UNELMAT VOIVAT TOTEUTUA!

Tänään on suuri juhlapäivä. Tuhannet ylioppilaat saavat valkolakin, tuhannet valmistuvat ammattiinsa. On todellakin juhlan aika!

Tällaisena päivänä ei mietitä tulevia koulutuspaikkoja, tulevia työpaikkoja ja varsinkaan sitä, saako niitä. Onko ensi syksynä jotain mielekästä tekemistä vai pitääkö tyytyä väliaikaiseen uusia hakumahdollisuuksia odotellessa.  Ei ajatella perheen perustamista, auton ostoa eikä talonrakennusta. Tämä yksi päivä vain juhlitaan.

Nuorilla on vielä hurjasti unelmia.  Miksei olisi, onhan niitä vielä minunkin ikäisilläni.  Niihin ei saa silti hautautua niin täysin, että unohtaa muun.  Pitää muistaa elää, päivä kerrallaan, vuosi kerrallaan.  Pitää nauttia siitä, mitä on saavuttanut.  Vaikka se ei olisikaan ihan sitä, mitä suunnitteli, niin se kuitenkin on elämää.

Silti.  Unelmilla on taipumus toteutua.  Siihen pitää uskoa.

"Kun laiva uppoaa, on lähdettävä uimaan.
Ja unelmien upotessa on pakko etsiä pohjaa jalkojensa alle.
Mutta päästyäsi rannalle, ala rakentaa uutta laivaa
ja etsi itsellesi uusi unelma -
sillä haaksirikosta voit vielä hengissä selviytyäkin,
mutta elämä ilman unelmia ei ole mitään elämää."

(Raili Malmberg)

MITEN TÄNÄÄN SUHTAUTUISIMME HITLERIIN?

Tuo mielenkiintoinen kysymys suhtautumisesta Hitleriin oli Seurakuntalainen-lehden otsikkona. Itse jutussa puhuttiin Dietrich Bonhoefferin elämästä kertovasta kirjasta. Minulle tuo henkilö ei ole tuttu eikä tärkeä, joten aloin pohtimaan tuota alkuperäistä kysymystä.

Miten me suhtautuisimme Hitleriin, jos hän eläisi nyt?  Näitä kysymyksiä on mielenkiintoista ottaa esille silloin tällöin.  Mitä, jos todellakin ilmestyisi toinen Hitlerin kaltainen henkilö, joka vainoaisi juutalaisia ja muita kansanryhmiä, kuten aiemmin tapahtui?  Nostaisiko kukaan sormeaan?  Saisiko kaikki tapahtua kuten silloin, muiden uskomatta, että se olisi totta?  Puolustaisiko kukaan heitä?  Olisiko käytöksemme erilaista, jos Hitleriä ei olisi aiemmin ollut, mutta nyt olisi?

Tapani Ruokanen haastoi pohtimaan, olemmeko sokeita tässä ajassa meneillään oleville asioille.  Olemme usein aika sidottuja sen ajan keskellä, missä elämme.

Entä, jos Jeesus sytyisi nyt?  Uskoisimmeko me Hänen olevan Jumalan Poika?  Uskoisimmeko me niihin ihmetekoihin, joita hän tekisi?  Uskoisimmeko me Hänen kuolemaansa syntiemme tähden?  Uskoisimmeko me ylösnousemukseen ja taivaaseen?
Luulenpa, että kävisi melko samalla lailla kuin tuolloin.  Me ihmiset olemme sellaisia.

Kun teemme Jumalasta liikaa itsemme kokoisen, alkavat ihmisten väliset erot tulla suuriksi.  Mutta, kun Jumala saa olla suuri, vapaudumme aidosti toistemme rinnalle ilman vääntämistä ja pakottamista, Hannu Vuorinen totesi.

(Kursivoidut tekstit lainattu Seurakuntalainen-lehdestä.)

KUKA JÄÄKÄÄN ELÄKKEELLE?

Eilen YLE pisti puoluejohtajat tenttiin.  Puhuttiin siitä, mihin suuntaan tämä kansakunta on menossa ja mikä osuus hallituksella on siinä ollut. Yksi listalla ollut asia käsitteli nuorisotakuuta.

Nuorisotakuusta on jo aiemmin tässä blogissa. Tässä kohtaa kauhistelen vain toimittajan huomiota siitä, että JOKA PÄIVÄ kuusi (6) alle 30-vuotiasta nuorta jää eläkkeelle! Hyvänen aika! Sehän tekee viikossa 42, kuukaudessa 360 ja vuodessa 4320!  Kohta kaikki nuoret ovat loppu.

Ja mikä se alhaisen eläköitymisen syy on? Syrjäytyminen! Suurin osa näistä on kuulemma maahanmuuttajataustaisia. Kieltäydyn olemasta rasisti vaikka sanon, että arvattavissa oleva asia tämä on.  Kohta ne Tukholman mellakat rantautuvat tännekin, jos tilanne tällaisena jatkuu.

Nuorilla ei ole koulutuspaikkoja eikä työpaikkoja. No, haloo! Antakaa nyt hyvät päättäjät vanhempien ihmisten lähteä eläkkeelle, kun he vielä ovat elossa! Näin vapautuu työpaikkoja nuorten käyttöön.

Nuorisotakuu, etsivä nuorisotyö, nuoten työpajatoiminta. Puoluejohtajien ratkaisuja tähän tilanteeseen. Taustalla varmaan ihan hyviä ajatuksia, mutta toteutus vähäsen ontuu.

Noin 100 000 alle 30-vuotiasta on ilman koulutusta. Mistähän tämä sitten johtuu? Koulutuspaikkoja lopetetaan kovalla kädellä, joka vuosi, kaikkialta. Raahestakin lopetetaan ammatillista koulutusta, samoin Ylivieskasta. Missä ihmeessä nämä nuoret sitten kouluttautuvat?

"Suomen koululaitos on maailman paras, todetaan jälleen uudessa tutkimuksessa.
Kansainvälisen oppimateriaalivalmistajan Pearsonin arvio perustuu Pisa-koulutututkimuksiin ja useisiin muihin kansainvälisiin tilastoihin muun muassa aikuisten lukutaidosta ja siitä, kuinka suuri osa opintonsa aloittaneista suoritti tutkintonsa loppuun.
Parhaiten menestyvät maat, joissa hallitsee oppimisen kulttuuri ja joissa opettajia arvostetaan. Suomen menestys oppimisvertailuissa ei siltä kannalta ole mikään ihme. Usko oppimisen arvoon ja koulutukseen keinona edetä on ollut Suomessa vahva jo yli sata vuotta."  (HS 27.11.12)

Onkohan Suomessa oikeasti päättäjillä menneet Pisa-tutkimustulokset päähän? Siis hattuun? Niin rajusti on koulutuksen alasajo Suomessa alkanut ja nyt jatkuu. Opettajilta viedään pois kaikki arvovalta ja kohta keinot hallita luokkaa mitenkään. Se johtaa siihen, että kohta kukaan ei opi mitään, vaikka haluaisikin. Se taas johtaa siihen, että kohta Suomi on lukutaidottomien tollojen maa. Eläköön viisaat päättäjät!  Eläköön koulutuksen aliarvioijat ja koulutuspaikkojen karsijat!  Eläköön tämä tyhmenevä, kehuja kestämätön maa!

SUVIVIRSI KAIKUKOON!

"Jo joutui armas aika ja suvi suloinen.

Kauniisti joka paikkaa koristaa kukkanen.

Nyt siunaustaan suopi taas lämpö auringon

se luonnon uudeks' luopi, sen kutsuu elohon.

Taas niityt vihannoivat ja laiho laaksossa,

puut metsän huminoivat taas lehtiverhossa.

Se meille muistuttaapi hyvyttäs', Jumala,

ihmeitäs' julistaapi se vuosi vuodelta."

Taas on se aika vuodesta, jolloin Suvivirsi kaikaa Suomen kouluissa ja kirkkojen hartauksissa. Riemurinnoin, kasvot ilosta hehkuen, lapsetkin laulavat: jo joutui armas aika! Sama laulu tuo herkän tunnelman myös vanhemman mieleen, ja joskus jopa kyyneleen silmäkulmaan.  Näin on ollut vuosien, vuosikymmenten aikana. Jokainen kevät on tuonut Suvivirren ja sen myötä jotain ainutlaatuista. Kokemus on sama kaikille sukupolville.

Mitä tässä on niin väärin? Miksi Suomen kouluissa ei saisi laulaa Suvivirttä? Sama tilanne kuin jouluisin seimikuvaelman kanssa. Miksi sitä ei saisi esittää?

Koska muuta uskontoa edustavat maahanmuuttajat voisivat loukkaantua =O

Meille suomalaisille on aina painotettu, että "maassa maan tavalla".  Meidän on pitänyt sopeutua muiden oloihin ja tapoihin ulkomaille mennessämme.  Mikä tässä siis eroaa siitä, kun ulkomaalaiset tulevat Suomeen?  Meidän maassamme on tapoja, joilla on pitkä, kristittykin perinne, mikä ei tee niistä huonoja!

Miksi meidän pitäisi sopeuttaa kaikki tapamme ja tottumuksemme sen mukaan, mitä uudet, maahamme muuttavat ihmiset haluavat? Onko takana suomalainen tapa yrittää miellyttää kaikkia? Pelkäämmekö me aina, mitä muut meistä ajattelevat?
Monet ovat ihan tosissaan ajamassa sitäkin asiaa, ettei kristillisiä pyhiä enää vietettäisi. Ovatkohan he miettineet sitä, että suurin osa pyhistämme liittyy kristinuskoon, vaikka niiden alkuperäinen tai myöhemmin mukaan tullut perinne olisikin muuta. Joulu (Jeesuksen syntymä), loppiainen (Itämaan tietäjät), pääsiäinen (Jeesuksen kuolema), helatorstai (Jeesuksen taivaaseen astuminen), helluntai (Pyhän Hengen vuodatus), juhannus (Johannes kastaja). Suurimpia mainitakseni. Jos näistä päivistä otettaisiin Jeesukseen liittyvä pois, mitä jäisi jäljelle?

Suomi on kristitty maa. Kristityn maan perinteisiin kuuluvat tietyt kristilliset pyhät ja tavat. Yksi näistä on Suvivirsi. Annetaan sen siis kaikua komeasti kaikissa maamme kouluissa kesäloman kynnyksellä!

"Taas linnut laulujansa visertää kauniisti.
Myös eikö Herran kansa Luojaansa kiittäisi.

 Mun sieluni, sä liitä myös äänes' kuorohon

ja Armon Herraa kiitä, kun laupias Hän on."

P.S.

Presidentti Niinistö otti taas käyttöön tavan, jossa uudenvuoden puheen lopuksi toivotetaan kaikille Jumalan siunausta. Olen ylpeä siitä, että meillä on tällainen presidentti!

ERINOMAINEN LUKIO

MTV3 on taas julkaissut jokavuotiset tilastonsa suomalaisten lukioiden paremmuudesta. Joka vuosi tätä tilastoa jännitetään kuin se olisi suurikin tapahtuma. No, kieltämättä se onkin. On hyvä saada hehkuttaa osaamisellaan, pärjäämisellään, paremmuudellaan.

Kun ensimmäinen tilasto julkaistiin vuosia sitten, Pyhäjoen lukion sijoitus oli päälle kahdensadan. Mutta siitäkös me lannistuimme? Ei suinkaan! Sijoitus oli hyvä. Pienen lukion on vaikeampi pärjätä vertailussa, jossa huomioidaan vain ylioppilaskirjoitusten tulokset. Kun on vähän kirjoittajia, yksikin huono arvosana saa liian suuret suhteet. Raahen lukio oli tuolloin suhteellisen hyvin sijoittunut, muita lähikuntia en muista.

Seuraavan tilaston tullessa Pyhäjoen lukio olikin jo kivunnut parhaimmistoon. Sen jälkeen sijoitus onkin ollut todella hyvä.

Tämänvuotisessa tilastossa Pyhäjoki on sijalla 17. Ympäristökuntien lukiot sijoittuvat: Kalajoki sijalle 166, Siikajoki 180, Raahe 221 ja Oulainen sijalle 229. Olemme siis suorastaan erinomaisia muihin ympäristökuntiin verrattuna.

Tämä on hyvien abiturienttien vuosi. Kirjoittajien joukossa on niitä, jotka siirtyivät yläasteelta 9-10 keskiarvolla lukioon. Vaikka lukio-opiskelu onkin erilaista kuin peruskoulussa opiskelu, ahkeralla työllä sielläkin pärjää. Ja opettajat ovat erinomaisia, asialleen omistautuneita, innostavia. Koko koulun ilmapiiri kannustaa etsimään tietoa ja innostumaan sen löytämisestä.

Miksi Pyhäjoen pikkuinen lukio pärjää, vuosi vuoden jälkeen? Ehkä juuri siksi. Kaikki tuntevat kaikki. Pudonneita kannustetaan jatkamaan, vedetään kädestä, työnnetään selästä, neuvotaan, opetetaan, huolehditaan. Se on kuin perhe, sanan parhaassa merkityksessä.

Toivomme vain, että myös pyhäjokiset vanhemmat osaisivat arvostaa lukiotamme. Kannustaisivat lapsiaan menemään omassa kunnassa olevaan, hyvän yleissivistyksen antavaan, kokemuksilla rikastavaan opinahjoon.

http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtml/lukiovertailu-2013-ressu-on-taas-paras/2013/05/1760205

HYVÄ ME!

KADONNEET LINNUT

Minne lie linnut kadonneet meidän nurkilta?

Tai, eivät ne nyt ihan kadonneet ole. Naapuruston puista kuuluu tarmokasta visertelyä pitkin päivää. Perheenlisäystä varmaankin. Mutta meidän pihalta ne ovat kadonneet. Pari kuukautta sitten pensasaita vielä kuhisi ja tirskui kuten joka kevät. Mut nyt - ei linnun lintua missään =O

Ainakin pari viikkoa, ellei kauemminkin on mennyt ihmetellessä linnuttomuutta. Aina on ollut talitinttejä, varpusia, sinitiaisia, punatulkkuja, punarintoja,  viherpeippoja ja ties keitä. Ja tietysti niitä harakoitakin. Vaan nyt ei ole näkynyt höyheniä minkään värisinä. Ellei nyt lasketa sitä juuri äsken näkemääni sinitiaista, joka hetken keikisteli aidalla, mutta ei käynyt edes siemeniä popsimassa.

Yleensä meidän tarjoamamme siemenet, pähkinät ja tali häviävät hurjaa vauhtia. Talipallot varsinkin kevätaikaan ovat olleet suurta herkkua, kun ovat vähän pehmenneinä olleet helppoja syödä. Nyt roikkuvat koskemattomina. Eivät edes poikasten puuhastelusta nälkiintyneet emot käy niitä nokkimassa.

Yhtään harakkaakaan ei ole näkynyt. Yleensä niitä on useita ja on pitänyt hätistellä muualle. Ei ole myöskään oravia. Vaikka ne ovat olleet poissa jo koko talven, mutta kevät on niitä tännekin päin houkuttanut.  Fasaanejakin on ennen näkynyt. Ja talvella pupuja.

Lisäksi kaipaillaan naapurin kissaa. Se oli viime kesänä pikkuinen pentu, joka tuli seikkailemaan meidän pihallemme. Talven aikana siitä kasvoi komea, meidän Viliä isompi, mutta kovin kiltti se vieläkin oli. Joka päivä, paitsi joskus viikonloppuna, se kävi meitä moikkaamassa. Yritti tehdä tuttavuutta Vili-neidin kanssa, kurkki sisään ikkunasta, pari kertaa jolkotteli ovestakin Vilin ruokakipolle. Mutta nyt ei ole näkynyt sitäkään.

Linnut, oravat, kissa - kaikki tiessään...

Mihin tämä maailma oikein on menossa?

PITÄÄ JATKAA ELÄMISTÄ

Eilisessä Ilta-Sanomat -lehdessä oli juttuja aiheesta Minun vahuuteni. Eri-ikäisiltä tulleita kirjoituksia, jotka oli palkittu tai kunniamainittu. Kaikissa ei ollut ikää, mutta yhdessä oli 73 vuotta ja toisessa 15 vuotta.

"Olen niin yksinäinen, että herään joka aamu aikaisin saadakseni hetken jutella pontinjakajan kanssa." "Usein on niin hiljaista, että jos neula putoaa lattialle, kuulen sen pienen, kilahtavan äänen hiljaisuuden valtameren keskellä."  Hmm. Vähän epärealistisia kummatkin ajatukset. Lehdenjaka on aamuisin niin kiireinen, ettei ehdi kenenkään mummon kanssa jaaritella. Postijakaja taas saattaisi niin tehdäkin, mutta häntä varten ei tarvitse kovin aikaisin herätä. Postihan jaetaan vasta päivällä.  Mitä taas tulee tuohon neulan tippumiseen, niin tokkopa mummo enää kuulisi sen ääntä. Pienet, herkät äänet ovat kadonneet iäksi. Mutta tätä tuo 15-vuotias ei osannut vielä kuvitella.

Lopussa hän kuitenkin huomaa kuvitellun lapsenlapsensa haastattelun kautta, että elämistä ei tarvitse iän karttumisen myötä lopettaa. Vanhuuden ei ole tarkoitus olla tyhjää tai tylsää. Myös se voi olla täynnä uusia kokemuksia.

Aikoinaan Harjattulassa työskennellessäni huomasin, miten erilaisia vanhat ihmiset voivat olla. Tokihan sinne tulivat kursseille, lomille ja kuntoutukseen vain virkuimmat ja innokkaimmat. Jos on liian tylsistynyt ja odottaa vain posteljoonin käyntiä tai neulan tippumista, niin tuskin tulee lähteneeksi minnekään Turun saaristoon edes lomailemaan. Luulisin. Silti näiden mammojen ja pappojen joukossa oli todella monenlaisia ihmisiä. Jotkut tulivat senioriakatemiaan juttelemaan suurista ja tärkeistä asioista. Toiset tulivat opiskelemaan harrastustoiminnassa tarvittavaa järjestöoppia, uutta kieltä, tai vaikka skruuvia tai golfia.  Näitä samoja ihmisiä löytyi myös kuntoilemasta ja hoitoja saamasta, isovanhempien ja lastenlasten leiriltä tai vaikkapa joulun vietosta. Mutta yleensä kuntoilulomalla olija ei kieltä opiskellut, tai lastenlastensa kanssa leireilevä järjestöpykälistä piitannut.  Silti he kaikki olivat omalla tavallaan asioista kiinnostuneita, matkustamiseen halukkaita, ulospäin suuntautuneita.

Itse en osaa vanhuuttani ajatella sillä tapaa. Harjattulaan tuskin menen, sellaiset yhdessä tekemiset eivät kiinnosta. Haluan tehdä asioita itsekseni ja omaan tahtiini. Ihan kauhistuttaa sellainen vanhainkotiajatus, jossa kaikki herätetään samaan aikaan, istutetaan tuolijumppaan tai television eteen ja illalla nukkumaan. Ettei saisi itse päättää, milloin nousee ja mitä tekee. Ruoka-ajat ymmärrän, eihän ruokaa voi koko ajan pitää tarjolla, mutta pitäisi olla oikeus päättää, syökö vai ei. Ja kaikkia ei kiinnosta Kauniiden ja rohkeiden katsominen tai muu yhteistoiminta.

Markus Kajo kiteytti asian hyvin pakinassaan Pakkovanhuus:
"Minä odotan innolla eläkeikää. En muussa mielessä, mutta siinä mielessä, että silloin pääsen tappelemaan. Minä nimittäin inhosin pannulappujen virkkaamista jo kouluaikana. Ja kun tulee eläkeikään, niin ne todennäköisesti yrittävät survoa linja-autoon ja viedä jonnekin terapiaan virkkaamaan pannulappuja tai tekemään kävyistä tonttuja tai pelaamaan polttopalloa yhdessä muiden vastahankaisten pirujen kanssa. Mutta minähän en vapaaehtoisesti lähde. Silloin kun olisi aikaa lueskella ja olla vain ja katsella ikkunasta; oikein nousta puoli seitsemältä varta vasten vahtimaan, miten nuori polvi painaa tuiskun ja hyyhmän keskellä töihin. Niin silloinkaan ei saisi sitä tehdä, vaan pitäisi vanhana nöyrtyä ja ruveta sosiaaliseksi ja tanssia tiputanssia terapiassa tai kiskoa päälleen sukkahousut ja balettihame ja mennä leikkitädin opastuksella selkä kyyryssä joutsenlampea, muiden vanhusten paukuttaessa kämmeniään vastakkain sen leikkitädin iljettävän tambureiinin säestyksellä ja itsekin joutuisi vuorollaan räikyttämään sitä tamburiinia ja tanssimaan kuin Salome, vaikka olisi vanha ja se näyttäisi irvokkaalta. Ja metronomia se kuukausipalkkainen leikittäjä käyttäisi myös ja olisi tekopirteä kaikille. Minä kyllä puren, jos yrittävätkin tulla motivoimaan ja aktivoimaan ja syöttämään terveysleseitä ja kysymään, että tulikos meiltä tänään kakka."

Kyllä olen samaa mieltä Kajon kanssa tuosta pakkopomputtamisesta. Ei sellaista kukaan kestä. En minä ainakaan!

Jos terveenä saan pysyä, niin kotona tahdon asua. Ihan hyvä asia se, että nykyään vanhuksia yritetäänkin enemmän patistaa kotona asumiseen. Ja useimmat siellä varmaan tahtovat ollakin, jos vain suinkin mahdollista.  Oma tahto ja oma rauha. Oma koti. Sitä minä toivon vanhuudelta.

SUOMIPOIKA UHOAA

Titta här: Ruotsi häviää (Sverige förlurar igen)
Ruotsi on helppo nakki Leijonille.
Ruotsalaisseula murtuu!
Täältä pesee, Ruotsi!

Kovin oli ylpeää ja itsevarmaa tykittelyä Iltalehdessä lauantaina. Oli oikein 15-kohtainen listakin siitä, missä kaikessa Suomi on Ruotsia parempi. Arvasihan sen, mitä se tarkoittaa. No sitä tietenkin, että korskeus kostautuu.

Itseäni hävetti. Siis se lista. Siihen oli laitettu, että "Jarkko Nieminen on APT-listalla sijalla 41 ja paras ruotsalaiskollega Patrick Rosenholm sijalla 437. Tasoero on niin suuri, että oikein hävettää."  Voi, voi. Mihin ovat unohtaneet Björn Borgin? Suomalainen ei ole KOSKAAN pärjännyt tenniksessä niin hyvin. Jarkkokaan ei pärjää, kunhan häviää yhdelle jos toiselle, korkealla tasolla tosin.

Niin ne näkyvät ruotsalaisetkin uhonneen Expressenin lööpeissä. Mutta ehkä heillä oli siihen aihettakin.  Leijonat on kaksi kertaa voittanut. KAKSI KERTAA.  Koko aikana. Kaikkiaan. Enpä lähtisi sillä kehuskelemaan!

No, eipä mitään. Samanlainen tulos oli Euroviisuissa.  Suomen edustaja jäi sijalle 24 (osanottajia oli 26). Oli sentään parempi suoritus kuin luulin, veikkasin nimittäin toiseksi viimeistä sijaa. Ruotsi ei edes antanut Suomelle yhtään pistettä. Hyvä Ruotsi, teillä on sentään selkärankaa!

Suomen kappale oli niin typerä, pusuineen kaikkineen, että tämä oli oikein hyvä tulos sille. Ei kaikilla typeryyksillä tarvitse voittaa. Ja ehkä muut ovat samaa mieltä, kun kisan voitti paljasjalkainen keijukainen ballaadillaan.

NUORISOTAKUU

Kävin googlettamassa, mitä nuorisotakuu oikein tarkoittaa, ja siellä sanotaan näin:

"Nuorisotakuu tarjoaa alle 25-vuotiaille sekä alle 30-vuotiaille vastavalmistuneille koulutus-, työkokeilu-, työpaja- tai työpaikan kolmen kuukauden sisällä työttömäksi ilmoittautumisesta.

Nuorisotakuuseen kuuluu myös koulutustakuu, joka takaa jokaiselle juuri peruskoulunsa päättäneelle koulutuspaikan."

Aivan. Siis kaikille nuorille töitä. Hmm.  OIkein hyvä asiahan tämä on, periaatteessa.

Minua on aina harmittanut puheet eläkeiän nostamisesta ja vanhusten pitämisestä töissä miltei kuolemaansa asti.  Mitä hulluutta! Samaan aikaan Suomi on pullollaan nuoria ihmisiä, jotka eivät ole tehneet päivääkään palkkatyötä. Ei siksi, etteivät haluaisi vaan siksi, etteivät saa.  Nuoret makaavat kotona, usein jopa vanhempiensa kotona, tietokoneen ääressä laiskotellen.  Saman aikaan ikääntyneet ihmiset raahautuvat työnsä ääreen aamu aamun jälkeen, väsyneinä, sairainakin, odottaen eläkkeelle pääsyään.  Ja eläkkeen vihdoin alkaessa kuolla kupsahtavat.

On todella harmittavaa, kun nuorille jää sellainen käsitys, että kaikki tulee ilmaiseksi. Kun ei ole työtä, saadaan tukea asumiseen, syömiseen, ostoksiin, koulutus on ilmaista jne. Kuka sitä nyt töihin haluaisikaan, kun elämä on hauskaa muutenkin?  Sitten ihmetellään, kuka ne eläkkeet maksaa. Päästettäisiin ennemmin työnsä vuosikymmeniä tehneet ihmiset elävinä eläkkeelle ja laitettaisiin nuoret töihin.

Jossain on tolpanväli ilman lankaa =O

Tänään aamu-tv:ssä kerrottiin, että nuorisotakuuseen halutaan lainmuutos, jolloin nuoria olisi mahdollisuus palkata sellaisiinkin työpaikkohin, joissa on lomautuksia. Hei, haloo! Jos kerran työpaikalla ovat varsinaiset työntekijät lomautettuina, miksi ihmeessä sinne palkattaisiin nuoria! Kannattaako heille opettaa töitä, joilla ei ole tulevaisuutta?

Jaakko tokaisi heti, että Ihalaiselta pitää kysyä: mitä on työ. Ennen sen sanottiin olevan tavaroiden ja palveluiden tuottamista.  Nytkö se on nurkissa oleskemista?

REISSUSSA RÄHJÄÄNTYY?

Rähjääntyykö sitä itse reissatessaan? Vai näyttävätkö omat kotikonnut muiden kontuja katseltuaan rähjäisemmiltä? Hmmm.

Ajelimme koko päivän Turusta kohti Pyhäjoekea. 8-tie on kovin kiireinen, joten päätimme ajella sisä-Suomen kautta. Pikkuteitä siis.

Ja todella pieniä teitä löysimmekin. Osalla niistä ei ollut kartassa edes numeroa, ja päällystekin puuttui. Mutta maisemat olivat komeita! Oli aakeita laakeita, komeita metsiä, vuolaita virtoja, isoja taloja, valkovuokkonummia. Kesä oli heräämässä. Luonto esitteli kauneinta itseään: hennonvihreitä pikkuruisia puiden lehtiä hehkui auringon valossa.

Kunnes lähestyimme kotikontuja. Jaakko yhtäkkiä ihmetteli: "Maisemat on kuin Neuvostoliitossa!"  Alakuloiset tönöt, hoitamaton maisema, tiet kuoppaisia, sähköpylväät kallellaan, pellot puskaisia...  Alavieskasta ajellessamme saimme tosissamme varoa, ettei auto hajoaisi. Niin komeita kuoppia ja rosoista tienreunaa löytyi. Sallittu nopeus oli 80, paikoin jopa 100, mutta 60 vaikutti jo liian kovalta vauhdilta sillä tiellä.

No, eihän tämä vain näiden seutujen ongelma ole.  Löytyy sitä ilotonta maisemaa muuallakin. Ovatko kaikki rahat menneet Välimeren maihin niin, ettei niitä riitä enä omien seutujen kunnostukseen?  Tosissaanko Suomi aiotaan ajaa alas?  Firmat vievät konttorinsa ja työpaikkansakin muille maille.  Rikkaat sijoittavat rahansa veroparatiiseihin. Töitä ei riitä kohta kuin harvoille ja valituille. Koulutuspaikkoja vähennetään (on varmaan saatu liian hyviä tuloksia Pisa-tutkimuksissa).  Tiet ovat kohta kuin vanhassa Karjalassa: kapeat, kuoppaiset, päällystämättömät, miltei kulkukelvottomat (kts. Ville Haapasalon 30 päivää suomensukuisten mailla).

Mitä tapahtuu Suomelle? Minne häviävät suomalaiset? Suomeen saapuu pakolaisia etelästä. Idästä muuttaa väkeä rauhallisemmille asuinpaikoille, ostavat talot ja tontit.

Suomi on kohta Euroopan periferia. EIkä tämä ole mikään kaunis, kotikutoinen näkymä. Tämä on katastrofi!

VAPPU AITIOPAIKALLA

Matkakuume iski meihin ja vapuksi tälläydyimme Turkuun. Varta vasten majoituimme kauppatorin laidalla olevaan Hamburger Börsiin.

Börsin alakerrassa on mukava aulakahvila, jossa voi ihan nojatuoleissa istuen seurata torin tapahtumia. Aikamme mukulakivillä koikkelehdittuamme ja ihmisvilinässä myytäviä kojuja katsottuamme päätimme pitäytyä niissä mukavissa tuoleissa ja nautiskella elämästä ulkopuolisen silmin.

Aattoiltana Aurakatu, ja varsinkin taidemuseomäki, täyttyivät valkolakeista. Ensin olisi pitänyt kuunnella pitkästyttäviä puheita, joilta sisällä ollessamme vältyimme. Sitten lakkikansa alkoi vaellella kuka minnekin. Aiempina vuosina on aina lakitettu Aurajokivarressa oleva Liljan patsas. Nyt ei sinne päin näyttänyt vaeltajia olevan, joten sen lienee korvannut picnic Puolalanpuistossa, taidemuseon vieressä.

Vapunpäivänä torikansaa ympäröivät kulkueet. Meidän ohitsemme vaelsi punalippu poikineen. Ensin toiseen suuntaan tanssahteli sirpakoita tyttölapsia (siis oikeasti lapsia) amerikkalaistyylisesti keppejään heitellen ja tanssien. Heitä seurasivat kommunistit etunenässä lippuja ja plakaatteja kantaen. Sitten erilaisten järjestöjen edustajia. Sateenkaarilipussa luki PACE. Luulin ensin, että PEACE ja meinasin kuvata. Sitten tajusin lipun merkityksen, ja jätinkin sikseen. Kohta marssi toiseen suuntaan toinen punalippujen rivistö. Heillä luki lipuissa selkeästi SDP. Heitä johti kuorma-auton lavalla torviaan töräyttelevät papparaiset. Myös heidän paraatiinsa kuului kauneutta vähäpukeisten, tanssivien naisten muodossa.

Mitään huutoja ei kuulunut. Nuoruudestani muistan, että marsseja säestivät aina rytmikäät huudot tai laulut. Olihan se torvisoitto mahtavaa (torvisoitto aina on), mutta vähän valjuilta muuten vaikuttivat. Muitakin marsseja kuulemma järjestettiin, mutta eivät tulleet meille näyttäytymään.

Ihan mielenkiintoinen vappu näin sivustakin seurattuna. Aurinko sentään paistoi ja torin laidalla oleva mittari väitti lämpöasteita olleen peräti 16.

Kotona Pyhäjoella oli satanut lunta ja lämpötila ollut nollan tietämissä. Motoristit olivat silti rohkeasti lähteneet kirkkoon. Yllättävät 160 pyörää aloittivat kesäkauden, vaikka ilmasto väittikin muuta. 

Kyllä se vappu aina on kesän aloittanut. Silloin on kaivettu vaaleat vaatteet, kesäpoplarit ja kengät talven kätköistä ja menty värjöttelemään ensimmäisenä kesäpäivänä. Näkyi siellä nytkin yksi nuorehko nainen pukeutuneen justiin vapun tamineisiin. Tuli ihan nuoruus mieleen...