En oikeastaan ymmärrä koko päivän tarkoitusta. Nuorena luulin sen tarkoittavan päivää, jolloin muistellaan pyhimyksiä. Siis sellainen uskonnollinen päivä. Ehkä se olikin silloin sellainen?
Nyt muistellaan kuolleita sukulaisia. Hmm. Jotkut ehkä tarvitsevat tietyn päivän vuodessa muistaakseen menneitä sukulaisiaan ja ystäviään. Paitsi tietysti jouluaattonakin tehdään samoin. Minä haluaisin viedä kynttilän äitini haudalle jouluna. Se on nätti ja tunnelmallinen perinne. Mutta muuten en tarvitse kalenteriin päivää muistaakseni ja kaivatakseni häntä.
Olen sitä mieltä, että ihmisiä pitää muistaa ja huomioida silloin, kun he ovat vielä elossa. Käydä kylässä, soitella, antaa kukkia, ilahduttaa elävällä kynttilänvalolla. Silloin he vielä nauttivat niistä. "Mutta tämä ilahduttaa minua itseäni", sanoo joku. Miksi sinun pitäisi ilahtua? kysyn minä. Ilahduta rakkaitasi niin ilahdut itsekin siinä samalla. Ja, kun hän on poissa, voit muistella niitä mukavia hetkiä, joita teillä oli yhdessä.
Kun minä kuolen, en halua itselleni hautajaisia, en kukkaseppeleitä, en hautakiveä, en mitään peijaisia. Haluan halvimman pahviarkun, polttamisen ja tuhkien sirottamisen mereen. Vain oma kullanmuruni, sisarukseni ja pari ystävääni ovat ne henkilöt, joiden oikeasti uskon kaipaavan minua edes vähän. Siksi en halua, että kukaan ostaisi kalliita kukkalaitteita ja söisi täytekakkua muka surren. Saati toisi sitten kynttilän haudalle. Haluan kaikki kukat, suklaanamit ja halaukset NYT! Nyt, kun mä voin nauttia niistä, nuuhkia ja maistella. En haudalleni.
Tästä syystä en ymmärrä tätä päivää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti