KYLDYYRIÄ

Meneillään on Pyhäjoen kotiseutuviikko. Tämä viikko on perinteisesti sisältänyt monenlaista toimintaa. Joskin tämä kesä eroaa aiemmista siitä, että konsertteja ja muita tapahtumia tuntuu olevan enemmän ja niitä on siroteltu pitkin kesää, joka viikko jotakin.

Tiistaina oli Annalassa varttuneen väen hetki. Laulua, kahvittelua ja sen sellaista eläkeläistoimintaa. Isäntä tuli sieltä kotiin onnellisena talvella otettu valokuva muassaan. Heillä kun riittää sitä toimintaa talven mittaan vaikka muille jakaa, niin kesälläkin on kiva tavata ihan omalla väellä.

Keskiviikkona oli retki Hyytämän nimikallioille. Pyhäjoella on hienot nimikalliot, joista on ollut lehdessäkin juttuja ja kuvia. Entisaikaan herraskaisilla oli kai sellainen tapa, että kaiversivat nimensä, onneksi päiväyksineen, kallioon. Niitä ovat myöhemmät sukupolvet sitten käyneet ihmettelemässä.  Nykyään tuo nimikallion seutu on enemmän tai vähemmän ryteikköisen matkan takana, mutta varmasti käymisen arvoinen. Nyt päivällä oli melkoinen sade, välillä vettä tuli kaatamalla, joten se saattoi harventaa retken osanottajia.

Illemmalla oli sitten kirjastossa poistokirjojen myynti. Nyt ei ollut kirjoja enää niin paljoa kuin viimeksi, mutta silti yksi huoneentäysi, niin pöydillä kuin niiden allakin. Ryysis oli mahtava. Itse en viitsinyt paljoa kierrellä, kun en sellaisessa tungoksessa pysty mitään katsomaan. Viisi kirjaa ostin, ja kotona huomasin ostaneeni kaksi kappaletta samaa teosta =)  Aion myöhemmällä menneä katsomaan, vieläkö jotain löytyy.

Iltasella esitettiin kesäteatterissa Jo vain, herra ministeri!  Näytelmä kertoo Jaavanvaaran kylästä, josta palvelut loppuvat, viimeksi vietiin jo otto-automaattikin kaupan seinästä. Kyläkauppias ottaa ohjat omiin käsiinsä, saa avukseen kylän rikolliset veljekset ja kylä säilyy, totta kai. Samanlainen kuoliaaksinaurattaja tämä näytelmä oli kuin muutkin tämän porukan teokset (tietysti Niskavuoria lukuunottamatta). Minä pidin eniten Jeremias Putkosesta, jota esitti Esko Raitala. Hän oli vanhin rikoksiin taipuvaisesta veljeskaartista ja oli vankilasta pakenemisensa johdosta pukeutunut naiseksi. Ihan hulvaton nainen hän olikin. Ihan vain sivulauseessa mietin, miksiköhän miehet niin usein tykkäävät pukeutua naiseksi ja esiintyvät rempseämmin juuri silloin. Antaakohan tuo kokonaan erilaiseen rooliin paneutuminen erilaisen vapaudentunteen? En tiedä. Mutta ihan hupanen näytelmä tämä oli. Väliajalla satoi kaatamalla ja tulipa rakeitakin. Yleisö kahvitteli teltassa ja jatkoi näytelmän katselua sateen päätyttyä.
Kannattaa muidenkin käydä katsomassa, kun se esitetään vielä perjantaina ja lauantaina.

Tänään torstaina on kotiseutuilta Liminkakylällä. Se on tarkoitettu kaikille. Luulenpa, että koko Pyhäjoen puuhakkain kylä löytyy juuri sieltä. Heillä on tapahtumia pitkin vuotta, myyjäisetkin kahdesti vuodessa. Toki myös Yppäri ja Pirttikoski ovat puuhakkaita, Parhalahtikin järjestää kyläpäivän kerran vuodessa. Mutta eipä taida olla Liminkakylää (Keskikylää?) voittanutta. Vain nämä keskustan alueet, Etelän- ja Pohjankylä ovat tällaisia saamattomia. Ajatellaankohan sitä, että keskustassa on tarpeeksi toimintaa muutenkin? Pitäisiköhän tässä tosissaan laittaa harkintaan se Yppäriin muutto? Liminkakylä on liian syrjässä, mutta Yppäri yhtä sopivasti ison tien varressa kuin tämä Annalakin =)

Tänään on myös konsertti seurakuntatalolla. Maisemakuvia Suomesta. Esittäjinä Jussi Makkonen, sello ja Rait Karm, piano. Hienoa soitantaa varmaan.

Perjantaina saa sitten vetää lonkaa ja vaikka nuoleskella jätskiä, että jaksaa viikonlopun.

Lauantaina nimittäin on taas pari tapahtumaa. Keskipäivän seutuvilla on Puhtolan toripihalla peräkonttikirppis. Siellä on myytävänä vaikka mitä mielenkiintoista. Olen facebookissa seurannut, miten sinne ilmoittautuu myyjiä tavaroineen. Kuka sanoo, ettei kimpsujen ja kampsujen ostaminen olisi kulttuuria =O

Illalla Saaren soittajat ovatMuistojen bulevardilla Kielosaaressa. Kyseessä on vaskiseitsikko, joten kuulemme varmasti upeaa soitantaa. Itse olen aina pitänyt torvisoitosta. Nuorena torvisoittokunnan kuunteleminen oli elämän suuria naurintoja. Tänne pitää ehdottomasti mennä!

Ja kun saapuu sunnuntai, saapuu myös kotiseutujuhlan aika. Jumalanpalveluksen ja ruokailun jälkeen kokoonnutaan Annalan museolle auringonpaisteeseen (toivottavasti), hyttysten syötäväksi (valitettavasti) kuulemaan puheita ja lauluja.

Kulttuurin tarjonta täällä Pyhäjoella on kyllä hoidettu hienosti. Kiitos Marjon ja Kaijan ja muiden puuhaihmisten!