Tai, eivät ne nyt ihan kadonneet ole. Naapuruston puista kuuluu tarmokasta visertelyä pitkin päivää. Perheenlisäystä varmaankin. Mutta meidän pihalta ne ovat kadonneet. Pari kuukautta sitten pensasaita vielä kuhisi ja tirskui kuten joka kevät. Mut nyt - ei linnun lintua missään =O
Ainakin pari viikkoa, ellei kauemminkin on mennyt ihmetellessä linnuttomuutta. Aina on ollut talitinttejä, varpusia, sinitiaisia, punatulkkuja, punarintoja, viherpeippoja ja ties keitä. Ja tietysti niitä harakoitakin. Vaan nyt ei ole näkynyt höyheniä minkään värisinä. Ellei nyt lasketa sitä juuri äsken näkemääni sinitiaista, joka hetken keikisteli aidalla, mutta ei käynyt edes siemeniä popsimassa.
Yleensä meidän tarjoamamme siemenet, pähkinät ja tali häviävät hurjaa vauhtia. Talipallot varsinkin kevätaikaan ovat olleet suurta herkkua, kun ovat vähän pehmenneinä olleet helppoja syödä. Nyt roikkuvat koskemattomina. Eivät edes poikasten puuhastelusta nälkiintyneet emot käy niitä nokkimassa.
Yhtään harakkaakaan ei ole näkynyt. Yleensä niitä on useita ja on pitänyt hätistellä muualle. Ei ole myöskään oravia. Vaikka ne ovat olleet poissa jo koko talven, mutta kevät on niitä tännekin päin houkuttanut. Fasaanejakin on ennen näkynyt. Ja talvella pupuja.
Lisäksi kaipaillaan naapurin kissaa. Se oli viime kesänä pikkuinen pentu, joka tuli seikkailemaan meidän pihallemme. Talven aikana siitä kasvoi komea, meidän Viliä isompi, mutta kovin kiltti se vieläkin oli. Joka päivä, paitsi joskus viikonloppuna, se kävi meitä moikkaamassa. Yritti tehdä tuttavuutta Vili-neidin kanssa, kurkki sisään ikkunasta, pari kertaa jolkotteli ovestakin Vilin ruokakipolle. Mutta nyt ei ole näkynyt sitäkään.
Linnut, oravat, kissa - kaikki tiessään...
Mihin tämä maailma oikein on menossa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti