Niinhän sitä luulisi. Luonto kauneimmillaan. Nurmikot pehmeää nukkaa. Puut vihreissä hunnuissa. Ja kukkia. Kukkia kaikkialla!
Hmm. Vaan on niitäkin, jotka eivät luonnon kauneudesta välitä. Roskata pitää, vaikka mikä olisi. Keväisin oppilaat joutuvat keräämään kaikki roskat teiden varsilta. Silti niitä heitetään sinne. Jäätelöpaperit, karkkipussit, limsatölkit, paperit, vanhat kengät, ihan mitä vaan.
Metsiin viedään sohvia ja pesukoneita. Hullun hommaa. Ihan samalla vaivalla ne veisi kaatopaikalle tai kierrätykseen, tai edes roskienkeräyspaikalle. Mutta ei. Metsään vaan.
Yleisillä virkistyspaikoilla rikotaan kaikki. Laudat irrotetaan seinistä, penkit potkitaan palasiksi. Mikään ei saa olla ehjää, puhdasta, siistiä. Mikään ei saa muiden käytettävissä. Eikä edes itsen.
Mikä ihme meitä oikein vaivaa!?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti