KAUHEUKSIA KALAJOELLA

Käväistiin juhannusajelulla katsastamassa, miltä Kalajoen hiekkasärkät näyttivät juhannusjuhlijoiden jäljiltä. Kovasti paljon oli ollut porukkaa. Hotellit ja mökit täynnä. Metsät telttailijoiden valtaamina. Liikenne oli jonoutunut joka suuntaan. Tarkkana sai olla, jos aikoi johonkin väliin itsensä ujuttaa. Ja mehän ujutimme.

Kauhea siivo oli alueen metsissä. Saattoi olla rannoillakin, mutta emme niillä käyneet. Kukahan senkin siivoaa, eivät ainakaan telttailijat näyttäneet sitä tehneen.

Siellä ajellessamme silmiimme pisti mökkien määrä. "Joka niemeen, notkohon, saarelmaan kodin tahtoisin nostattaa."  Joku on ottanut tuon laulun sanat tosissaan ja pistänyt toimeksi. Vaikea oli löytää sellaista maastoa, missä ei mökkiä mökin vieressä olisi.  Ja rantatöyräät rakennetaan täyteen hotelleja. Eikä mitään kauniita, maisemaan sopivia rakennuksia, vaan hirveitä laatikkokolosseja!

Kaiken kauheuden huippu oli se kyltti, jonka näimme ABC:n risteyksessä. Siinä luki oikein peloittavan kuvan kera, että ABC-asemaa vastapäätä rakennetaan kauppakompleksi. Siis kauniille mäntykankaalle, männyt suorissa riveissä, nätti kuin mikä - ja siihen aikovat katetun kauppakujan! Aivan järkyttävää!

Kalajokisilla näyttää menneen pää aivan sekaisin. Hiekkasärkät on herkkä ja ainutlaatuinen alue, jonka omaleimaisuutta pitäisi vaalia! Sitä ei saisi missään tapauksessa mökittää täyteen ja laittaa jäljelle jääviin koloihin kauppoja. Ei missään tapauksessa! Jonkun pitäisi nyt äkkiä puuttua asiaan ennen kuin koko kaunis luontoalue on tuhoutunut!

Pikkutiellä Maakallaan lähtevälle laivalle vielä oli mökittämätöntä maata. Siellä tunsi olevansa luonnon keskellä, kun linnut pyrähtelivät parvina sinne tänne, aallot löivät rantaan, eikä ollut läpikulkuliikennettä. Eipä silti, ei ollut laivaliikennettäkään. Missä lie alus ollut?

Kotimatkalla ajoimme Merijärven kautta. Paljon näkyi matkan varrella uusia taloja. Hienoa, että maaseudullekin muutetaan ja rakennetaan uutta, mutta, mutta... Onko ihan pakko rakentaa kaikki paikat täyteen, talo taloon kiinni?  Turun Hirvensalossa on samanlainen tilanne. Siellä voi omasta ikkunastaan katsella naapurin taloon sisälle, niin lähellä se on. Ei tarvitse edes kiikaria =)  Pyhäjoellekin aikovat rakentaa kerrostaloja (aivan totta, monikossa vieläpä) ja minne - kallionyppylälle, ahtaasti omakotitalon ja kasitien väliin! Niin kuin ei lääniä muualla olisi. Vaikka se vapautuva Salen tontti, jonka kunta aikoo ostaa. Tai työväentalon tontti. Tai vanhan urheilukentän tontti. Tai valistustalon (varmastikin myyntiin tuleva) tontti. Tai...

Toisaalla taas autiot talot, kuolevat tilat, asumattomat maisemat. On todella surullista katsoa, miten ensin talo tyhjenee, sitten rapistuu, sitten jää metsän eläinten asujaimistoksi. Niitä katsoessa tulee mieleen Tsernobylin autioitunut kaupunki, jonka eläimet ovat vallanneet.

Tämä autiotalo löytyi Pahkasalontien varrelta, Ylipäästä. Kaunis paikka vieläkin, joskus ollut jollekin perheelle se koti, jonne aina voisi palata.

Sekin hämmästyttää, kun isännät kaatavat metsiään ja jättävät sitten puupinot teiden varsille. Usein näkee ihan komeitakin puupinoja vuosi toisensa jälkeen lahoamassa. Antaisivat vaikka ilmaiseksi jollekin, elleivät itse tarvitse. Tai jättäisivät metsään kasvamaan jälkipolville. Hullua touhua semmoinen lahottaminen, on kuin rahaa kompostiin veisi.

Tiet olivat monenlaisessa kunnossa. Oli asfalttitietä, suoraa ja hyvää reittiä. Oli asfalttitietä, jossa oli kuoppa kuopan vieressä, kuin helminauha. Siinä sai renkaitaan varoa. Oli soratietä, hiekkatietä, kapeaa ja kapeampaa. Täytyy todeta, että ei Matti ole ainakaan kotiin päin vetänyt kunnanvaltuustossa ja kunnanhallituksessa tieasioita käsiteltäessä. Sen verran mielenkiintoinen ajettava Pahkalantiekin oli =)

Ei tarvitse suurtakaan lenkkiä tehdä, kun sen varrelle mahtuu jo monenmoista. Elävää ja kuolevaa seutua, miltei ripirinnan.