SUPERKUU

" Minä avaan syömmeni selälleen
ja annan päivän paistaa.
Minä tahdon kylpeä joka veen
ja joka marjan maistaa.
Minun mielessäni on juhannus
ja juhla mittumaari
ja jos minä silloin itkenkin,
niin siellä on sateenkaari."

Aivan ihana tuo Eino Leinon runo.  Tuo esiin sen juhannustunnelman. Sen, mikä aina on, vaikka juhannus olisi millainen. Satoi tai paistoi, oli kylmä, hyttysiä, mitä vaan - aina jostain tulee se tunnelma. Vanhat elokuvat, kertomukset, muistot - ne tuovat juhannuksen, aina.

Nytkin on ollut ihan kiva juhannus. Eilen satoi, illaksi selkeni. Tänään tuli vettä oikein kaatamalla ja pari kertaa jyrähteli, sitten paistoi aurinko, satoi, paistoi. Ja oli lämmintä, nytkin 24 astetta =)

Mukavaa, kun myös juhannusaattona kaupat sulkevat jo kahdeltatoista. Voi ihan vapaasti ruveta juhannuksen viettoon. Jännä juttu, että meillä aatot ovat juhlaa ja ilottelua, enemmän kuin itse juhlapäivät. Vapunaatto, juhannusaatto, jouluaatto, uudenvuodenaatto - riemullista juhlintaa kaikki. Niitä sitten seuraakin enempi ja vähempi leppoisa päivä.

Tänään vilkastui vasta nyt illansuussa. Kuuluu autojen hyrinää ja mopojen pärinää. Ihmisiä ei kylläkään näy. Eikä näkynyt eilen illallakaan, kun rannasta yhdentoista jälkeen ajeli.

Grilli kuumeni täällä ja siellä. Kebakot ja ryynimakkarat tekivät kauppansa. Todella ihana herkku olivat Eväskontista ostetut mansikat. Pienissä rasioissa myivät suomalaisia, kasvihuoneessa kasvatettuja mansikoita, jotka maistuivat ja tuoksuivat aivan oikeilta. Yleensä saa vain Hollannista tai muualta ulkomailta tuotuja isoja ja vetisen makuisia. Nämä sen sijaan olivat sellaisia, kuin lapsuudesta muistan mansikoiden olevan. Nam.

Juhannuskoivut haettiin metsästä. Yllättävän pieniä lehtiä niissä vielä oli. Mutta aina meillä on juhannuskoivut olleet. Nyt ne olivat entistä tärkeämmät, kun mikään ei enää tai vielä kukkinut. Tuomet, iirikset, lemmikit, sireenit, kielot, juhannusruusut - kaikki olivat jo kukkansa näyttäneet. Joissakin sentään vielä on nuppuja ja ne kukkivat myöhemmin. Sitten kaikki onkin kukkinut ja alkaa marjojen, siementen ja hedelmien aika. Ja syksy.

Eilen oli kesäpäivän seisaus. Päivä oli pisimmillään. Kohta sen huomaa jo illoissa, että hämärä hiipii ja pimeys valtaa ja kylmyys saapuu. Huoh.  Nyt juhannuksen aikaan on myös superkuu eli kuu on kiertoradallaan lähimpänä maata ja näyttää siksi melko suurelta ja läheiseltä. Olen joskus tuota kuun kiertoreittiäkin ihmetellyt, kun välillä se on pieni pallero jossain kaukana, välillä melkein syöksyy päälle.

Tuosta tulikin mieleeni ihan eri asia. Olen joskus miettinyt sitäkin, mikä on Jumalaan uskovan ihmisen tehtävä täällä maailmassa. Olen ajatellut sen niin, että me olemme kuin kuu. Kuu itse on pimeä taivaankappale, se vain heijastaa auringosta tulevaa valoa, ja me näemme sen  valopallona. Samalla lailla ihmiset heijastavat Jumalan valoa ja toimivat "valopalloina" muille.

Tässä kun siirryimme kepeämmistä asioista vakavampiin, niin toivotankin kaikille valoisaa juhannuksen jatkoa!