...

Sisällä aina niin aurinkoiset myyjättäret tarjoilivat kahvia mansikkakakun kera. Kukapa sellaisesta olisi kieltäytynyt. Ja kun samalla pääsi viileisiin sisätiloihin pihan kuumuudesta.


Kyllä meidän kaupoissamme on ystävällistä henkilökuntaa, kaikissa. Juuri eilen kävimme Raahen Citymarketissa ja osuimme sellaiselle kassalle, jossa hymytön nuori nainen veteli ostoksia lukulaitteen ohi. Näytti hänellä olevan yksi perusilme, jota tarjoili kaikille, kaikissa tilanteissa. Kun hän tervehti minua, sanoin, että hymyilläkin saa. Löytyihän sieltä se hymykin. Ihme vaan, että jotkut sitä niin säästäen käyttävät, vaikka on täysin ilmaista ja antaa hyvän mielen niin itselle kuin varsinkin asiakkaalle.

Hymypatsaan ansaitsisivat kaikki pyhäjokiset palvelualalla työskentelevät =D

perjantai 7. kesäkuuta 2013

MARKKINAHUMUA

Saatiinpa Pyhäjoellekin markkinahumua pitkästä aikaa. Markkinarinki tuli taas pölypusseineen, metrilakritseineen, vaatteineen, kenkineen, limppuineen, vihkoineen. Ilma oli aurinkoinen ja väkeä, jos ei nyt aivan vilisemällä, niin kivasti kuitenkin.

Mukavaa, että meille sattuvat nuo paremmat markkinailmat. Toisin on Raahessa, jolloin Rantakadun markkinoiden aikaan aina tuiskaa ja tuulee ja on kylmä, ytimiä myöten. Mistä lie sekin peräisin, että ne markkinat pitää kaikkein pahimpina ilmoina järjestää? Vai onko niin päin, että markkinoiden aikaan tulee aina paha ilma?  Voisi sitäkin vähän miettiä vaikka toiseen ajankohtaan.

Mutta meillä siis markkinoitiin keskiviikkona auringonpaisteessa ja lämmössä =)

Mukavia tuollaiset pienet tapahtumat. Piristävät kummasti elämää =)
Huomenna onkin sitten päällekkäisiä tapahtumia, kun Parhalahtiset viettävät omaa päiväänsä ihan samaan aikaan, kun meillä on Puhtolassa kansainvälinen Knit in Public -tapahtuma. Harmi, mutta niile ei voi mitään.

Leivoin tänään omenapiirakoita, joita on tarjolla vaniljakastikkeen kera. Suolapalana ruiskippoja täytettynä tonnikalamössöllä. Plus kahvia ja teetä, kylmänä tai kuumana. Mikä nyt sattuu ketäkin miellyttämään. Tuskin sinne ketään tulee, mutta onpahan tarjottu tilaisuus.

Vähiin alkavat käymään nämä pyhäjokisten ilonhetket.  Meillä sentään jatkuu viikon päästä. Silloin juhlitaan veljenpojan häitä Merimajalla. Huh hah hei - vai miten sen sanoisi =D

keskiviikko 5. kesäkuuta 2013

HARMISTUKSEN AIHEITA

Kuuteista

Uutisissa kerrottiin kuuttien kuolemista. Suurin osa niistä on menehtynyt.
No, onko tuo ihme, kun pitkin kevättä käyvät kurkkimassa pesiin! Keväällä näyttivät, kun tutkijat etsivät kaikki pesät ja sitten sorkkivat sinne kameroineen ja laskivat kuutteja. Sehän on sama kuin vetäisi porkkananvarret välillä maasta tarkistaakseen onko siellä jo alkua ja minkä kokoinen alku ja sitten työntäisi maahan takaisin.  Tulisiko siinä satoa?  No, ei tulisi.  Hölmöläisten touhu tämä tämmöinen!


Päästöistä

Minua on aina hämmästyttänyt se, miten päästöjä saa olla, kunhan vain maksaa.  Siis on annettu tietyt päästörajat, joita ei saisi ylittää.  Sitten on tehtaita, jotka haluavat päästää enemmän saasteita ilmaan ja veteen kuin on luvallista. No, ne voivat ostaa luvan.  Maksavat siitä, että luonto saastuu luvattua enemmän.

