Rippikoululeirin nuorille järjestyi rahalla etuja ja palveluita, jos vanhemmat suostuivat ostamaan niitä. Eräälle leiriläiselle ostettiin oikeus etuilla ruokajonossa koko loppuleirin ajan. Lisäksi eräs huutokauppakohde vapautti nuoren leirin loppusiivouksesta. Tarjolla oli myös muita kauppakohteita, kuten sänky päivittäisen hiljaisen hetken ajaksi tai isoisen tarjottimella ruokalasta tuoma aamiainen.
Kun kuulin tästä, ensimmäiseksi tuli mieleeni entisaikojen anekauppa. Silloin kirkon myyntiartikkeli oli tosin arvokkaampi - sielun taivaaseen pääsy. Nyt myytiin nykynuorille tuttua lintsaushommaa. Ja mihin hintaan? Kallein kohde maksoi seitsemän (7) euroa!
Seurakuntapastori puolusti tempausta sanomalla, että rahaa kerättiin yhteisvastuulle. Kovin suurista summista ei kuitenkaan ollut kyse, kun suurin tarjouskin oli tuota luokkaa. Jos oikeasti olisi haluttu kerätä rahaa hyvään tarkoitukseen, tarjouksille olisi pitänyt asettaa alaraja.
Mitä tällä sitten saatiin aikaan? No, ainakin sillä opetettiin nuorille, että rahalla saa. Kun on itsellä tai vanhemmilla rahaa, niin pääsee huomattavasti helpommalla. Nuoret oppivat etuilemaan, saamaan ylimääräisiä palveluja ja vapautumaan harmillisista töistä maksamalla. Sekö oli tämän rippikoululeirin tarkoittama opetus?
Nykyään vaaditaan maksua jo vapaaehtoistyöstäkin. Mitä se sellainen on? "Saanko tulla auttamaan kauppareissulla? Kaksikymppiä, kiitos!" tai "Voinko leikata nurmikkonne, kun olette itse sairaana? Viisikymmentä euroa, kiitos!" Kohta hinnoitellaan kai sekin, kun hengittää ilmaa toisen lähellä.
"Rahalla on taivaallinen voima", totesi Jaakko uutisen kuultuaan. Niin sillä näkyy olevan =(
Järkyttävää !!!
VastaaPoistaNuoret olisi pitänyt laittaa johonkin työtä yhteisvastuun hyväksi eikä näin vapauttaa laiskottelemaan.
satu