Tänään vietetään veteraanien päivää. Sodista on kulunut lähes 70 vuotta. Tuolloin taistelleita miehiä muistetaan vuosittain. Kiitoksensa he ovat toki ansainneet, henkensä alttiiksi Suomen itsenäisyyden puolesta laittaneet. Mutta...
Jos kaikki Suomen itsenäisyyden säilyttämiseksi tehty työ olisi jäänyt noihin sotiin, niin huonosti meille olisi käynyt. Kukaan ei tunnu huomaavan sitä valtavaa työn määrää, jonka noiden veteraanien pojat ja tyttäret, pojanpojat ja tytärtentyttäret ovat näiden vuosikymmenten aikana tehneet.
Itsenäisyys ei ole itsestään säilyvä määre. Rauhan tulon jälkeen ei voinut vain jäädä lepäämään ja nauttimaan tulevasta. Joka päivä oli vastassa uhka. Joka päivä piti miettiä, mitä sanoi tai mitä teki, ettei jouduttaisi taas samaan tilanteeseen.
Itse olin 1960-luvulla sotaa pelkäävä lapsi. Kotitalomme yllä lensi pienoiskone tiputtaen maahan pinoittain lentolehtisiä, jossa opastettiin pommisuojan rakentamiseen. Yöllä herätessäni Naantalin sataman laivojen pillien huutoon, pelkäsin sen olevan merkki sodasta. Silloinkin tehtiin työtä sodan välttämiseksi ja itsenäisyytemme säilyttämiseksi. Ei asein, vaan neuvotellen.
Tämän jälkeenkin on ollut tilanteita, jolloin uhka on ollut todellinen. On tarvittu miehiä ja naisia taistelemaan itsenäisyytemme puolesta. Kaikkia taisteluita ei käydä asein. Kaikki kiitoksen ansaitsevat eivät ole sotien veteraaneja. Kiitoksen ansaitsevat myös nämä jokapäiväisessä työssään itsenäisyytemme ja turvallisuutemme edestä voimavaransa käyttävät miehet ja naiset. Kiitos heille, jokaiselle!
lauantai 27. huhtikuuta 2013
torstai 25. huhtikuuta 2013
RAPSUTUSAIKAA
Elämme rapsutusten aikaa, ystävä kallis! Tuosta tulee mieleen Kettunen, joka varmasti sanoisi tässä kohden jotain nasevaa. Ei nyt ole muistissa kuitenkaan mitään tänne siirrettäväksi =)
Piha on paljastunut lumen alta miltei kokonaan. Kylän laajuudelta puhuttuna samoin. Mitä nyt muutamia metrisiä jäälohkareita kekkaloi pitkin joenpientareen pihoja. Osanottomme heille, joille tämä kevät toi mukanaan tuhoa ja surua.
Mutta meidän pitäisi katsoa eteenpäin. Iloita pienistä vihreistä aluista. Iloita kauniista kukista. Iloita auringonpaisteesta ja lisääntyvästä lämmöstä. Iloita lintujen sirkutuksesta.
Kohtapuoliin varmaan koululaiset kiertävät taas kylän raitteja ahkeroiden jokakeväiseen tapaan roskat pusseihin pois kuljetettaviksi. Se on järkyttävä määrä roinaa, mikä lumen alta joka kevät paljastuu. On ihan älytöntä, etteivät ihmiset osaa viedä roskiaan niille tarkoitettuihin paikkoihin. Kaikki pitää jättää justiin siihen, missä kulloinkin on. Typerää.
Lukion pihakin on ihan hirveän näköinen satoine valkoisine läntteineen. Lapset sylkevät purkkansa sinne. Eivät jaksa laittaa ihan oven edessä olevaan isoon roskikseen. Vaiva on liian suuri myös pyörätelineen luokse suussa pidettäväksi ja sen taakse nurmelle sylkäistäväksi. Tuloksena on länttipiha, jota ei saa puhtaaksi. Suuri on myös se purkkamäärä, joka pitää pulpettien alapinnalta kaapia =O
Mahtaakohan kunta tänä keväänä järjestää siivoustalkoot? Ne ovat ihan hyvä idea, vaikka eivät jostain kumman syystä ole porukkaa vetäneetkään. Luulisi, että kaikki innolla osallistuisivat oman ympäristönsä, ja miksei kauempienkin alueiden, siivoukseen. Mukavaa yhdessä rapsutella pientareita, heittää jutunjuurta ja vaikka juoda kupponen kahvia. Aurinko paistaa ja silleen...
Piha on paljastunut lumen alta miltei kokonaan. Kylän laajuudelta puhuttuna samoin. Mitä nyt muutamia metrisiä jäälohkareita kekkaloi pitkin joenpientareen pihoja. Osanottomme heille, joille tämä kevät toi mukanaan tuhoa ja surua.
Mutta meidän pitäisi katsoa eteenpäin. Iloita pienistä vihreistä aluista. Iloita kauniista kukista. Iloita auringonpaisteesta ja lisääntyvästä lämmöstä. Iloita lintujen sirkutuksesta.
Kohtapuoliin varmaan koululaiset kiertävät taas kylän raitteja ahkeroiden jokakeväiseen tapaan roskat pusseihin pois kuljetettaviksi. Se on järkyttävä määrä roinaa, mikä lumen alta joka kevät paljastuu. On ihan älytöntä, etteivät ihmiset osaa viedä roskiaan niille tarkoitettuihin paikkoihin. Kaikki pitää jättää justiin siihen, missä kulloinkin on. Typerää.
Lukion pihakin on ihan hirveän näköinen satoine valkoisine läntteineen. Lapset sylkevät purkkansa sinne. Eivät jaksa laittaa ihan oven edessä olevaan isoon roskikseen. Vaiva on liian suuri myös pyörätelineen luokse suussa pidettäväksi ja sen taakse nurmelle sylkäistäväksi. Tuloksena on länttipiha, jota ei saa puhtaaksi. Suuri on myös se purkkamäärä, joka pitää pulpettien alapinnalta kaapia =O
Mahtaakohan kunta tänä keväänä järjestää siivoustalkoot? Ne ovat ihan hyvä idea, vaikka eivät jostain kumman syystä ole porukkaa vetäneetkään. Luulisi, että kaikki innolla osallistuisivat oman ympäristönsä, ja miksei kauempienkin alueiden, siivoukseen. Mukavaa yhdessä rapsutella pientareita, heittää jutunjuurta ja vaikka juoda kupponen kahvia. Aurinko paistaa ja silleen...
Sitä ikään kuin herää. Karistaa yltään talvet pölyt ja tuulettuu sisintään myöten. Sanonpa vaan, että kevät on upeaa aikaa!
torstai 18. huhtikuuta 2013
KUULKAA KOSKEINNE KUOHUNTAA
Näinhän sen nälkämaan laulun pitäisi alkaa. Vaan ihan vielä emme elä nälkämaassa. Keväässä kylläkin. Niin on komeaa Hourunkosken kuohunta. Kuuluu meille asti, yli kilometrin päähän.
Keväinen jännitysnäytelmä on aina joen vapautuminen jäätaakastaan. Useimpina vuosina on käynyt jo niin, ettei siitä ole mitään ehtinyt nähdä. On kuullut, että nyt jäät lähtevät. Kun on rynnännyt joelle, ne ovatkin jo ehtineet merelle, eikä lautan lauttaa ole enää ollut missään. Vesikään ei ole enää niin kovin tulvinut kuin 10-15 vuotta sitten.
Mutta nyt. Valtavat, jykevät jäämassat tönivät itseään päin siltapenkkejä, joenpenkaa, taloja. Näytti uhkaavalta. Ja oli komeaa! Palokunta oli irrottelemassa jäitä ja yrittämässä suojata taloja tulvavesiltä. Äsken juuri kuului kova pamaus, liekö palokunta joutunut vielä räjäytystöihin. Kalevan kakkossivulla on tänään iso juttu kuvineen.
Vaikka tämä on joenvarren asukkaille jänittävää ja pelottavaakin aikaa, niin on se kyllä mahtavaakin. Innolla joka kevät odotellaan jäiden lähtöä. Ja todella upeaa on se myös nähdä. Sellainen kokemus, joka on kuitenkin harvan nähtävissä. Wau!
Todella uhkaava tilanne tuli kolme päivää myöhemmin, lauantaina, kun valtavat jäämassat rynnivät joesta talojen pihoihin ja niiden läpi Kittiläntielle. Siinä oli moni talo vaarassa ja ihmiset ehtivät niukin naukin paeta jäämassojen tieltä. Valtakunnan uutiset näyttivät jäävyöryä vielä sunnuntainakin. Lauantaina helikopteri pörräsi kuvaamassa. Kalevassa näkyi, miten laajalle alueelle jäämassa oli levittäytynyt, mutta siitä kuvasta ei näkynyt niiden valtavuus.
Keväinen jännitysnäytelmä on aina joen vapautuminen jäätaakastaan. Useimpina vuosina on käynyt jo niin, ettei siitä ole mitään ehtinyt nähdä. On kuullut, että nyt jäät lähtevät. Kun on rynnännyt joelle, ne ovatkin jo ehtineet merelle, eikä lautan lauttaa ole enää ollut missään. Vesikään ei ole enää niin kovin tulvinut kuin 10-15 vuotta sitten.
Mutta nyt. Valtavat, jykevät jäämassat tönivät itseään päin siltapenkkejä, joenpenkaa, taloja. Näytti uhkaavalta. Ja oli komeaa! Palokunta oli irrottelemassa jäitä ja yrittämässä suojata taloja tulvavesiltä. Äsken juuri kuului kova pamaus, liekö palokunta joutunut vielä räjäytystöihin. Kalevan kakkossivulla on tänään iso juttu kuvineen.
Vaikka tämä on joenvarren asukkaille jänittävää ja pelottavaakin aikaa, niin on se kyllä mahtavaakin. Innolla joka kevät odotellaan jäiden lähtöä. Ja todella upeaa on se myös nähdä. Sellainen kokemus, joka on kuitenkin harvan nähtävissä. Wau!
Todella uhkaava tilanne tuli kolme päivää myöhemmin, lauantaina, kun valtavat jäämassat rynnivät joesta talojen pihoihin ja niiden läpi Kittiläntielle. Siinä oli moni talo vaarassa ja ihmiset ehtivät niukin naukin paeta jäämassojen tieltä. Valtakunnan uutiset näyttivät jäävyöryä vielä sunnuntainakin. Lauantaina helikopteri pörräsi kuvaamassa. Kalevassa näkyi, miten laajalle alueelle jäämassa oli levittäytynyt, mutta siitä kuvasta ei näkynyt niiden valtavuus.
tiistai 16. huhtikuuta 2013
HYVÄSTI
Uusi kauppias lymyilee Eväskontissa. Tai tiedä hänen lymyilystään, kun en ole nähnyt. Mutta mitään tervetulotilaisuutta ei ainakaan ole ollut. Ei myöskään Teemun ja Mervin läksiäisiä. Ei kakun kakkua missään, saati nauravia naamoja.
Toista oli silloin, kun Jouni vielä piti kauppaa. Kielonkukka oli kauppa, jossa mielellään asioi. Oli tiski, josta sai ostaa tuoretta kalaa, lihaa, leikkeleitä. Oli vastapaistettua pullaa ja leipää. Oli Tarjan tekemää ruokaa. Oli monenlaista tapahtumaa, kuten Villit viikot. Jouni ja Elina rakastivat työtään, ja se näkyi. Me rakastimme heitä ja heidän kauppaansa.
Samalla tavoin toimi Eija S-markettinsa kanssa. Maijan-päivän markkinat olivat osa sitä. Joulukin näkyi aina jo kaupan ulkopuolelta alkaen, toisin kuin nyt Salen aikana.
Nyt Eija vaikuttaa Raahessa ja Jouni muissa puuhissa. Heitä on todella ikävä!
Toivonpa, että uusi Eväskontin kauppias olisi yhtä tarmokas kuin Jouni. Aika näyttää. Tulokahvit jäivät saamatta, mutta toivon, että kauppa uudistuu. Nyt se on taannehtinut pikkupuodiksi, joka saattaa kohta kokonaan hävitä - tuo meno jos jatkuu =(
Toista oli silloin, kun Jouni vielä piti kauppaa. Kielonkukka oli kauppa, jossa mielellään asioi. Oli tiski, josta sai ostaa tuoretta kalaa, lihaa, leikkeleitä. Oli vastapaistettua pullaa ja leipää. Oli Tarjan tekemää ruokaa. Oli monenlaista tapahtumaa, kuten Villit viikot. Jouni ja Elina rakastivat työtään, ja se näkyi. Me rakastimme heitä ja heidän kauppaansa.
