KYLLÄ MINÄ NIIN MIELENI PAHOITIN

Raahessa käväistiin, lauantaipäivän ratoksi. Vaikka oli meillä oikein asiaakin. Kaasupullo piti ostaa ja käydä suutarilla liimauttamassa kengänpohjat. Ilmakin oli mitä mainion, lumisade valkaisi maat ja mannut.

Kierros alkoi Pattijoen kierrätyskeskuksesta, joka ei ollutkaan vielä auki. Tavaroita ei saa jättää ovelle, uhkailtiin seinällä olevassa lapussa. Emme siis jättäneet, heitimme vaan hävyttömästi roskiin :(

Matka jatkui ABC-asemalle, jossa olimme sen avaamisesta saakka käyneet syömässä, kahvilla ja lahjaostoksilla. Olimme kuulleet sen lopettamisesta ja tilalle rakennettavasta kaupasta. Tarkoitus oli käydä viimeisen kerran ostoksilla ja jättää samalla hyvästit. Mutta olimme myöhässä. Se oli jo suljettu ja oven edessä oli lavallinen rakennusjätteitä. Tosi, tosi surullista. Kauppoja on joka paikassa, mutta siistit ja makoisat kahvi-/ruokapaikat ovat näillä seuduilla vähissä. 

Arina on ihan pöhkö. Kun Raahen Prismaa suurennettiin, kerrottiin ettei sinne rakenneta kahvilaa, kun ihan vieressä on bensiiniasema, jossa on kahvi-ja ruokatarjoilu. Sittemmin se muuttui kylmäasemaksi ja Pattijoelle rakennettiin tuo nyt suljettu ABC. Pyhäjoenkin suljetun Shellin tilalle Arina suunnittelee kauppaa ja kylmäasemaa. Kannattaisiko heidän vaikka tiedustella asiakkailta, kaikilta niiltä, mitä nämä toivovat?

Suuntasimme taas eteenpäin, nyt Citymarkettiin. Tarkoitus oli ruokaostosten lisäksi käydä pikasuutarilla liimauttamassa irti olevat kengänpohjat. Vaan suutarin luukku olikin suljettu. Soitimme kyltissä olevaan puhelinnumeroon, josta ilmoitettiin, ettei se ole käytössä. Kassalta sitten saimme tietää, että suutari oli jo joulun aikaan mennyt konkurssiin. Siis häh?! Pitänee sitten ensi kerralla Ylivieskaan mennessä käydä tarkistamassa, onko sielläkään enää suutaria =O

Mihin tämä maailma on menossa? Onko tämä kertakäyttökulttuuri niin erinomaista, ettei sille tarjota edes vaihtoehtoa? Mitään ei enää kannata korjata. Jos korjauspalvelua on tarjolla, se on niin kallista, että uuden saa miltei samaan hintaan. Kun kengänpohjat kuluvat, niitä ei viedä suutarille vaan heitetään pois ja ostetaan uudet tilalle. Kun kahvipannu särkyy, koko keitin on uusittava. Ennen saattoi ostaa uuden pannun, mutta voiko enää? Kun jokin laite särkyy, korjaus on tuhottoman kallista tai sitä ei voi tehdä. Siispä ostetaan uusi. Ja jätevuori senkin kasvaa.

Onneksi Halpa-Hallista sai sentään edullista kaasua, ettei ollut ihan turha reissu ;)