SAMMAKONKUTUVELLIÄ

Jäätynyttä maitoa ja sammakonkutuvelliä.
Näillä sanoilla otsikoitiin helmikuun Kantri-lehdessä juttu, jossa ihmiset muistelivat kouluruokailujaan vuosikymmenten varrelta. Suurimmalla osalla oli epämiellyttäviä muistoja kouluruokailun alkutaipaleelta, vaikka se olikin koettu tarpeelliseksi suurten perheiden lapsille ja monille ainoaksi kunnon ateriaksi päivittäin.

Itse muistan kouluajoiltani vain joitakin ruokia. Koulussa oli oma keittola, mutta en tiedä, tehtiinkö siellä kaikki ruoka itse. Olen kuitenkin sitä sukupolvea, jolle koulussa tarjottiin jo kunnon ateria, eikä kotoa tarvinnut tuoda mitään, paitsi pulpetille laitettava ruokaliina. Yleensä ruoka oli hyvää, ja aina sitä oli riittävästi. Erityisesti muistan inhonneeni vain kahta ruokaa, veripalttua ja makaronivelliä. Nekin oli pakko syödä, niin kuin kaikki muukin. Opettaja laittoi lautaselle ruoan ja se piti palauttaa tyhjänä. Myöhemmin, toisessa koulussa sitten olikin seisova pöytä, josta sai itse valita haluamansa määrän ja laadun. Hyvin silloinkin syötiin.

Minua on aina ihmetyttänyt kouluruokailusta kertovat tarinat, joissa sitä morkataan. Tokko missään koulussa syömäkelvotonta ruokaa saa. Nykyään lapset, ja varsinkin nuoret, ovat vaan niin nirsoja. Pyhäjoellakin kouluruoka on niin herkullista ja monipuolista ettei paremmasta väliä.

Siksi ihmetyttääkin monet lukiolaiset, jotka ruokatunnilla menevät lähikauppaan ja kantavat sieltä muovikasseissaan Saarioisten pizzoja, kiinalaisia valmisruokia, munkkeja, limsoja ja karkkipusseja. Mitä ihmeen järkeä siinä on? Koulusta saisi herkullista, lämmintä ruokaa ja vieläpä ilmaiseksi. Mutta mieluummin syödään mikrossa lämmitettynä lisäaineita, kovia rasvoja ja sokereita. Outoa porukkaa.

Monesti kouluruoka on vielä lähiruokaa. Lähitilojen juurikkaita ja omien metsien marjoja. Tuossa aiemmin mainitsemassani lehtijutussa kerrotaan Kiuruveden kouluista, joissa syödään suomalaista näkkileipää, oman kunnan leipomon pehmeää leipää, omien vesien kalaa, Sonkajärvistä perunaa, Kuopiosta salaattia ja Oulusta maitoa. Ja hyvälle maistuu.

Suomi on siitä harvinainen maa, että täällä jokaiselle peruskoululaiselle, lukiolaiselle (ja ammattikoululaiselle?) tarjotaan ilmaiseksi ateria. Ei tarvitse syödä hampurilaisia, pizzoja tai ranskanperunoita.  Huomenna kylläkin tarjoillaan ystävänpäivän kunniaksi tortillaa. Sen aion syödä nautiskellen =)