Samalla tavoin toimi Eija S-markettinsa kanssa. Maijan-päivän markkinat olivat osa sitä. Joulukin näkyi aina jo kaupan ulkopuolelta alkaen, toisin kuin nyt Salen aikana.
Nyt Eija vaikuttaa Raahessa ja Jouni muissa puuhissa. Heitä on todella ikävä!
Toivonpa, että uusi Eväskontin kauppias olisi yhtä tarmokas kuin Jouni. Aika näyttää. Tulokahvit jäivät saamatta, mutta toivon, että kauppa uudistuu. Nyt se on taannehtinut pikkupuodiksi, joka saattaa kohta kokonaan hävitä - tuo meno jos jatkuu =(
sunnuntai 14. huhtikuuta 2013
OVATKO HAMPAAT YLELLISYYTTÄ?
Viikonlopun Iltalehdessä kysyttiin, ovatko hampaat ylellisyyttä, kun niitä joutuu usein hoidattamaan yksityisellä hammaslääkärillä.
Onhan olemassa vielä koulun päättymisen jälkeenkin mahdollisuus hoidattaa hampaitaan omassa terveyskeskuksessaan. Periaatteessa on. Käytäntö on kuitenkin osoittautunut hieman erilaiseksi. Yleensä hoitoihin on todella karmean pitkät jonot, kolme kuukautta tai enemmänkin. Joskus ei saa edes päivystyshoitoa, vaikka kuinka hammasta särkisi tai paikka olisi tipotiessään. Kun ei ole hammaslääkäriä, niin minkäs teet! No, onneksi Pattijoella oleva päivystävä on sentään suhteellisen lähellä, reilun 30 kilometrin päässä. Eihän sitä kuitenkaan minnekään heti pääsisi...
Itse en ole koskaan käyttänyt tätä hammashoitoa. Olen aina käynyt yksityisillä, missä sitten olen asunutkin. Se maksaa, mutta olen myös aina saanut hoitoa. Kerrankin paikan tiputtua pääsin hoitoon heti samana päivänä, hammaslääkäri hoiti hampaani omalla ruokatauollaan, kun muuten ei olisi aikaa ollut. Kiitos Marja Ollila! Tällaista apua en olisi täältä saanut.
Lehdessä puhuttiin vain hammashoidosta, joka kuitenkin periaatteessa on jotenkin / joillekin järjestetty. Mutta entäs silmät? Ovatko silmät ylellisyyttä?
Silmälääkäripalvelut ovat kai aina yksityisiä? Paitsi, mikäli niistä löytyy jotain todella pahaa häikkää, niin silloin siirrytään edullisempaan hoitoon esimerkiksi Oysiin. Vai meneekö se niin? Silmät ovat kuitenkin hampaitakin tärkeämmät. Hampaaton voi saada proteesit ja taas elämä hymyilee. Näkönsä menettänyt ei saa sitä enää takaisin. Silmät ja näköaisti ovat kaikkein tärkeimmät. Elämän itsensä ohella. Miksikähän niihin ei saa apua omalla terveysasemalla?
Mitenkähän nämä ja kaikki muutkin terveyspalvelut saisi hoidettua niin, että sairaat pääsisivät hoitoon ja ennakoivaa työtäkin voitaisiin tehdä? Tämä nykyinen malli ei kuitenkaan toimi. Eikä toiminut se entinenkään. Kun jostain saadaan lääkäri, hänet ajetaan loppuun älyttömällä työmäärällä.
Muistanpa vuosien takaa eräänkin lääkärin, joka sanoi, ettei hän ollut Pyhäjoella työskennellessään päässyt vielä kertaakaan lähtemään kotiin ennen iltayhdeksää =O Varsinaisen potilastyönsä lisäksi hän joutui vielä hoitamaan hallinnollisia paperihommia, jotka veivät tuhottomasti aikaa ja lisäksi riitelemään joka hankinnasta. Siinä samassa paikassa on minunkin täälläoloaikanani ollut melkoinen määrä lääkäreitä, joista monetkaan eivät jaksaneet pitkään. Ei jaksanut tuo äsken mainitsemanikaan kuin puolisen vuotta. Yksi paloi loppuun niin totaalisesti, että lopetti kokonaan lääkärin työnsä, kaksi siirtyi muualle (toinen sairaalaan, toinen yksityiselle), jotta saisivat säädyllisemmät työajat ja työtehtävät. Muutkin ovat lähteneet, yksi toisensa jälkeen. Liekö tämänhetkinen jaksanut pisimpään? Mutta kuinka pitkään hänkään tällä menolla enää jaksaa?
Vaikuttaa siltä, että Suomi ajetaan vähitellen alas. Terveydenhuoltopalvelut, koulutus, työpaikat... Kohta koko Suomi on yksi periferia, kutistunut ankea kylä Euroopan laidalla.
Onhan olemassa vielä koulun päättymisen jälkeenkin mahdollisuus hoidattaa hampaitaan omassa terveyskeskuksessaan. Periaatteessa on. Käytäntö on kuitenkin osoittautunut hieman erilaiseksi. Yleensä hoitoihin on todella karmean pitkät jonot, kolme kuukautta tai enemmänkin. Joskus ei saa edes päivystyshoitoa, vaikka kuinka hammasta särkisi tai paikka olisi tipotiessään. Kun ei ole hammaslääkäriä, niin minkäs teet! No, onneksi Pattijoella oleva päivystävä on sentään suhteellisen lähellä, reilun 30 kilometrin päässä. Eihän sitä kuitenkaan minnekään heti pääsisi...
Itse en ole koskaan käyttänyt tätä hammashoitoa. Olen aina käynyt yksityisillä, missä sitten olen asunutkin. Se maksaa, mutta olen myös aina saanut hoitoa. Kerrankin paikan tiputtua pääsin hoitoon heti samana päivänä, hammaslääkäri hoiti hampaani omalla ruokatauollaan, kun muuten ei olisi aikaa ollut. Kiitos Marja Ollila! Tällaista apua en olisi täältä saanut.
