Tänään on ensimmäinen adventti. Kirkoissa lauletaan taas Hoosiannaa oikein sydämen pohjasta. Mikä ettei, onhan se hieno laulu. Minua vain harmittaa, kun se näin liitetään jouluun, vaikka se kuuluu pääsiäiseen.
Tietosanakirjasta ote:
"Hoosianna on alkujaan hepreankielinen huudahdus, joka varsinaisesti merkitsee "oi auta" tai "pelasta", mutta jota jo varhain alettiin käyttää myös kuninkaille ja Jumalalle sekä erityisesti odotetulle Messiaalle osoitettuna riemu- ja ylistyshuutona.
Kaikissa evankeliumeissa kerrotaan, että kun Jeesus saapui aasilla ratsastaen Jerusalemiin, kansanjoukko otti Hänet riemuiten vastaan ja huusi Hoosiannaa. Tämä tapahtui vain muutamaa päivää ennen Hänen ristiinnaulitsemistaan. Tapauksen muistoksi vietetään palmusunnuntaita.
Hoosianna-hymnin laulaminen kuitenkin ensimmäisenä adventtisunnuntaina on Suomessa ja Ruotsissa 200-vuotinen perinne."
Toinen tähän aikaa usein liitetty laulu kuuluukin: Tiellä ken vaeltaa, ken aasilla ratsastaa... Senkin laulun lopussa on useaan kertaan hoosianna, "pelasta meidät".
Jeesus ratsasti aasilla Jerusalemiin pääsiäisen alla, ei joulun alla. Hoosianna kuuluu siis laulaa palmusunnuntaina. Odotetaan Jeesusta saapuvaksi, maahan heitetään palmunoksia, Kuningas ratsastaa aasilla. Virsikirjassa tämä laulu on sijoitettu adventtivirsiin =O
Tiellä ken vaeltaa, ken aasilla ratsastaa?
Maahan on laskettu vaatteita, lehviä, oksia.
Muurari-rabbi nyt on matkalle lähtenyt,
noussut on satulaan ratsunsa, kuitenkin Kuningas.
Kruunua, valtikkaa et lainkaan sä nähdä saa.
Mahtavat ovat muualla suurissa saleissa.
Ihmisen Pojan tie nyt kaupunkiin suureen vie.
Suosio satojen ihmisten vaihtuu jo syytökseen.
Nöyryys ja hiljaisuus on valtasi salaisuus.
Voimalla, väkivallalla et tahdo hallita.
Uskomme vahvista, luo tiellemme valoa,
johdata elämään rikkaaseen, rauhaan ja hyvyyteen.
Jeesus, Sä Herramme, Sua seurata tahdomme,
kanssamme kulje eteenpäin, yhdessä, yksittäin.
Hoosianna, hoosianna, hoosianna, hoosianna!
Saavu jo, Kuningas, luoksemme täyttäen toiveemme!
Selvä pääsiäisen sanoma siis varsinkin tässä laulussa. Mutta elämme nyt joulun odotuksessa. Odotamme pikkuista Jeesus-lasta syntyväksi.
sunnuntai 30. marraskuuta 2014
keskiviikko 5. marraskuuta 2014
VANHASSA VARA PAREMI?
Nykyään maailma on mennyt sellaiseksi, että kaikki uudet tuotteet ovat kertakäyttöisiä. Siis sillä periaatteella, että kestävät niin kauan kuin kestävät ja sitten heitetään pois. Mitään ei enää voi korjata. Tai ei kannata, kun korjauskustannukset ovat uutta tuotetta isommat.
Silloin, kun minä vielä olin nuori (viime vuosituhannella siis), tehtiin tuotteet kestämään.
Mikroaaltouunin ostin, kun niitä ei vielä joka kodissa ollut. Ostin sen aikoinaan siksi, kun minulla ei ollut tavallista uunia. Kovassa käytössä se on ollut siitä lähtien, miltei 25 vuotta. Päivittäin vähintään. Tähän mikroon liittyy sellainen hauska juttu, että minua kosiessaan kullanmuru kysyi: "Otatko sinä tuon mikron mukaan, kun muutat?" Pitäähän minun sitä nyt vaalia kuin kukkaa kämmenellä. Onneksi toimii, ettei ole uuden hankintaan tullut tarvetta =D
Vuonna 1979 sain pikkuveljeltäni syntymäpäivälahjaksi leivänpaahtimen. Sellaisen tyypillinen seitsemänkymmenlukulaisen, ruskean ja kukallisen. Vaan hyvin on toiminut. Ahkerasti silläkin on leipää paahdettu ja paahdetaan vieläkin, viimeksi tänään. Nyt näkyy johto jo hieman rispaantuneen ja se on väliaikaisesti sähköteipillä korjattu. Jossain vaiheessa pitää vaihtaa uusi johto. Mutta muuten täysin toimiva laite.
On myös muita tavaroita, jotka kulkevat mukana vuosien ja vuosikymmenten ajan. Niitä en vaihda. Eikä nyt ole kysymys Turun sinapista...
Vaan nyt, jos ostaa jonkin tuotteen, sitä ei ehdi kyllästymiseen asti katsella. Hyvä, jos ehtii hintansa tienata ennen hajoamistaan. Ja sitten ihmetellään roskan ja jätteen määrää. Kun niitä ei usein voi edes kierrättää, niin onkos tuo nyt kumma, jos roskavuoret kasvavat =(
Eivätkö ihmiset enää halua pitkäaikaisia tuotteita? Pakkohan niitä olisi tehdä, jos kertakäyttökamat eivät kiinnosta. Sehän on rahan säästöäkin, kun ei tarvitse yhtenään olla uutta ostamassa. Laadusta kannattaa jopa maksaa. Äitini sanoi usein, ettei köyhällä ole varaa ostaa halpaa. Se sanonta kattaa kyllä tämän nykyisenkin elämänmenon. Osta laadukasta ja korjauta se tarpeen tullen. Se ei ehkä pelasta vielä maailmaa, mutta ainakin pienentää jätevuoria ja antaa sinulle hyvän olon järkevänä kuluttajana.
Silloin, kun minä vielä olin nuori (viime vuosituhannella siis), tehtiin tuotteet kestämään.
Mikroaaltouunin ostin, kun niitä ei vielä joka kodissa ollut. Ostin sen aikoinaan siksi, kun minulla ei ollut tavallista uunia. Kovassa käytössä se on ollut siitä lähtien, miltei 25 vuotta. Päivittäin vähintään. Tähän mikroon liittyy sellainen hauska juttu, että minua kosiessaan kullanmuru kysyi: "Otatko sinä tuon mikron mukaan, kun muutat?" Pitäähän minun sitä nyt vaalia kuin kukkaa kämmenellä. Onneksi toimii, ettei ole uuden hankintaan tullut tarvetta =D
Vuonna 1979 sain pikkuveljeltäni syntymäpäivälahjaksi leivänpaahtimen. Sellaisen tyypillinen seitsemänkymmenlukulaisen, ruskean ja kukallisen. Vaan hyvin on toiminut. Ahkerasti silläkin on leipää paahdettu ja paahdetaan vieläkin, viimeksi tänään. Nyt näkyy johto jo hieman rispaantuneen ja se on väliaikaisesti sähköteipillä korjattu. Jossain vaiheessa pitää vaihtaa uusi johto. Mutta muuten täysin toimiva laite.
On myös muita tavaroita, jotka kulkevat mukana vuosien ja vuosikymmenten ajan. Niitä en vaihda. Eikä nyt ole kysymys Turun sinapista...
Vaan nyt, jos ostaa jonkin tuotteen, sitä ei ehdi kyllästymiseen asti katsella. Hyvä, jos ehtii hintansa tienata ennen hajoamistaan. Ja sitten ihmetellään roskan ja jätteen määrää. Kun niitä ei usein voi edes kierrättää, niin onkos tuo nyt kumma, jos roskavuoret kasvavat =(
Eivätkö ihmiset enää halua pitkäaikaisia tuotteita? Pakkohan niitä olisi tehdä, jos kertakäyttökamat eivät kiinnosta. Sehän on rahan säästöäkin, kun ei tarvitse yhtenään olla uutta ostamassa. Laadusta kannattaa jopa maksaa. Äitini sanoi usein, ettei köyhällä ole varaa ostaa halpaa. Se sanonta kattaa kyllä tämän nykyisenkin elämänmenon. Osta laadukasta ja korjauta se tarpeen tullen. Se ei ehkä pelasta vielä maailmaa, mutta ainakin pienentää jätevuoria ja antaa sinulle hyvän olon järkevänä kuluttajana.
ONKO KUUSSA ELÄMÄÄ?
No, eipä tietenkään. Ei sitten minkäänlaista. Siellä se kuu olla möllöttää niin kuin on tehnyt aina, aikojen alusta asti.
Onko kukaan käynyt kuussa?
Enpä usko. Jos kuussa olisi 1960-luvulla onnistuttu käymään, niin kuin amerikkalaiset väittävät, miksei siellä sitten kukaan ole käynyt sen jälkeen? Ei kukaan, ei yhtään ainoaa kertaa viidenkymmenen (50) vuoden aikana!
Kerran näin dokumentin, jossa esiteltiin, miten kuuhuijaus on suoritettu. Amerikkalaisethan ovat siinä taitavia. Dokumentissa näytettiin alueet ja kaikki, miten huijaus oli saatu aikaan. Tämän uskon ennemmin kuin tuollaisen kerran maailmanhistoriassa -mukatapahtuneen.
Astronautit saa puhumaan mitä vaan, kun annetaan tarpeeksi rahaa tai "aivopestään". Avaruudesta saa otettua kuvia vaikka miten paljon. Mutta missä ovat todisteet kuusta? Jos laitat museon hyllylle kivenpaloja, kuka ne todistaa oikeiksi? Esimerkiksi tulivuori sylkee uumenistaan saman näköisiä "kuukiviä", olen itse nähnyt. Ja taivaalta tippuvat meteoriitit.
Nykytekniikalla kuumatkan todellisuus voitaisiin helposti todeta. Siksi niitä ei varmaan ole tehtykään. Toisaalta sellainen olisi vielä helpompi myös lavastaa. Ympäri mennään, yhteen tullaan =)
Onko kukaan käynyt kuussa?
Enpä usko. Jos kuussa olisi 1960-luvulla onnistuttu käymään, niin kuin amerikkalaiset väittävät, miksei siellä sitten kukaan ole käynyt sen jälkeen? Ei kukaan, ei yhtään ainoaa kertaa viidenkymmenen (50) vuoden aikana!
Kerran näin dokumentin, jossa esiteltiin, miten kuuhuijaus on suoritettu. Amerikkalaisethan ovat siinä taitavia. Dokumentissa näytettiin alueet ja kaikki, miten huijaus oli saatu aikaan. Tämän uskon ennemmin kuin tuollaisen kerran maailmanhistoriassa -mukatapahtuneen.
Astronautit saa puhumaan mitä vaan, kun annetaan tarpeeksi rahaa tai "aivopestään". Avaruudesta saa otettua kuvia vaikka miten paljon. Mutta missä ovat todisteet kuusta? Jos laitat museon hyllylle kivenpaloja, kuka ne todistaa oikeiksi? Esimerkiksi tulivuori sylkee uumenistaan saman näköisiä "kuukiviä", olen itse nähnyt. Ja taivaalta tippuvat meteoriitit.
Nykytekniikalla kuumatkan todellisuus voitaisiin helposti todeta. Siksi niitä ei varmaan ole tehtykään. Toisaalta sellainen olisi vielä helpompi myös lavastaa. Ympäri mennään, yhteen tullaan =)
sunnuntai 2. marraskuuta 2014
JOUNIN KAUPPA
Pyhäjoella oli ennen Jounin kauppa. Virallisesti se oli nimeltään Kielonkukka. Se oli hyvä kauppa. Suorastaan erinomainen.
Siellä oli iso tuoreliha/-kalatiski. Paljon erilaisia leikkeleitä, tuoretta jauhelihaa, herkullisia kaloja iso valikoima. Tuotteita löytyi myös grillattuina ja savustettuina.
Myöhemmin tarjolle tulivat myös valmiit ruuat. Yksi myyjä kävi varta vasten koulutusta saamassa tähän toimintaan. Ruokaa tehtiin valmiiksi, sitä sai maistella ja ostaa mukaan. Tarjolla oli myös kyseisen ruuan reseptejä, jos kuka halusi itsekin sitä kokeilla. Kaikki tarvikkeet löytyivät Jounin kaupasta.
Tuoretta leipää sai kaikkina arkipäivinä. Itse paikan päällä leivottua ja muualta tuotua.
