RAKKAUDESTA RUOKAAN - VAI SYÖMISEEN

Katselin tämän lauantain televisio-ohjelmia lehdestä. Tässä pieni otanta:

TV3
16.30 Jamie Oliverin helpot herkut

Nelonen
16.55 Neljän tähden illallinen (2h)

Sub
18.00 MasterChef USA

Teema
13.30 Paastoaminen

AVA
9.30 Nina Nordströmin pohjoiset herkut
17.55 Mitä tänään syötäisiin?

FOX
10.05 24Kitchen
10.35 24Kitchen: Sara La Fountain
11.00 24Kitchen: Sara La Fountain
11.30 24Kitchen: Kapinakokki Santeri Hämäläinen
12.00 24Kitchen: Kapinakokki Santeri Hämäläinen
12.25 24Kitchen: Itä haukkaa länttä
03.30 24Kitchen: Kapinakokki Santeri Hämäläinen
04.00 24Kitchen: Sara La Fountain

Jim
8.35 MasterChef Australia
9.30 MasterChef Australia
10.45 MasterChef Australia
11.45 Kuppilat kuntoon Ruotsi
14.05 Jyrki Sukulan makujen maa
15.05 Anthony Bourdain maailmalla
16.00 Kuuluisat kuppilat
16.30 Kuuluisat kuppilat
04.15 Jyrki Sukulan makujen maa

Liv
9.00 Arvostele mun illallinen Ruotsissa
9.30 Arvostele mun illallinen Ruotsissa
10.00 Arvostele mun illallinen Ruotsissa
10.30 Arvostele mun illallinen Ruotsissa
11.00 Leila leipoo Ranskassa
11.30 Huippukokki lähtee maalle
12.00 Sikke - ruokaa rakkaudella
12.30 Näin teet ranskalaista ruokaa
13.00 Olet mitä syöt
14.05 Hulluna leivontaan
14.35 Nigellan uudet herkut
15.10 Sinkkuillallinen
16.10 Huikeat kakut
21.00 Suuri painonpudotus

Tämä lista kertoo kaiken. Jotenkin sopivasti tuo viimeinen ohjelma kertookin lopputuloksen...

NURKISSA PAUKKUU

Pakkanen paukkuu kammottavalla 14 asteen voimallaan! Niin kauheaa on se!

Johan tässä menee maailmankirjat sekaisin, niin kuin amerikkalaisilla kymmenen sentin lumikinoksissa =O  Ei sitä ennen tällaisia lukemia olisi kehdattu edes pakkaseksi sanoa. Mitä lie viileää lämpöä...

Aiemmin pakkasta oli talvet pitkät. Ja paljon. Vähintään 20, usein 30 astetta näytti mittari, kun koulutielle lähtiessä suksia jalkaan sovitteli. Eiväthän ne niillä keleillä kovin hyvin luistaneet, mutta pikemmin pääsi perille kuin jalkaisin. Polvet tuppasivat jäätymään silläkin parin kilometrin matkalla, joka piti ulkona kulkea. Nenä ja posket olivat kohmeessa, kaikki huurteessa, hengitys höyrysi komeana pilvenä. Miten ne talvet ennen olivat kovia?

Vaan on sitä kovia talvia koettu vielä tälläkin vuosituhannella. Usein on joulun jälkeen tullut pakkasia, joskus se on laskenut kolmeenkymmeneenkin tällä kohdin. Lapin 50 asteesta emme puhu mitään. Siellä ei sentään ole merta viimoineen. Ihan totta on nimittäin se, että tuo ihana meri tuossa vieressä saa aikaan sen, että pakkanen tuntuu tukalammalta täällä kuin sisämaassa. Vaikka ei tuulisikaan. Mutta kun tuulee, miltei joka päivä.  Nekin ovat lisääntyneet, ainakin tuntuu siltä.

Tänään aamulla noustessa Jaakko totesi, että "raitis koti on onnellinen koti". No, me olemme ainakin siinä suhteessa kovinkin onnellisia, nimittäin raittiudessa löytyy. Mittari näytti 15 astetta, plussaa sentään. Olemme pienentäneet sähköpattereita suuren kulutuksen vähentämiseksi. Vaan ei tuo näytä auttavan. Miten mahtavat nuo etäluettavat mittarit toimia, kun sähköä kuluu, vaikka mitään ei olisi päällä? Keväällä suljemme patterit huhtikuussa ja syksyllä myöhään laitamme päälle. Tänä talvena pääsimme miltei jouluun saakka ennen kuin patterit avattiin. Takkaa ja liettä on lämmitetty puilla joka päivä, joskus kahdestikin, ja kaasulämmitin porottaa aamulla ja illalla. Silti sähkönkulutus moninkertaistuu, kesän 16 kilowatista 50, joskus 80.  Taitaa ollakin oletusarvot tuossa mittarissa =(

Onneksi on sentään vähän lunta. Enempi saisi olla kasvien suojana, ettei pakkanen niitä tuhoaisi. Saa nähdä, mitä kaikkea ensi keväänä maasta nousee. Jos kevät tulee, ja kesä.

PURKKAA SATASELLA

Jo on aikoihin eletty!

Kävin kaupassa hakemassa täytettä tyhjentyneeseen purkkapurkkiini. Valikoima oli ihan kohtuullinen lähikaupassakin: hyviä makuja, eri kokoja ja terveellisiä. Mutta se hinta!

Isompi, ei silti isoin, pussi maksoi 4,29 euroa! Sata grammaa! Melkoinen kilohinta tuolla tuotteella! Markka-aikaan satasella olisi saanut neljä purkkapussia!

Kukapa olisi uskonut, että tämän päivän vielä kokee. Eikä nyt puhuta karkkiverosta. Purkka ei ole karkki, vaan terveystuote, hammasystävällinen, happohyökkäystä ja kariesta estävä. Ja tuollainen hinta!

VIE MEIDÄT SEIMEN LUO

Tähtönen taivahan, osoita tie.

Vie meidät seimen luo, missä se lie.

Valaise matkamme, vie perille.

Pienoisen lapsen luo haluamme.

Tallissa pienessä salaisuus on,

suojassa olkien ja kapalon.

Suurinta ihmettä maailmassa

seimellä olemme katsomassa.

Loppiaisen jumalanpalvelus pidettiin Pyhäjoella tuttuun tapaan jouluseimen äärellä. Koleaan, lumettomaan aamuun oli kokoontunut piskuinen joukko kuuntelemaan kirkkoherran julistamaa sanaa ja laulamaan viimeisen kerran joululauluja tämän joulun tiimoilta.

Loppiaisen sanoma kertoi, paitsi siitä, miten tietäjät saapuivat Jeesuksen luo, myös siitä, miten Jumala rakasti maailmaa uhraamalla ainokaisen Poikansa. Ettei kukaan hukkuisi. Ei yksikään. Että kaikilla olisi mahdollisuus iankaikkiseen elämään Jumalan luona.

Vilu hytisytti kostean ilman tunkeutuessa vaatteiden poimuihin. Silti mieltä lämmitti. On ihanaa, että Pyhäjoella on oma jouluseimi, ihan oikean kokoinen. Tähti loisti sen yllä, vaikka muuten oli harmaata. Lumi olisi vielä tuonut tunnelmaa. Vaikka ensimmäinen joulu olikin ehkä juuri tämän näköinen, lumeton kai ainakin. Lampaat kedolla paimenineen, pikkuinen Jeesuslapsi vanhempineen pienen tallin suojassa, olkien päällä lämmitellen. Oli siinä Kuninkaalla puitteet...

Kylmiä jäseniä pääsi lämmittelemään seurakuntatalolle, jonne kuljettiin kirkkoherran johdolla juomaan kuumaa kahvia ja herkuttelemaan lähetyskahvilan antimilla.

"Nyt taivaat avautuu,

laulaa kuoro enkelten.

Maan ääriin kantautuu

suuri ilouutinen:

Tulkaa kaikki nyt laulamaan,

on Poika syntynyt maailmaan."

Kiitos Taivaan Isälle tästä joulusta!