torstai 18. huhtikuuta 2013

KUULKAA KOSKEINNE KUOHUNTAA

Näinhän sen nälkämaan laulun pitäisi alkaa. Vaan ihan vielä emme elä nälkämaassa. Keväässä kylläkin. Niin on komeaa Hourunkosken kuohunta. Kuuluu meille asti, yli kilometrin päähän.

Keväinen jännitysnäytelmä on aina joen vapautuminen jäätaakastaan. Useimpina vuosina on käynyt jo niin, ettei siitä ole mitään ehtinyt nähdä. On kuullut, että nyt jäät lähtevät. Kun on rynnännyt joelle, ne ovatkin jo ehtineet merelle, eikä lautan lauttaa ole enää ollut missään. Vesikään ei ole enää niin kovin tulvinut kuin 10-15 vuotta sitten.

Mutta nyt. Valtavat, jykevät jäämassat tönivät itseään päin siltapenkkejä, joenpenkaa, taloja. Näytti uhkaavalta. Ja oli komeaa! Palokunta oli irrottelemassa jäitä ja yrittämässä suojata taloja tulvavesiltä. Äsken juuri kuului kova pamaus, liekö palokunta joutunut vielä räjäytystöihin. Kalevan kakkossivulla on tänään iso juttu kuvineen.

Vaikka tämä on joenvarren asukkaille jänittävää ja pelottavaakin aikaa, niin on se kyllä mahtavaakin. Innolla joka kevät odotellaan jäiden lähtöä. Ja todella upeaa on se myös nähdä. Sellainen kokemus, joka on kuitenkin harvan nähtävissä. Wau!

Todella uhkaava tilanne tuli kolme päivää myöhemmin, lauantaina, kun valtavat jäämassat rynnivät joesta talojen pihoihin ja niiden läpi Kittiläntielle. Siinä oli moni talo vaarassa ja ihmiset ehtivät niukin naukin paeta jäämassojen tieltä. Valtakunnan uutiset näyttivät jäävyöryä vielä sunnuntainakin. Lauantaina helikopteri pörräsi kuvaamassa. Kalevassa näkyi, miten laajalle alueelle jäämassa oli levittäytynyt, mutta siitä kuvasta ei näkynyt niiden valtavuus.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti