Vanhoja valokuvia katsellessani löysin muutamia pyhäkoulusta otettuja. Minä itse ja sisarukseni kävimme naapurustossa olevaa pyhäkoulua 1960-luvulla. Se oli kouluaikaan jokapyhäinen tapa, joka soi vanhemmillemme hetken hengähdysaikaa ilman meitä lapsia. Meille se taas oli elämys.
Vieläkin muistan nuo pienet vihot, joihin keräsimme tähtitarroja merkiksi mukanaolostamme. Muistan ne mielenkiintoiset tarinat Raamatusta, jotka esitettiin kuvakertomuksina. Myöhemmin mukaan tulivat tarrataulut, jolloin kertomukset ikään kuin heräsivät paremmin elämään. Laulettiin mukavia lastenlauluja. Puhuttiin monista asioista. Tunti kului nopeasti ohitse.
Näitä entisaikojan tapoja tavoittaa lapset olen jäänyt kaipaamaan. Missä ovat pyhäkoulut nykyään? Näinä 17 vuotena, jona olen asunut Pyhäjoella, muistan jossakin vaiheessa nähneeni lehdessä ilmoituksia pyhäkouluista. Mutta en enää.
Myös täällä Pyhäjoella on kuitenkin pyhäkoulua pidetty. Ystäväni kirjettä lainatakseni:
"Innokkaampaa pyhäkouluun menoa en voisi kuvitella. Meiltäkin lähti kolme sitten, kun nuorimmankin voi ottaa mukaan rivin hännimmäiseksi. Oli tunnin pituinen pyhärauha kotona. Paljon pyhäkoulussa laulettiin ja leikittiin ja syötiin jotakin hyvää ja ihan lopuksi sai katsoa koiria ja joitakin koiria sai taluttaa."
Tämän saman tarinan olen kuullut sekä kyseisen äidin että pyhäkoulun opettajan kertomana. Molemmat olivat innoissaan tapahtuneesta. Mitä sitten tapahtui? Miten tultiin tähän päivään, jolloin pyhäkouluja ei enää ole?
Ovatko lapset nykyään niin väsyneitä sunnuntaisin, etteivät jaksa minnekään lähteä? Vai puuttuuko heiltä vain kiinnostus? Tietokoneet, kännykät, muut pelit ja vehkeet vievät kaiken vapaa-ajan ja kaiken kiinnostuksen. Pyhäkoulu ei enää kiinnosta? Eikö se kiinnosta vanhempiakaan? Tai järjestäjiä? Viikolla järjestettävä puuhakerho ei ole ihan sama asia.
Raamatussa lapset ovat tärkeässä asemassa: "Sallikaa lasten tulla minun tyköni, sillä sen kaltaisten on taivasten valtakunta." (Mark. 10:14, Luuk. 18:16) Heille olisi tärkeä antaa tilaisuus kuulla Jumalasta. Varsinkin tällaisena aikana, kun seimikuvaelma ja suvivirsikin halutaan julistaa pannaan.
Kylläkait tähänkin ovat vanhemmat syyllisiä, taisi loppua ne innokkaat pyhäkoulun opettajat. Ei haluttu antaa omaa aikaa sellaiseen ja sitoutua kuten aikaisemmin monet ihmiset tekivät. Eikö katsottu tarpeelliseksi.Luotettiinko seurakuntien päiväkerhoihin vai mikä tuli.Pohti maria mummo.
VastaaPoistaMuistan kyllä nuo pyhäkoulut jotka kotonamme pidettiin. Jutta, tunnistatko kaikki kuvassa olevat? Minä en enää ihan kaikkien nimiä muista. Saatiin varmaan kaikki tuollaiset kuvat, minulla on sama kuva. Tais viljakaisen Hannu olla valokuvaajana. Siitä tuli hänen ammattinsa. satu v
VastaaPoistaPyhäkoulu todella pidettiin Salme Viljakaisen olohuoneessa Kaanaantiellä Raisiossa.
VastaaPoistaEturivissä vasemmalta: Anja Lukkarinen, Mirja Lukkarinen, Teijo Kuosmanen, Saara Lukkarinen, poika (?) ja Henna Viljakainen.
Toinen rivi vasemmalta: Jutta, Seija Kuosmanen, tyttö (?), Satu Viljakainen, Seppo Rissanen, poika (?) ja poika (?)
Kolmas rivi vasemmalta: Pirjo Lukkarinen, Regina Illner, tyttö (?), Pirkko Vekka, Päivi Rissanen, Esa Lukkarinen.
Mukana olivat Aaltosen sisarukset, tyttö ja joku noista pojista sekä Esan kaveri. Ei kai Rissasella ollut kahta poikaa?
Nimet tahtovat unohtua, kun porukka on sen verran nuorempaa ja aikaakin on jo kulunut =(
Jutta