Fiksua toimintaa! Tosi fiksua! Sillähän se saastuminen saadaankin asoihin, että kaikki mahdolliset ylitykset hoidetaan rahalla.  Jos jollakulla ei tulekaan päästöjä odotetusti, se voi myydä luvat toiselle, jolla päästöjä on liikaa.  Hmm.  Periaatteessa ihan fiksua. Mutta vielä fiksumpaa olisi se, että jokaisella olisi omat rajat, joita ei saisi ylittää. Ei rahalla, eikä millään. Jos jonkun päästöt sitten ovatkin pienemmät, niin sehän on vain plussaa.  Tämä maailmahan voisi paremmin, jos kellään ei olisi yhtään päästöjä.

Sitten ovat vielä tuollaiset kuin Talvivaaran kaivos. Että sotkea saa, kun vaan on lupa. Ei sillä vahingonteolla niin väliä. Viis siitä, että vesistö saastuu, juomavesi loppuu, kalat kuolevat. Viis siitä, jos kaikki tuhoutuu, kunhan vain on lupa. Pitäähän niiden kaivoksen omistajien nyt rikastua!


Ulkomaista

Kaivoksesta tulikin mieleeni ihan toinen asia. Minkä ihmeen takia suomalaiset haluavat kaiken tuottavan toiminnan ulkomaalaisten käsiin?  Jos joku firma menestyy ja sillä on vientiä ulkomaille, niin kohtapuoliin kuulee uutisista sen jo tulleen myydyksi - ulkomaille. Ja tämä kaivostoiminta halutaan varta vasten ulkomaalaisten käsiin. Tulkaa vaan kaikki tänne kaivamaan kultaa ja hopeaa ja mitä kaivattekin!  Viekää vaan tuhkatkin pesästä!

Suomihan on jo kuin joku Afrikan valtio, minkä ulkomaiset yhtiöt putsaavat kaikista luonnonrikkauksista ja vievät vielä rahatkin mennessään. Mitä meille suomalaisille sitten jää? Ai niin, ne saasteet.  Hip hurraa!


Pankeista

Pankkien asiakaspalvelut sen kuin vähenevät. Nyt lopettavat pankkien konttoreita. Mitäs sitä konttoreilla tekisi? Asiakkaathan niissä vain käyvät ja kuljettavat hiekkaa pankkisalien hienoille lattioille.

Ensin pakotettiin kaikki normaalin pankkitoiminnan piiriin kuuluvat asiakkaat laskunmaksuautomaattien ja kotitietokoneiden ääreen maksamaan laskujaan ja ottomateista rahaa nostamaan. Pankkisaliin toivotettiin tervetulleiksi vain sijoittamisesta kiinnostuneet. Lainanhakijat ovat myös tällä hetkellä tervetulleita, kun taas yritetään kaikki saada velkaantumaan. Tai ainakin antamaan rahansa pankeille.

Pankkivirkailijoiden määrä on vähentynyt ja konttorien aukioloajat supistuneet minimiin.  Raahessakin Norske Bank on avoinna kassatoiminnoille ainoastaan päiväseltään kolmisen tuntia. Miten sinne työssäkäyvä muka pääsee, Pyhäjoelta? Ei mitenkään. Eikä Pyhäjoen Osuuspankki ole paljoa parempi, vaikka onkin maanantaisin vielä normaalisti auki.

Nyt sitten karsivat niitä konttoreitakin.  Pyhäjoellakin oli vielä jokin aika sitten kaksi konttoria ja keskustan konttorissa kolme pankkivirkailijaa palvelemassa asiakkaita.  Nyt on yksi konttori, jossa on tiskin takana yksi virkailija ja vähäiset aukioloajat.  Ei voida mielestäni enää puhua mistään pankkipalveluista!  Kohta pitää varmaan mennä Brysseliin asioimaan!

Saa nähdä, miten alas nämä Suomen asiat ajetaan ennen kuin kaikki romahtaa =O