Minä olen vain satama pieni,
joka laivoja rakastaa,
jossa aina öisin palaa
pari lyhtyä kalpeaa.
Minun luonani laivat ei viihdy.
Olen pieni ja maineeton.
Pois suuria purjeita aina
meri kaunis kutsunut on.
Lempilauluni kaikui komeasti Kielosaaren illassa pyhäehtoona, kun Seelarit soittivat ja laulattivat meitä. Vanha merimies muisteli kuubalaista serenaadia valssatessaan kulkurina... Lauluja riitti. Ei sentään koko paksua lauluvihkoa käyty läpi, mutta monta, monta.
Tupa oli täynnä kansaa, enempää tuskin olisi mahtunut. Terassilta kannettiin kaikki tuolit ja muutamilla oli omakin mukanaan. Auringonpaiste lisäsi tunnelmaa, kun hiki valui hanuristin otsalta soiton tuoksinassa.
Haitari, kitarat ja rummut, ja Sakarin komealla äänellä suorittama esilaulanta sai puolitoista tuntia hurahtamaan kuin pienen hetken. Pitempäänkin olisi jaksettu, mutta koti kutsui. Leirinuotiolla hiillos tummenee...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti