"Kirjoituksessaan Herran enkeli ja linnan kummitus Saska Saarikoski rinnasti kognitiivisen uskontotieteen pohjalta Jumalan samaan joukkoon kuin tontut ja räyhähenget.
En kiistä, etteivätkö tutkimuksissa havaitut virhekytkennät selittäisi uskomuksia parrakkaasta ukosta riihen takana tai vaikka pilven päällä. Tyystin eri kategoriaan kuuluu silti usko Jumalaan maailman mysteerinä, jona lähestyy ihmistä persoonallisena voimana.
Oxfordin professori ja entinen ateisti Alister McGrath on kiteyttänyt uskontokriitikkojen tekemän kategoriavirheen oivallisesti: McGrath kertoo tavanneensa monia, jotka ovat elämänsä varrella alkaneet uskoa Jumalaan. Sen sijaan hän ei ole tavannut ketään, joka olisi alkanut uskoa vanhemmiten hammaskeijuun tai joulupukkiin. Jumala isolla J:llä (aivan uskonnosta riippumatta) on siis ihan oma juttunsa.
Kun puhutaan Jumalasta, ei puhuta paranormaalista ilmiöstä vaan ihmiskunnan suuresta kohtalonkysymyksestä. Ja jos Jumala on, hän ei ole yksi olio muiden joukossa, vaan kaiken olemisen perusta."
Jyri Komulainen
Dogmatiikan dosentti
HS kuukausiliite 4/2014
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti