Kun kaikilla olisi samanlaiset vaatteet, se helpottaisi joka-aamuista nahistelua siitä, mitä päälleen pukisi. Se saattaisi myös vähentää koulukiusaamista, varsinkin niiden lasten osalta, joilla ei olisi varaa viimeisimmän muodin mukaisiin vaatteisiin.
Toisaalta se myös vähentäisi yksilöllisyyttä, kun kaikki pukeutuisivat samoin. Pieniä muutoksia esimerkiksi hameen pituudella tai muilla pikkujutuilla saisi aikaan, mutta olisivatko ne sallittuja.
Kouluvaate tulisi myös kalliiksi. Ostetaanhan lapsille muutenkin vaatteita, mutta toki ne pitää ostaa silti. Entä paljonko tarvitaan varavaatteita? Eihän esimerkiksi yhdellä puserolla voi olla koko viikkoa. Vaikka koulupuku riisutaankin kotiin tultua, kuluu se silti käytössä. Montakohan koulupukua joudutaan vuosien mittaan ostamaan? Melko monta, kun kasvuiässä olevista on kyse.
On sitten käytössä koulupuku tai omavalinnaiset vaatteet, kouluvaate pitäisi kuitenkin olla eri kuin koti-/vapaa-ajanvaate. Nykyään niillä ei vain taida olla mitään eroa. Aikoinaan, kun itse olin koulussa, äitini opetti jo ensimmäiseltä luokalta lähtien meidät lapset siihen, että kouluvaatteissa ei sitten kotona olla. Ihan ensimmäiseksi kotiin tultua piti vaihtaa vaatteet. Tämä tapa oli hyvä, koska näin koulussa käytetyt vaatteet säilyvät pitempään siisteinä ja puhtaina. Tämä tapa on jäänyt minulle aikuiseenkin elämään. Työvaatteet vaihdetaan heti kotiin tultua kotoisampiin =)
Nykynuorisolla taitaa kyllä tuo vaatetus olla enemmänkin rytkylinjalla. On revittyjä housuja, lötköttäviä paitoja, resuisia kenkiä - muodikasta muka. Ja pipo päässä niin tytöillä kuin pojilla. Kuumalla kesäilmallakin, saati sisätiloissa, villapipo paksun tukan peittona. Ihan älytöntä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti