SOMEWHERE OVER THE RAINBOW

Muistojen häävalssi viritti tunnelmaan lauantaisena kesäiltapäivänä. Torvisoittajia, vaan ei totisia, kerääntyi Kielosaaren kahvion terassille.  Saaren soittajat Rovaniemeltä piipahtivat kierroksellaan myös Pyhäjoella. Kahviossa ja pihalla oli kuuntelijoita, joskin enemmän olisi vielä mahtunut. Ja ehdottomasti olisi kannattanut tulla kuuntelemaan. Ihanaa, kun on tällaisia tapahtumia!

Niin paljon kuuluu rakkauteen, toitottivat torvet täydellä höyryllä.  Besame mucho, Mantsurian kukkuloilla, mukana myös iki-ihana Sateenkaaren tuolla puolen, joka on tuttu Ozin velho -elokuvasta. Tuttuja ja ihania lauluja kuultiin paljon.  Viimeksi vielä töräytettiin La paloma oikein komeasti:

Kun aavalle meren läksin mä purrellain,
suo äitini pyysin, rukoile puolestain!
Ja ankkuri laivaan kun viimein nostettiin,
jäi tyttöni rantaan murheissaan kyyneliin.
Armas, jos meri vie mun ja näät sä illoin
valkean kyyhkyn lentävän luokses silloin,
avaja kuisti, pois älä tuota häädä,
sielu lie mun se, luokses mi tahtois jäädä.
Tuuli tyyntyvi, oi ....laulut kannella soi,
riemut pojalle merten ne verten läikkyä poskiin toi.
Tuuli tyyntyvi, oi ....laulut kannella soi,
riemut pojalle merten ne verten läikkyä poskiin toi.
-----------------------
Armas, jos meri vie mun ja näät sä illoin
valkean kyyhkyn lentävän luokses silloin,
avaja kuisti, pois älä tuota häädä,
sielu lie mun se, luokses mi tahtois jäädä.
Tuuli tyyntyvi, oi ....laulut kannella soi,
riemut pojalle merten ne verten läikkyä poskiin toi.
Tuuli tyyntyvi, oi ....laulut kannella soi,
riemut pojalle merten ne verten läikkyä poskiin toi.