Tapahtumia oli paljon. Kaikki juhlat huomioitiin kaupan sisustuksessa ja myyjien puvustuksessa. Tällöinkin tarjolla oli maistiaisia ja kotiin ostettavaa, kulloiseenkin tapahtumaan liittyen.
Jouni rakasti työtään ja se näkyi.
Sitten kauppias vaihtui. Ensin tuli mukava nuori mies, jolla oli samantapainen ote työhön kuin Jounillakin. Yhtenä kesänä hän jopa käväisi pihallamme tuomassa ison suklaarasian, ihan jostain ilahduttavasta syystä vain. Oikein mukava ihminen. Valitettavasti hän sai työsarakseen isomman kaupan isossa kaupungissa, joten hän lähti pois.
Sitten kaupan otti haltuunsa kokematon nuori mies. Kokematon sikäli, ettei ollut itse hoitanut kauppaa, vaikka sellaisessa olikin toki työskennellyt. Pitkään häntä ei edes kaupan puolella näkynyt, mutta uskalsi sentään lopulta tulla asiakkaiden pariin. Ihan mukava ihmisenä hän on, mutta valitettavasti tuo kaupan hoito ei ollut hänen bravuurinsa. Onneksi hänellä oli apunaan kokenut myyntihenkilökunta. Silti alkoi kaupan tylsistyminen. Ensin loppuivat nuo ruokajutut tyystin. Olivat ne jo Jounin ajoista vähentyneet, mutta nyt niitä ei ollut enää lainkaan. Liha-/kalatiski kutistui, osa muutettiin tuoresalaattiosastoksi. Sillä ei liene ollut menestystä, kun sekin loppui kokonaan. Samoin koko tuoretiski. Grilli sentään vielä toimi ja sieltä sai ostaa herkullisia liha- ja kalaruokia, laatikkoruokia ym. Ja tietenkin pullatiski vielä löytyi. Hänkin lähti sitten kokeilemaan siipiään suuremmille apajille. Toivon hänelle parempaa onnea siellä.
Ja taas vaihtui kauppias. Tämä mies on hoitanut pienellä paikkakunnalla pientä kauppaa ja ensimmäisten vajaan parin vuoden jälkeen näyttää valitettavasti siltä, että sama kaupan muutos jatkuu. Nyt on grillikin poistettu. Enää ei ole tuoretiskiä, ei grilliä, ei tuoreleipätiskiä, ei tapahtumia...
En ymmärrä, miksi upea Jounin kauppa on ajettu alas. Aikoinaan se olisi voinut kilpailla jopa Kalajoen ja Raahen K-markettien kanssa. Nyt se on kuin mikä tahansa pikkukauppa.
Siellä oli iso tuoreliha/-kalatiski. Paljon erilaisia leikkeleitä, tuoretta jauhelihaa, herkullisia kaloja iso valikoima. Tuotteita löytyi myös grillattuina ja savustettuina.
Myöhemmin tarjolle tulivat myös valmiit ruuat. Yksi myyjä kävi varta vasten koulutusta saamassa tähän toimintaan. Ruokaa tehtiin valmiiksi, sitä sai maistella ja ostaa mukaan. Tarjolla oli myös kyseisen ruuan reseptejä, jos kuka halusi itsekin sitä kokeilla. Kaikki tarvikkeet löytyivät Jounin kaupasta.
Tuoretta leipää sai kaikkina arkipäivinä. Itse paikan päällä leivottua ja muualta tuotua.
Tapahtumia oli paljon. Kaikki juhlat huomioitiin kaupan sisustuksessa ja myyjien puvustuksessa. Tällöinkin tarjolla oli maistiaisia ja kotiin ostettavaa, kulloiseenkin tapahtumaan liittyen.
Jouni rakasti työtään ja se näkyi.
Sitten kauppias vaihtui. Ensin tuli mukava nuori mies, jolla oli samantapainen ote työhön kuin Jounillakin. Yhtenä kesänä hän jopa käväisi pihallamme tuomassa ison suklaarasian, ihan jostain ilahduttavasta syystä vain. Oikein mukava ihminen. Valitettavasti hän sai työsarakseen isomman kaupan isossa kaupungissa, joten hän lähti pois.
Sitten kaupan otti haltuunsa kokematon nuori mies. Kokematon sikäli, ettei ollut itse hoitanut kauppaa, vaikka sellaisessa olikin toki työskennellyt. Pitkään häntä ei edes kaupan puolella näkynyt, mutta uskalsi sentään lopulta tulla asiakkaiden pariin. Ihan mukava ihmisenä hän on, mutta valitettavasti tuo kaupan hoito ei ollut hänen bravuurinsa. Onneksi hänellä oli apunaan kokenut myyntihenkilökunta. Silti alkoi kaupan tylsistyminen. Ensin loppuivat nuo ruokajutut tyystin. Olivat ne jo Jounin ajoista vähentyneet, mutta nyt niitä ei ollut enää lainkaan. Liha-/kalatiski kutistui, osa muutettiin tuoresalaattiosastoksi. Sillä ei liene ollut menestystä, kun sekin loppui kokonaan. Samoin koko tuoretiski. Grilli sentään vielä toimi ja sieltä sai ostaa herkullisia liha- ja kalaruokia, laatikkoruokia ym. Ja tietenkin pullatiski vielä löytyi. Hänkin lähti sitten kokeilemaan siipiään suuremmille apajille. Toivon hänelle parempaa onnea siellä.
Ja taas vaihtui kauppias. Tämä mies on hoitanut pienellä paikkakunnalla pientä kauppaa ja ensimmäisten vajaan parin vuoden jälkeen näyttää valitettavasti siltä, että sama kaupan muutos jatkuu. Nyt on grillikin poistettu. Enää ei ole tuoretiskiä, ei grilliä, ei tuoreleipätiskiä, ei tapahtumia...
En ymmärrä, miksi upea Jounin kauppa on ajettu alas. Aikoinaan se olisi voinut kilpailla jopa Kalajoen ja Raahen K-markettien kanssa. Nyt se on kuin mikä tahansa pikkukauppa.
JÄRJEN KÖYHYYTTÄ!
Rakas blogini! Kirjoitan tästä samasta asiasta toistamiseen, koska se niin suunnattomasti ärsyttää minua!
Viime aikoina on taas uutisissa ja lehdissä ollut juttua eläkeiän korottamisesta. Aina veisataan sitä samaa virttä, jonka mukaan mummojen ja pappojen pitäisi jaksaa työssä entistä pidempään. Vanhuuseläkkeen alaikäraja nostettiin jo 63 > 65 vuoteen. Mutta sekään ei tunnu riittävän. Joku dosentti oikein touhukkaana selitti, miten alaikäraja on vieläkin liian alhainen, sen pitäisi olla vähintään 68 vuotta.
Tämä on kyllä sellaista järjen köyhyyttä, mitä ei selitä edes se, että ollaan Suomessa.
Sen sijaan, että yritetään pitää papparaiset, tai itse asiassa mummelit, koska papparaiset kuolevat "luonnollisesti" aiemmin, töissä niin kauan kuin mahdollista, pitäisi panostaa nuorten työllistämiseen.
Nuoret ihmiset eivät saa töitä. Firmoja lopetetaan, ihmisiä irtisanotaan ja lomautetaan, uusia ei tule tilalle lähiaikoina, jos koskaan. Nämä enemmän ja vähemmän koulutetut ihmiset vetävät kotona lonkkaa ja elävät valtion tuilla. Joitakin sellainen elämä houkuttaa, mutta jotkut aivan varmasti tekisivät mielellään töitäkin ja eläisivät sikäli normaalia elämää.
Mutta näillekään raukoille ei työtä löydy. Miksi ei? No, koska mummot ja papat pidetään väkisin töissä kunnes he kaatuvat saappaat jalassa. Mieluiten suoraan hautaan, ettei eläkettä tarvitsisi maksaa lainkaan.
Sitten ihmetellään näitä syrjäytyneitä ihmisiä. Nyt nuo ensimmäiset ikityöttömät ovat jo kolmissakymmenissä. Tuillako heidän pitää elää hamaan vanhuuteen, jolloin ehkä alkavat saada vanhuuseläkettä, mikäli heistä vielä eläjiksi on.
Mikä lie Suomen valtion tavoite tässä asiassa? Mitään järkevää se ei ainakaan ole.
Pistäkää nyt hyvät päättäjät nuorten aikuisten työllisyys kuntoon ennen kuin ryhdytte vanhempaa polvea työllä listimään. Saatikka ulkomailta työvoimaa raahaamaan! Hyi häpeä!
Tähän viestiin on tullut kommentteja, joita tämä upea systeemi ei anna suoraan ladata. Joten minäpä kopioin ne tähän.
Kommentti 1:
Siinähän sitä oli oikiaa asiaa!!! Tällaiseen järjettömyyteen se johtaa, kun päättäjiksi valitaan yksin koulutuksen perusteella, ei kokemuuksen, eikä viisauden- ja maalaisjärjen perusteita huomioida. Alkaa koko suomen huusholli olla kaaoksen ja konkkursin partaalla.
Jaakko Jukkola
Kommentti 2:
Onko Stubb tilannut Himaselta selonteon? Kun tietää herran Kataisen tilauksesta tekemän raportin niin herää kysymys oliko hänen väitöskirjansa samaa tasoa. Hänhän oli muistaakseni nuorin Suomessa väitellyt.
Viime aikoina on taas uutisissa ja lehdissä ollut juttua eläkeiän korottamisesta. Aina veisataan sitä samaa virttä, jonka mukaan mummojen ja pappojen pitäisi jaksaa työssä entistä pidempään. Vanhuuseläkkeen alaikäraja nostettiin jo 63 > 65 vuoteen. Mutta sekään ei tunnu riittävän. Joku dosentti oikein touhukkaana selitti, miten alaikäraja on vieläkin liian alhainen, sen pitäisi olla vähintään 68 vuotta.
Tämä on kyllä sellaista järjen köyhyyttä, mitä ei selitä edes se, että ollaan Suomessa.
Sen sijaan, että yritetään pitää papparaiset, tai itse asiassa mummelit, koska papparaiset kuolevat "luonnollisesti" aiemmin, töissä niin kauan kuin mahdollista, pitäisi panostaa nuorten työllistämiseen.
Nuoret ihmiset eivät saa töitä. Firmoja lopetetaan, ihmisiä irtisanotaan ja lomautetaan, uusia ei tule tilalle lähiaikoina, jos koskaan. Nämä enemmän ja vähemmän koulutetut ihmiset vetävät kotona lonkkaa ja elävät valtion tuilla. Joitakin sellainen elämä houkuttaa, mutta jotkut aivan varmasti tekisivät mielellään töitäkin ja eläisivät sikäli normaalia elämää.
Mutta näillekään raukoille ei työtä löydy. Miksi ei? No, koska mummot ja papat pidetään väkisin töissä kunnes he kaatuvat saappaat jalassa. Mieluiten suoraan hautaan, ettei eläkettä tarvitsisi maksaa lainkaan.
Sitten ihmetellään näitä syrjäytyneitä ihmisiä. Nyt nuo ensimmäiset ikityöttömät ovat jo kolmissakymmenissä. Tuillako heidän pitää elää hamaan vanhuuteen, jolloin ehkä alkavat saada vanhuuseläkettä, mikäli heistä vielä eläjiksi on.
Mikä lie Suomen valtion tavoite tässä asiassa? Mitään järkevää se ei ainakaan ole.
Pistäkää nyt hyvät päättäjät nuorten aikuisten työllisyys kuntoon ennen kuin ryhdytte vanhempaa polvea työllä listimään. Saatikka ulkomailta työvoimaa raahaamaan! Hyi häpeä!
Tähän viestiin on tullut kommentteja, joita tämä upea systeemi ei anna suoraan ladata. Joten minäpä kopioin ne tähän.
Kommentti 1:
Siinähän sitä oli oikiaa asiaa!!! Tällaiseen järjettömyyteen se johtaa, kun päättäjiksi valitaan yksin koulutuksen perusteella, ei kokemuuksen, eikä viisauden- ja maalaisjärjen perusteita huomioida. Alkaa koko suomen huusholli olla kaaoksen ja konkkursin partaalla.
Jaakko Jukkola
Kommentti 2:
Onko Stubb tilannut Himaselta selonteon? Kun tietää herran Kataisen tilauksesta tekemän raportin niin herää kysymys oliko hänen väitöskirjansa samaa tasoa. Hänhän oli muistaakseni nuorin Suomessa väitellyt.
lauantai 1. marraskuuta 2014
VAINAJIENPÄIVÄ
Tänään vietetään vainajienpäivää, pyhäinpäivää, pyhien miesten päivää.
