Perjantai oli helteinen päivä, kuten muutkin sen viikon päivät. Aurinko paistoi täysillä ja Kielosaaren lasiseinäinen kahvio oli kuuma, edes ikkunoita ei avattu. Tunnelma oli siis valmiiksi jo vahvasti lämmön puolella.
Kun Eija, Sakari, Pekka ja Jukka virittivät soittimensa ja musiikki alkoi, kaikki olivat täysillä mukana. Sakari esilaulajana, muut komeasti mukana, illassa kaikui laulu toisensa perään. Ahon laitaa käytiin, mutta ilokseni Anttila ei ampaissut minnekään =D Kulkurikin lämmitteli kissan silmien kiiluessa. Tutut sävelet täyttivät illan. Olihan tupa täynnä ja ulkonakin osa, kun ei sisälle enää mahtunut.
Puolitoista tuntia hurahti yhtäkkiä. Viimeiseksi laulettiin vielä Iltanuotiolla. Kaikki jäivät paikoilleen katselemaan ja niin Eija päätti, että lauletaan vielä yksi laulu, kun kukaan ei lähtenyt. Tunnelma oli varmaankin kuin Kuuban yössä, paitsi siellä olisi tanssittu...
Tuli käytyä Oulaisissa K-marketissa, jossa on hieman isompi valikoima kuin Pyhäjoella. Lisäksi kauppiaana on Teemu, joka aiemmin hoiteli meidän K-kauppaamme.
Yksi herkuista, joita aina ostamme, kun on tarjolla, on salaatti. Siinä saa valita rasiaansa juuri niitä aineksia, joista pitää. Ei tarvitse syödä valmiiksi valittua ja pakattua. On tuoreempaakin. Siinä sitten valitsimme sopivan kokoiset rasiat ja aloimme miettiä, mitä otamme. Myyjä lappasi heti kaalia rasian pohjalle. Minä siihen huomauttamaan, että emme ole vielä sanoneet, mitä haluamme. Johon hän vastasi kauppiaan määränneen, että aina pohjalle kaalisalaattia ja sitten muita aineita. Hmh!
Minä heti tykkäsin kyttyrää moisesta pakosta ja sanoin, että en halua kaalia pohjalle (ihan periaatteesta, vaikka muuten siitä tykkään ja olisin ottanutkin). Hän siihen, että menee kysymään kauppiaalta. Siitäkös minä hermostuin entistä enemmän ja sanoin, ettei kauppias sitä päätä, mitä minä haluan. En tiedä, osasiko myyjä ajatella asiaa oikein, mutta alkoi kuitenkin kysymään, mitä sitten laitetaan. Eikä laittanut sitä kaalia. Pieni voitto se on sekin.
Tuollainen kaalin pakkomyyminen on todella outoa. Entä ne asiakkaat, jotka ovat kaalille allergisia, tai käyttävät Marevania, jolloin kaali on myös kielletty, tai sappivaivojen takia eivät voi sitä syödä, tai jostain muusta syystä. Entäs he? Yksi ystäväni Facebookissa sanoi, että syynä oli varmaan raha. Kaalin kilohinta on nyt kaksi euroa, mutta salaatissa se on 10 euroa. Sehän siinä varmaan onkin. Eipähän mahdu arvokkaampaa tavaraa, kun on kaalilla täytetty =(
En ole ennemmin törmännyt noin suoraan toimintaan sen suhteen, mitä asiakkaan pitäisi ostaa. Olin todella hämmästynyt ja aion ottaa asian esille vielä, jos Teemua jossain näen. Hän on kyllä yrittänyt ohjastusta myös meillä ollessaan, kun kaupassa siirryttiin miltei pelkästään Pirkka-tuotteisiin. Ja minä kun en Pirkkaa osta! En ole ostanut sen jälkeen, kun kotimaisiksi tuotteiksi luulemani huomasinkin pääosin ulkomailla tehdyiksi. Ovatkohan muut "ostan aina suomalaista" -asiakkaat huomanneet tätä asiaa?
Tavallaan samaa asiaa ajavat kaupparyhmien etukortit. Kun käytät Plussa-, Bonus- tai Pinskorttia, ostoksesi kirjautuvat kaupparyhmien tiedostoihin. He tietävät mitä, milloin ja kuinka paljon olet ostanut. Sama tieto löytyy myös pankkikortin maksutositteesta, mutta en tiedä, miten helposti ne välittyvät kaupoille. Tästä syystä usein en käytäkään kyseisiä kortteja. Niillä harvoin saa ostettaessa suoraan sellaisia etuja, että se kannattaisi. Ja jälkikäteen kerätyt rahalliset edutkin ovat nykyään erittäin pieniä. K-ryhmäkin vähensi ne salaa niin, että kuukaudessa tuli pari seteliä entisen viiden sijaan, vaikka ostosmäärä pysytteli samana.
Yksi "hassu" asia on se, kun lähikaupassa maksaa pankkikortilla niin, että ei käytä kaupan omaan korttia ensin, niin eipä meinaa onnistua. Monta kertaa pitää todeta, että ei käytä plussa- tai bonuskorttia. Sitten laite hyväksyy maksamisen ilman sitä. Pitääkin ruveta käyttämään käteistä niin kauan kuin se vielä on mahdollista.
Kotiseutuviikko meni tänä kesänä viileissä merkeissä. Ainakin alkuosa siitä. Välillä satoi, välillä paistoi, mutta lämpötilat olivat matalia. Vasta loppuviikosta alkoi hieman lämmetä. Itse asiassa mittari näytti ihan kivojakin lukemia, mutta maa oli niin kylmä, ettei ulkona silti kauaa tarjennut. Poissa olivat ne tosilämpöiset ilmat, joista viime kesänä saimme nauttia. Keinussa vaan kiikuteltiin ja etsittiin varjopaikkoja. Nyt ei ole monenakaan päivänä tarjennut keinussa istua.
Tiistaina oli Annalassa varttuneen väen juhlahetki. Siellä oli musisointia ja lauleskelua kahvittelun lomassa. Sisällä pimeässä tuvassa oli tungosta, kun eivät ulos tarjenneet mennä, vaikka aurinkoista olikin. Jaakko oli siellä mukana veljensä kanssa. Tykkäsivät.
Keskiviikkona alkoi kirjastolla poistokirjojen myynti. Kova ryysis oli ollut lehtikuvista päätellen. Me jätimme sen väliin, kun illalla oli seurakuntatalolla afrikkalaisen musiikin konsertti. Tansanialainen Terevael Ayo siellä musisoi laulun, trumpetin, afrikkalaisen rummun ja tanssin keinoin. Joissakin lauluissa mukana esiintyivät Veli Ainali ja/tai Outi Krank. Todella komeasti kaikui Ayon ja Ainalin yhdessä laulama Jumalan kunnia luonnossa. Muu ohjelma oli enemmän ja vähemmän tasokasta. Trumpetinsoitto olisi ehkä kaivannut lisää harjoitusta, sehän onkin melko vaikea soitin. Tanssi toi oman lisänsä - elävää musiikkia sanan täydessä merkityksessä. Tupa oli onneksi täynnä väkeä, vaikka sadeilma olikin. Rostedtin Maija oli tulkkaamassa sen vähän, mitä swahilista piti kääntää. Ihmettelen, etteivät syyskuussa Tansaniaan lähtevät Rantaset tai Kati olleet paikalla. Krankit kyllä olivat.
Keskiviikkona oli myös Vilttiketju-näytelmän ensi-ilta. Vähän huono sää sille. Oli kuulemma sade justiin siksi aikaa tauonnut, mitä nyt loppuosa oli pitänyt vettä vältellen esittää. Liekö ollut yleisöä miten runsaasti? Ensi viikolla pitänee itse käydä, kun sattuu sopiva ilma.
Torstaitori oli, vaikka silloinkin satoi ja oli kylmää. Ainakin osan päivästä. Ei käyty katsomassa.
Perjantaina sitten tehtiin reissu kirjastolle. Ostin 22 kirjaa, Jaakko yhden. Varsinaista kahmimista suoritamme vasta ensi viikolla, kun ne tulevat kassimyyntiin. Silloin saa koko kassillisen eurolla, nyt oli 50 senttiä kappale. Kolme Meavy Binchyn kirjaa löysin, muut olivat kertakäyttökamaa.
Ja huomenna sunnuntaina on sitten kotiseutujuhla. Sitä ennen kirkonmenot ja ruokailu seurakuntatalolla. On luvattu kaunista ilmaa, joten eiköhän sekin päivä mene nautiskellen =D