Lehdessä puhuttiin vain hammashoidosta, joka kuitenkin periaatteessa on jotenkin / joillekin järjestetty. Mutta entäs silmät? Ovatko silmät ylellisyyttä?
Silmälääkäripalvelut ovat kai aina yksityisiä? Paitsi, mikäli niistä löytyy jotain todella pahaa häikkää, niin silloin siirrytään edullisempaan hoitoon esimerkiksi Oysiin. Vai meneekö se niin? Silmät ovat kuitenkin hampaitakin tärkeämmät. Hampaaton voi saada proteesit ja taas elämä hymyilee. Näkönsä menettänyt ei saa sitä enää takaisin. Silmät ja näköaisti ovat kaikkein tärkeimmät. Elämän itsensä ohella. Miksikähän niihin ei saa apua omalla terveysasemalla?
Mitenkähän nämä ja kaikki muutkin terveyspalvelut saisi hoidettua niin, että sairaat pääsisivät hoitoon ja ennakoivaa työtäkin voitaisiin tehdä? Tämä nykyinen malli ei kuitenkaan toimi. Eikä toiminut se entinenkään. Kun jostain saadaan lääkäri, hänet ajetaan loppuun älyttömällä työmäärällä.
Muistanpa vuosien takaa eräänkin lääkärin, joka sanoi, ettei hän ollut Pyhäjoella työskennellessään päässyt vielä kertaakaan lähtemään kotiin ennen iltayhdeksää =O Varsinaisen potilastyönsä lisäksi hän joutui vielä hoitamaan hallinnollisia paperihommia, jotka veivät tuhottomasti aikaa ja lisäksi riitelemään joka hankinnasta. Siinä samassa paikassa on minunkin täälläoloaikanani ollut melkoinen määrä lääkäreitä, joista monetkaan eivät jaksaneet pitkään. Ei jaksanut tuo äsken mainitsemanikaan kuin puolisen vuotta. Yksi paloi loppuun niin totaalisesti, että lopetti kokonaan lääkärin työnsä, kaksi siirtyi muualle (toinen sairaalaan, toinen yksityiselle), jotta saisivat säädyllisemmät työajat ja työtehtävät. Muutkin ovat lähteneet, yksi toisensa jälkeen. Liekö tämänhetkinen jaksanut pisimpään? Mutta kuinka pitkään hänkään tällä menolla enää jaksaa?
Vaikuttaa siltä, että Suomi ajetaan vähitellen alas. Terveydenhuoltopalvelut, koulutus, työpaikat... Kohta koko Suomi on yksi periferia, kutistunut ankea kylä Euroopan laidalla.
tiistai 9. huhtikuuta 2013
HUONOA KÄYTÖSTÄ
Takkula: Suomalaisoppilaiden käytös ihmetyttää muuallakin
Tiistai 9.4.2013
Euroopan parlamentin jäsen Hannu Takkulan mukaan suomalaisoppilaiden kaltaista huonoa käytöstä ei suvaittaisi missään muualla. (IL)
Pistänpä lusikkani tähänkin soppakulhoon. Koulua käyneenä ja siellä työskentelevänä tiedän, miten älytöntä tuo oppilaaseen kajoamisen aiheuttama kohu, varsinkin opettajan erottaminen sen johdosta, on. Nykyään toista ihmistä ei saisi koskeakaan, kun jo raahataan oikeuteen. Tämänpäiväinen Kalevan pilakuva oli oikein osuva. Siinä oppilaat olivat sitoneet opettajan tuoliin ja teipanneet suun. Yksi sormi heilui ja oppilaat kuvaamaan sitä kännykällään ja lähettämään todisteeksi väärinkäytöksestä. =O
"Minun" koulussani oppilaat ovat pääsääntöisesti fiksua ja hyvin käyttäytyvää porukkaa. Silti esimerkiksi meillä olleet vaihto-oppilaat ovat ihmetelleet koulumme tapoja opettajien puhuttelusta, poistumisesta kesken oppitunnin hakemaan kahvia, hölöttämisestä luokan perällä etteivät muut kuule opettajan puhetta jne. Muualta Euroopasta tulleet oppilaat eivät voisi kuvitellakaan käyttäytyvänsä omissa kouluissaan siten.
Opettajille todella pitäisi saada selkeät ohjeet siitä, miten erilaisissa tilanteissa on lupa käyttäytyä. Tämä ihan heidän itsensä suojelemiseksi älyvapailta kurinpitotoimilta. Tuon puheena olleen opettajankin tilanne olisi pitänyt hoitaa siten, että rehtori olisi kutsunut luokseen opettajan ja pojan vanhempineen keskustelemaan asiasta. Vanhemmat varmaan tunsivat kullanmurunsa ja olisivat tienneet, mitä todennäköisesti oli tapahtunut ja ymmärtäneet opettajankin toimia.
Eihän kaikkien voi antaa riehua missä vaan ja käyttäytyä miten vaan, vaikka olisivatkin lapsia. Koulussa tuollainen tilanne pitäisi voida ottaa hallintaan heti, ennen kuin se menee käsirysyksi tai pahemmaksi. Kyse ei kuitenkaan ole vain tämän yhden häiriköivän oppilaan oikeuksista. Kyse on myös niistä muista oppilaista, joiden opiskelua häiriköidään sekä opettajasta, jolle kuuluu myös työrauha.
Millainen maailma tämä on nyt ja tulevaisuudessa, jos mihinkään ei voida puuttua? Itse olisin pelännyt oppitunneilla tai ruokalassa, jos jotkut oppilastoverit olisivat saaneet rauhassa häiriköidä opettajan siihen puuttumatta. Lapsella pitää olla auktoriteetti. Lapsi on vielä lapsi ja tarvitsee rajat ja vanhempien puuttumisen antaman turvan. Kaikki lapset, niin häiriköivät kuin tilanteesta kärsivätkin.
KUKA AUTTAISI NYYTIÄ?
Kylien häviämistä koskevassa kommentissa todettiin, että talkoohenki on hävinnyt. Kaikesta pitäisi saada rahaa. Ilmaiseksi kukaan ei halua tehdä mitään.
Valitettavan usein pitää todeta, että näin on. Tällaisella pienellä paikkakunnalla onneksi vielä tuota vanhanaikaista talkoohenkeäkin jonkin verran löytyy. Mutta näyttää olevan niin, että hernekeitto ja saunailta eivät enää riitä. Pitää saada kahisevaa, ja mieluusti paljon. Tästä syystä kai verottajakin on äkännyt nämä talkootyöt. Tuntuu, ettei saisi enää sitä hernekeittoakaan tarjota, vaan se pitäisi merkitä palkaksi. Hulluuden huippu! Tällaisella toiminnalla valtio tuhoaa sen lopunkin avuliaisuuden, mikä nyky-yhteiskunnassa enää vallitsee. Kas kun ei verottaja iske ilmaiseksi jaettaviin ruokakasseihin ja vaatenyytteihin =O
Arolan Vesku parisen vuotta sitten esitti valtuustossa aloitteen kunnan järjestämistä talkoista esimerkiksi juuri merenrantapusikon raivaamiseksi. Tällainen systeemi olisi hyvä tapa korjata ränsistyneitä paikkoja, ottaa asia heti hoitoon, ettei pääse pahemmaksi. Ilkivaltaa tapahtuu helpoiten siellä, missä asioita ei heti korjata. Eräässä pikkukaupungissa (Amerikassa) on sellainen tapa, että illan ja yön aikana talojen seiniin ilmestyneet graffitit maalataan aamuvarhaisella piiloon. Asukkaita tervehti siisti kaupunki, eivätkä sotkijat saaneet työstään tyydytystä. Tämä on kuulemma selvästi vähentänyt graffitien maalaamista vääriin paikkoihin. Mitä iloa on sotkemisesta, kun kukaan ei siitä häiriinny? Sillä sitähän tuollainen toiminta on, huomion hakemista.
Toki ihmisten halu auttaa on myös muuttunut. On niin paljon helpompaa viedä vaatenyytti keräyslaatikkoon kuin mennä jonkun apua tarvitsevan luo ja kysyä, saisiko/voisiko jotenkin auttaa. Tämä tuli minulle henkilökohtaisesti todeksi tänä talvena, jolloin olen istunut pyörätuolissa viisi kuukautta ja sen lisäksi konkannut kyynärsauvoilla melkein toisen mokoman. Oma mieheni toki auttoi päivittäisissä askareissa, mutta ei hänkään kaikkea osaa eikä jaksa. Yksi ystävä kysyi heti alussa, miten voisi auttaa, ja onkin ollut suurena ilona tänä aikana. Mutta olisin toivonut, että joukko ystäviä/sukulaisia olisi tehnyt maihinnousun vaikkapa joulusiivouksen merkeissä. Sellaisesta asiasta olisi ollut todella iloa ja hyötyä. Itse en kehdannut keneltäkään sitä pyytää. Ja nähtävästi kukaan ei ajatellut, että perheen naisihmisen jalattomuus saattaisi aiheuttaa arkielämään ongelmia, joita voisi ehkä osaltaan hieman auttaa. Mutta suuren kiitoksen haluan tässä vaiheessa antaan omalle kullanmurulleni sekä rakkaalle ystävälleni, joiden avulla oleme kuitenkin selvinneet talven yli =)
Myös rikollisuus vaikeuttaa tuota yksityisten ihmisten auttamista. Kun joku kadulla kysyy, voiko auttaa kantamaan painavaa laukkua, uskaltaako tällaista apua vastaanottaa. Laukku voi olla saman tien menossa juoksuaskelin muualle kuin oli tarkoitus. Kotiinsa ei uskalla vieraita ihmisiä päästää, eikä tietenkään kannatakkaan. Mutta ystävät ja tuttavat pitäisi uskaltaa laskea sisään ja antaa auttaa. Monelle vanhukselle ja sairaalle tämä olisi mieluista, kodinhoitajan aika kun on kovin rajallinen (ja maksullinen).
Ennenvanhaan oli kaikki paremmin? En tiedä. Mutta auttaminen oli varmaan enemmän itsestäänselvyys kuin nykyisin. Ehkä se johtui siitä, että vanhempamme ja isovanhempamme olivat eläneet aikana, jolloin kaikki oli kortilla. Kun toinen tarvitsi heinäpellolla apua, sinne mentiin ja tämä vuorostaan tuli auttamaan omalle pellolle. Rakennuksen sai helpommin pystyyn, kun hirren kummassakin päässä oli mies sitä nostamassa. Näin pelkistettynä se kuulostaa pateettiselta. Mutta naapuriapu oli ennen yleinen käsite.
Kaupungistuminenkin vaikuttaa ostaltaan siihen, että kaikki elävät vain omissa koloissaan, tietämättä edes seinänaapurinsa nimeä. Mutta näin ei saisi olla. Kaikkein kauheimpia ovat ne tarinat, joissa kerrotaan muumioituneista ihmisistä. Joku on saattanut olla kotonaan kuolleena vuosiakin ilman, että kukaan on huomannut tai kaivannut!
Milloin tämä maailma muuttui sellaiseksi, että vain raha merkitsee jotain?
Eikö ihmisen perusluonteeseen kuulu toisista välittäminen?
Eikö ihminen juuri siksi ole ihminen?
Jutta
Valitettavan usein pitää todeta, että näin on. Tällaisella pienellä paikkakunnalla onneksi vielä tuota vanhanaikaista talkoohenkeäkin jonkin verran löytyy. Mutta näyttää olevan niin, että hernekeitto ja saunailta eivät enää riitä. Pitää saada kahisevaa, ja mieluusti paljon. Tästä syystä kai verottajakin on äkännyt nämä talkootyöt. Tuntuu, ettei saisi enää sitä hernekeittoakaan tarjota, vaan se pitäisi merkitä palkaksi. Hulluuden huippu! Tällaisella toiminnalla valtio tuhoaa sen lopunkin avuliaisuuden, mikä nyky-yhteiskunnassa enää vallitsee. Kas kun ei verottaja iske ilmaiseksi jaettaviin ruokakasseihin ja vaatenyytteihin =O
Arolan Vesku parisen vuotta sitten esitti valtuustossa aloitteen kunnan järjestämistä talkoista esimerkiksi juuri merenrantapusikon raivaamiseksi. Tällainen systeemi olisi hyvä tapa korjata ränsistyneitä paikkoja, ottaa asia heti hoitoon, ettei pääse pahemmaksi. Ilkivaltaa tapahtuu helpoiten siellä, missä asioita ei heti korjata. Eräässä pikkukaupungissa (Amerikassa) on sellainen tapa, että illan ja yön aikana talojen seiniin ilmestyneet graffitit maalataan aamuvarhaisella piiloon. Asukkaita tervehti siisti kaupunki, eivätkä sotkijat saaneet työstään tyydytystä. Tämä on kuulemma selvästi vähentänyt graffitien maalaamista vääriin paikkoihin. Mitä iloa on sotkemisesta, kun kukaan ei siitä häiriinny? Sillä sitähän tuollainen toiminta on, huomion hakemista.
Toki ihmisten halu auttaa on myös muuttunut. On niin paljon helpompaa viedä vaatenyytti keräyslaatikkoon kuin mennä jonkun apua tarvitsevan luo ja kysyä, saisiko/voisiko jotenkin auttaa. Tämä tuli minulle henkilökohtaisesti todeksi tänä talvena, jolloin olen istunut pyörätuolissa viisi kuukautta ja sen lisäksi konkannut kyynärsauvoilla melkein toisen mokoman. Oma mieheni toki auttoi päivittäisissä askareissa, mutta ei hänkään kaikkea osaa eikä jaksa. Yksi ystävä kysyi heti alussa, miten voisi auttaa, ja onkin ollut suurena ilona tänä aikana. Mutta olisin toivonut, että joukko ystäviä/sukulaisia olisi tehnyt maihinnousun vaikkapa joulusiivouksen merkeissä. Sellaisesta asiasta olisi ollut todella iloa ja hyötyä. Itse en kehdannut keneltäkään sitä pyytää. Ja nähtävästi kukaan ei ajatellut, että perheen naisihmisen jalattomuus saattaisi aiheuttaa arkielämään ongelmia, joita voisi ehkä osaltaan hieman auttaa. Mutta suuren kiitoksen haluan tässä vaiheessa antaan omalle kullanmurulleni sekä rakkaalle ystävälleni, joiden avulla oleme kuitenkin selvinneet talven yli =)
Myös rikollisuus vaikeuttaa tuota yksityisten ihmisten auttamista. Kun joku kadulla kysyy, voiko auttaa kantamaan painavaa laukkua, uskaltaako tällaista apua vastaanottaa. Laukku voi olla saman tien menossa juoksuaskelin muualle kuin oli tarkoitus. Kotiinsa ei uskalla vieraita ihmisiä päästää, eikä tietenkään kannatakkaan. Mutta ystävät ja tuttavat pitäisi uskaltaa laskea sisään ja antaa auttaa. Monelle vanhukselle ja sairaalle tämä olisi mieluista, kodinhoitajan aika kun on kovin rajallinen (ja maksullinen).
Ennenvanhaan oli kaikki paremmin? En tiedä. Mutta auttaminen oli varmaan enemmän itsestäänselvyys kuin nykyisin. Ehkä se johtui siitä, että vanhempamme ja isovanhempamme olivat eläneet aikana, jolloin kaikki oli kortilla. Kun toinen tarvitsi heinäpellolla apua, sinne mentiin ja tämä vuorostaan tuli auttamaan omalle pellolle. Rakennuksen sai helpommin pystyyn, kun hirren kummassakin päässä oli mies sitä nostamassa. Näin pelkistettynä se kuulostaa pateettiselta. Mutta naapuriapu oli ennen yleinen käsite.
Kaupungistuminenkin vaikuttaa ostaltaan siihen, että kaikki elävät vain omissa koloissaan, tietämättä edes seinänaapurinsa nimeä. Mutta näin ei saisi olla. Kaikkein kauheimpia ovat ne tarinat, joissa kerrotaan muumioituneista ihmisistä. Joku on saattanut olla kotonaan kuolleena vuosiakin ilman, että kukaan on huomannut tai kaivannut!
Milloin tämä maailma muuttui sellaiseksi, että vain raha merkitsee jotain?
Eikö ihmisen perusluonteeseen kuulu toisista välittäminen?
Eikö ihminen juuri siksi ole ihminen?
Jutta
sunnuntai 7. huhtikuuta 2013
RAHA SE METSÄÄ PYÖRITTÄÄ
Presidentti Niinistö: "Euroopan talouskeskustelu on väärillä raiteilla"
Presidentti arvosteli kiinalaisyleisölle pitämässään puheessa toimia Euroopan talouskriisin ratkaisemiseksi.
Teksti on lainattu yle.fi sivulta. Mielenkiintoista tämä on siksi, että presidentin piti mennä Kiinaan saakka ärähtämään. Vähän kuin pesisi likapyykkinsä naapurin vesisaavissa.Mutta palataksemme näihin läheisempiin asioihin, niin mieltä tuppaa kiristänmään verotus. Varsinkin metsäverotus. Paljonko valtio saa verotuloja metsätaloudesta?
Myyjä maksaa valtiolle pääomaveroa 30% kantorahatulosta. Ostaja tilittää myyjälle 24% arvonlisäveroa, jonka myyjä tilittää valtiolle. Samoista puista menee siis kaikkiaan 54% veroa, eli yli puolet!
Ostaja tilaa hakkuutyön ja kuljetuksen firmalta, joka maksaa valtiolle arvonlisäveroa omasta tuloksestaan.
Vuonna 2011 puunjalostusteollisuudesta kerrottin, että kantorahatulot metsänomistajille olivat 1,5 miljardia euroa. Vaan ei kerrottu, oliko se nettona vai sisältyikö summaan myös arvonlisävero. Miten sitten on laita ulkomailta tuotavien puiden?
Joka tapauksessa näitä lukuja katsoessa tulee mieleen, että suurin - ja ainoa - voittaja asiassa on valtio, joka kerää samoista puista moninkertaiset veron.
Jaakko
lauantai 6. huhtikuuta 2013
KUOLEVA KYLÄ?
Onko Pyhäjoella tulevaisuutta?
Tämä asia on alkanut pyöriä ajatuksissa yhä useammin. Muutamia vuosia on kerätty toivoa tulevan ydinvoimalan myötä. Miten paljon se lisää työllisyyttä ja virkistää elinkeinoelämää. Tulee paljon uusia asukkaita, uusia liikkeitä, elämää. Jännitettiin sydän syrjällään, kelpaako kylämme Fennovoimalle, ja saako Fennovoima yleensäkään lupaa rakentaa uutta ydinvoimalaa. Kapuloita rattaisiin ovat koko ajan työntäneet myös Hanhikiveä puolustavat tahot.
Yhtäkkiä meillä olikin tärkeä, hieno, suojeltava kivi. Onhan se Pähkinäsaaren rauhan rajamerkki. Mutta kuuluisa? Sinne johti enää rämettynyt polku, tikkaat kivelle olivat lahonneet, kukaan ei siitä välittänyt. Yhtäkkiä siitä tulikin maailman keskipiste. Jostain pitäisi saada liito-oravan kakkaa, ja äkkiä! Merikotkalle rakennettu pesä sitten tuottikin tulosta: kaksi poikasta. Aah! Hanhikiven niemi on ehdottomasti pelastettava! Tosin paikallislehti tiputti vähän jääpaloja niskaan toteamalla, ettei merikotka ole niin nirso ja sille löytyy kyllä pesäpaikkoja muualta, läheltäkin.
Fennovoima kuitenkin sai rakennusluvan, ja valitsi paikaksi Pyhäjoen. Toinen puoli kylästä hurrasi, toinen nuoli haavojaan jatkaen samalla taistelua. Tokkopa siitä rakentamisesta kuitenkaan mitään tulee. Tien rakentaminen paikalle piti alkaa jo viime syksynä. Mutta ei mitään sinne päinkään. Tulevan ydinvoimalan rahoittajat ovat tippuneet yksi kerrallaan, jopa suurin taustavoima E.on. Hyvin vahvasti alkaakin näyttää siltä, että mitään ydinvoimalaa ei tule, ei ainakaan tänne. Ja se on harmi.
Monet ihmiset alkoivat jo odottaa kylän elpyvän oikein tosissaan. Kunta rakensi hienon teollisuusalueen Ollinmäelle, hyvät tiet perille asti. Vähän samanlainen systeemi kuin Raahessa Mettalanmäki, jossa asfaltoitu tienpätkä johtaa pellolle.
Nyt on taas putkahtanut pintaan uusi toivonsäde. RS kertoi, että Arina havittelee Shellin paikkaa ja sen vieressä olevaa tonttia, rakentaakseen sille uuden ABC-aseman. Myös Sale siirtyisi sinne. Se olisi todella hyvä juttu! Aivan mainio! Saataisiin Pyhäjoellekin pysähtymään porukoita, eikä vain ajamaan ohi. Mutta, mutta... Niin, tämäkin riippuu siitä, tuleeko ydinvoimala. Tokkopa Arina on koko asiasta kiinnostunut ilman sitä.
Tässä samalla voikin vielä ihmetellä tuota vähittäistä kuolemaa. Tapahtumattomuutta. Vielä viime vuosikymmenellä täällä järjestettiin kesän alkaessa Laidunkauden avajaiset, mikä oli suuri ja runsasyleisöinen pelimannitapahtuma, joka kestikin koko päivän. Kesän loppuessa järjestettiin Venetsialaiset, ilotulituksineen päivineen, ja yleisöä riitti sinnekin. Kesällä oli Maijan päivän markkinat Osuuskaupan takapihalla ja yrittäjien markkinat apteekin edessä. Sittemmin nekin kasvoivat siirtyen kunnantalon pihalle ja saaden mukaansa enemmän myyjiä ja asiakkaita, kohokohtana käytetyn tavaran huutokauppa ja komiat vanhat koneet. Juhannustanssitkin on pidetty vanhalla puusillalla pelimannien toimesta. Pääsiäiskokko keräsi Parhalahdelle isot joukot. Joulunkuusenhakukilpailut aloitettiin suurella tohinalla, peräti kansainväliseksi kehuttuna. Olihan siellä joitakin muilta paikkakunniltakin tulleita, mutta pääasiassa omia joukkueita. Niitä kylläkin monia ja Juha Mieto juontajana. Vuodenvaihdetta juhlittiin myös komeasti, puheita ja ilotulitteita piisasi. Nyt nämä kaikki ovat vähin äänin siirtyneet menneisyyteen. Jäljellä ovat enää joulun avajaiset ja seurakunnan järjestämät tapahtumat (tasauspäivät, lähetyslounaat, yhteisvastuutempaukset ja motoristikirkko).
Viime vuosituhannen lopussa Pyhäjoella oli vielä posti, R-kioski, kenkäkauppa, kirjakauppa, sähköliike, kangaskauppa, kukkakauppa, puutarha, useampia kampaamoja, joka päivä avoinna oleva ravintola. Mennyttä kaikki. Jokunen uskollinen liike on vielä - pidetään niistä kiinni!
Meillä on vielä upeat joet, joiden annetaan rauhassa rehevöityä, piiloutua pajujen ja ruohopuskien alle. Sillankorvaan ei rakenneta turistipyydystä, vaan sinne haalataan iso sähköinen mainostaulu, joka on ennemminkin peloite (ainakin pimeällä). Ei toki autoilijoille levähdyspaikkaa kuvausmahdollisuuksin. Eihän nyt tänne!
Meillä on vielä meri, jonka rantojen annetaan pusikoitua. Upea uimaranta, jonne rakennettujen rakennusten annetaan ahavoitua ja lahota.
Meillä on Kielosaaren leirintäalue, joka on luonnonkauneudessaan ainutlaatuinen. Löytyykö sille työn jatkajaa? Rakennetaanko sinne yksityisille asuntoja, kuten olen huhuja kuullut? Miten käy silloin luontopolun, pienen kosken, virkistysalueen?
Todistanko nyt kylän kuolemaa. Toivottavasti en. Mutta pahalta näyttää, erittäin pahalta. Ellei ydinvoimalaa tule, jos joudumme liittymään Raaheen, pahoin pelkään, että näin käy.
Jutta
Tämä asia on alkanut pyöriä ajatuksissa yhä useammin. Muutamia vuosia on kerätty toivoa tulevan ydinvoimalan myötä. Miten paljon se lisää työllisyyttä ja virkistää elinkeinoelämää. Tulee paljon uusia asukkaita, uusia liikkeitä, elämää. Jännitettiin sydän syrjällään, kelpaako kylämme Fennovoimalle, ja saako Fennovoima yleensäkään lupaa rakentaa uutta ydinvoimalaa. Kapuloita rattaisiin ovat koko ajan työntäneet myös Hanhikiveä puolustavat tahot.
Yhtäkkiä meillä olikin tärkeä, hieno, suojeltava kivi. Onhan se Pähkinäsaaren rauhan rajamerkki. Mutta kuuluisa? Sinne johti enää rämettynyt polku, tikkaat kivelle olivat lahonneet, kukaan ei siitä välittänyt. Yhtäkkiä siitä tulikin maailman keskipiste. Jostain pitäisi saada liito-oravan kakkaa, ja äkkiä! Merikotkalle rakennettu pesä sitten tuottikin tulosta: kaksi poikasta. Aah! Hanhikiven niemi on ehdottomasti pelastettava! Tosin paikallislehti tiputti vähän jääpaloja niskaan toteamalla, ettei merikotka ole niin nirso ja sille löytyy kyllä pesäpaikkoja muualta, läheltäkin.
Fennovoima kuitenkin sai rakennusluvan, ja valitsi paikaksi Pyhäjoen. Toinen puoli kylästä hurrasi, toinen nuoli haavojaan jatkaen samalla taistelua. Tokkopa siitä rakentamisesta kuitenkaan mitään tulee. Tien rakentaminen paikalle piti alkaa jo viime syksynä. Mutta ei mitään sinne päinkään. Tulevan ydinvoimalan rahoittajat ovat tippuneet yksi kerrallaan, jopa suurin taustavoima E.on. Hyvin vahvasti alkaakin näyttää siltä, että mitään ydinvoimalaa ei tule, ei ainakaan tänne. Ja se on harmi.
Monet ihmiset alkoivat jo odottaa kylän elpyvän oikein tosissaan. Kunta rakensi hienon teollisuusalueen Ollinmäelle, hyvät tiet perille asti. Vähän samanlainen systeemi kuin Raahessa Mettalanmäki, jossa asfaltoitu tienpätkä johtaa pellolle.
Nyt on taas putkahtanut pintaan uusi toivonsäde. RS kertoi, että Arina havittelee Shellin paikkaa ja sen vieressä olevaa tonttia, rakentaakseen sille uuden ABC-aseman. Myös Sale siirtyisi sinne. Se olisi todella hyvä juttu! Aivan mainio! Saataisiin Pyhäjoellekin pysähtymään porukoita, eikä vain ajamaan ohi. Mutta, mutta... Niin, tämäkin riippuu siitä, tuleeko ydinvoimala. Tokkopa Arina on koko asiasta kiinnostunut ilman sitä.
Tässä samalla voikin vielä ihmetellä tuota vähittäistä kuolemaa. Tapahtumattomuutta. Vielä viime vuosikymmenellä täällä järjestettiin kesän alkaessa Laidunkauden avajaiset, mikä oli suuri ja runsasyleisöinen pelimannitapahtuma, joka kestikin koko päivän. Kesän loppuessa järjestettiin Venetsialaiset, ilotulituksineen päivineen, ja yleisöä riitti sinnekin. Kesällä oli Maijan päivän markkinat Osuuskaupan takapihalla ja yrittäjien markkinat apteekin edessä. Sittemmin nekin kasvoivat siirtyen kunnantalon pihalle ja saaden mukaansa enemmän myyjiä ja asiakkaita, kohokohtana käytetyn tavaran huutokauppa ja komiat vanhat koneet. Juhannustanssitkin on pidetty vanhalla puusillalla pelimannien toimesta. Pääsiäiskokko keräsi Parhalahdelle isot joukot. Joulunkuusenhakukilpailut aloitettiin suurella tohinalla, peräti kansainväliseksi kehuttuna. Olihan siellä joitakin muilta paikkakunniltakin tulleita, mutta pääasiassa omia joukkueita. Niitä kylläkin monia ja Juha Mieto juontajana. Vuodenvaihdetta juhlittiin myös komeasti, puheita ja ilotulitteita piisasi. Nyt nämä kaikki ovat vähin äänin siirtyneet menneisyyteen. Jäljellä ovat enää joulun avajaiset ja seurakunnan järjestämät tapahtumat (tasauspäivät, lähetyslounaat, yhteisvastuutempaukset ja motoristikirkko).
Viime vuosituhannen lopussa Pyhäjoella oli vielä posti, R-kioski, kenkäkauppa, kirjakauppa, sähköliike, kangaskauppa, kukkakauppa, puutarha, useampia kampaamoja, joka päivä avoinna oleva ravintola. Mennyttä kaikki. Jokunen uskollinen liike on vielä - pidetään niistä kiinni!
Meillä on vielä upeat joet, joiden annetaan rauhassa rehevöityä, piiloutua pajujen ja ruohopuskien alle. Sillankorvaan ei rakenneta turistipyydystä, vaan sinne haalataan iso sähköinen mainostaulu, joka on ennemminkin peloite (ainakin pimeällä). Ei toki autoilijoille levähdyspaikkaa kuvausmahdollisuuksin. Eihän nyt tänne!
Meillä on vielä meri, jonka rantojen annetaan pusikoitua. Upea uimaranta, jonne rakennettujen rakennusten annetaan ahavoitua ja lahota.
Meillä on Kielosaaren leirintäalue, joka on luonnonkauneudessaan ainutlaatuinen. Löytyykö sille työn jatkajaa? Rakennetaanko sinne yksityisille asuntoja, kuten olen huhuja kuullut? Miten käy silloin luontopolun, pienen kosken, virkistysalueen?
Todistanko nyt kylän kuolemaa. Toivottavasti en. Mutta pahalta näyttää, erittäin pahalta. Ellei ydinvoimalaa tule, jos joudumme liittymään Raaheen, pahoin pelkään, että näin käy.
Jutta
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)