En oikeastaan ymmärrä koko päivän tarkoitusta. Nuorena luulin sen tarkoittavan päivää, jolloin muistellaan pyhimyksiä. Siis sellainen uskonnollinen päivä. Ehkä se olikin silloin sellainen?
Nyt muistellaan kuolleita sukulaisia. Hmm. Jotkut ehkä tarvitsevat tietyn päivän vuodessa muistaakseen menneitä sukulaisiaan ja ystäviään. Paitsi tietysti jouluaattonakin tehdään samoin. Minä haluaisin viedä kynttilän äitini haudalle jouluna. Se on nätti ja tunnelmallinen perinne. Mutta muuten en tarvitse kalenteriin päivää muistaakseni ja kaivatakseni häntä.
Olen sitä mieltä, että ihmisiä pitää muistaa ja huomioida silloin, kun he ovat vielä elossa. Käydä kylässä, soitella, antaa kukkia, ilahduttaa elävällä kynttilänvalolla. Silloin he vielä nauttivat niistä. "Mutta tämä ilahduttaa minua itseäni", sanoo joku. Miksi sinun pitäisi ilahtua? kysyn minä. Ilahduta rakkaitasi niin ilahdut itsekin siinä samalla. Ja, kun hän on poissa, voit muistella niitä mukavia hetkiä, joita teillä oli yhdessä.
Kun minä kuolen, en halua itselleni hautajaisia, en kukkaseppeleitä, en hautakiveä, en mitään peijaisia. Haluan halvimman pahviarkun, polttamisen ja tuhkien sirottamisen mereen. Vain oma kullanmuruni, sisarukseni ja pari ystävääni ovat ne henkilöt, joiden oikeasti uskon kaipaavan minua edes vähän. Siksi en halua, että kukaan ostaisi kalliita kukkalaitteita ja söisi täytekakkua muka surren. Saati toisi sitten kynttilän haudalle. Haluan kaikki kukat, suklaanamit ja halaukset NYT! Nyt, kun mä voin nauttia niistä, nuuhkia ja maistella. En haudalleni.
Tästä syystä en ymmärrä tätä päivää.
En oikeastaan ymmärrä koko päivän tarkoitusta. Nuorena luulin sen tarkoittavan päivää, jolloin muistellaan pyhimyksiä. Siis sellainen uskonnollinen päivä. Ehkä se olikin silloin sellainen?
Nyt muistellaan kuolleita sukulaisia. Hmm. Jotkut ehkä tarvitsevat tietyn päivän vuodessa muistaakseen menneitä sukulaisiaan ja ystäviään. Paitsi tietysti jouluaattonakin tehdään samoin. Minä haluaisin viedä kynttilän äitini haudalle jouluna. Se on nätti ja tunnelmallinen perinne. Mutta muuten en tarvitse kalenteriin päivää muistaakseni ja kaivatakseni häntä.
Olen sitä mieltä, että ihmisiä pitää muistaa ja huomioida silloin, kun he ovat vielä elossa. Käydä kylässä, soitella, antaa kukkia, ilahduttaa elävällä kynttilänvalolla. Silloin he vielä nauttivat niistä. "Mutta tämä ilahduttaa minua itseäni", sanoo joku. Miksi sinun pitäisi ilahtua? kysyn minä. Ilahduta rakkaitasi niin ilahdut itsekin siinä samalla. Ja, kun hän on poissa, voit muistella niitä mukavia hetkiä, joita teillä oli yhdessä.
Kun minä kuolen, en halua itselleni hautajaisia, en kukkaseppeleitä, en hautakiveä, en mitään peijaisia. Haluan halvimman pahviarkun, polttamisen ja tuhkien sirottamisen mereen. Vain oma kullanmuruni, sisarukseni ja pari ystävääni ovat ne henkilöt, joiden oikeasti uskon kaipaavan minua edes vähän. Siksi en halua, että kukaan ostaisi kalliita kukkalaitteita ja söisi täytekakkua muka surren. Saati toisi sitten kynttilän haudalle. Haluan kaikki kukat, suklaanamit ja halaukset NYT! Nyt, kun mä voin nauttia niistä, nuuhkia ja maistella. En haudalleni.
Tästä syystä en ymmärrä tätä päivää.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)