Piha on paljastunut lumen alta miltei kokonaan. Kylän laajuudelta puhuttuna samoin. Mitä nyt muutamia metrisiä jäälohkareita kekkaloi pitkin joenpientareen pihoja. Osanottomme heille, joille tämä kevät toi mukanaan tuhoa ja surua.
Mutta meidän pitäisi katsoa eteenpäin. Iloita pienistä vihreistä aluista. Iloita kauniista kukista. Iloita auringonpaisteesta ja lisääntyvästä lämmöstä. Iloita lintujen sirkutuksesta.
Kohtapuoliin varmaan koululaiset kiertävät taas kylän raitteja ahkeroiden jokakeväiseen tapaan roskat pusseihin pois kuljetettaviksi. Se on järkyttävä määrä roinaa, mikä lumen alta joka kevät paljastuu. On ihan älytöntä, etteivät ihmiset osaa viedä roskiaan niille tarkoitettuihin paikkoihin. Kaikki pitää jättää justiin siihen, missä kulloinkin on. Typerää.
Lukion pihakin on ihan hirveän näköinen satoine valkoisine läntteineen. Lapset sylkevät purkkansa sinne. Eivät jaksa laittaa ihan oven edessä olevaan isoon roskikseen. Vaiva on liian suuri myös pyörätelineen luokse suussa pidettäväksi ja sen taakse nurmelle sylkäistäväksi. Tuloksena on länttipiha, jota ei saa puhtaaksi. Suuri on myös se purkkamäärä, joka pitää pulpettien alapinnalta kaapia =O
Mahtaakohan kunta tänä keväänä järjestää siivoustalkoot? Ne ovat ihan hyvä idea, vaikka eivät jostain kumman syystä ole porukkaa vetäneetkään. Luulisi, että kaikki innolla osallistuisivat oman ympäristönsä, ja miksei kauempienkin alueiden, siivoukseen. Mukavaa yhdessä rapsutella pientareita, heittää jutunjuurta ja vaikka juoda kupponen kahvia. Aurinko paistaa ja silleen...
Sitä ikään kuin herää. Karistaa yltään talvet pölyt ja tuulettuu sisintään myöten. Sanonpa vaan, että kevät on upeaa aikaa!
Rapsutella olen koettanut ja oisi tuolla pihalla lehtikasoja kun oisi mummo niin virkee että lähtisi ne keräämään. "pakkokaitseon lähtä."
VastaaPoista