sunnuntai 1. syyskuuta 2013

TURISTINA KIELOSAARESSA

Elokuun viimeistä viikonloppua, Venetsialaislauantaita, vietimme vuokraamalla mökin Kielosaaresta, kahden kilometrin päässä kotoa =)

Ensimmäinen kokemukseni Kielosaaresta on 17 vuoden takaa, kun kävin Pyhäjoella. Jaakko esitteli minulle Pyhäjoen kauneimpia paikkoja, ja Kielosaari kuului niihin. Istuimme penkillä "uimarannan" kohdalla ja katselimme vanhaa siltaa ja sitä yittäviä ihmisiä. Näkymä oli kaunis ja levollinen. Silta itsessään jykevä muistomerkki entisaikojen taitajista. Kiertelimme myös saarta ihastellen runsasta saniaiskasvustoa ja pieniä, vihreitä mökkejä. Mökit toivat mieleeni Norjan vastaavat, vain ruohokatto puuttui.

Vuosien myötä olemme yhdessä vieneet kaikki muualta tulleet vieraamme ihastelemaan Kielosaarta. Veljeni perhe jopa yöpyi mantereen puolen mökissä tupaantuliaisiimme tullessaan. He ihastuivat paikkaan, kiersivät jopa luontopolun. Ja oman tunnelmansa loi juhannusaaton hanurisoitanta, joka kuului koivuin koristellulta sillalta. Itsekin kävin sitä ihastelemassa. Oli elämys muillekin juhannusvieraille, siitä olen varma.


Olemme olleet Kielosaaressa monenlaisissa tapahtumissa. On ollut telttajuhlaa, lettukestejä tansanialaisten kanssa, kihlajaisten valokuvausta, uusien ylioppilaiden valokuvausta, hengellisiä lauluiltoja, pelimannimusiikkia, torvisoitantaa ja vaikka mitä.





Nyt siis yövyimme ensi kerran. Vuokraamamme mökki oli suurin, ainoa kaikilla mukavuuksilla varustettu. Mutta pieni se oli silti. Eihän sitä toki kesähuvilalle mentykään, vaan mökkeilemään. Ja siihen oli ilmakin mitä suotuisin. Eikä meteliäkään pahemmin kuulunut, kun tie oli onneksi sen verran kaukana. Venetsialaisyönä kuului pauketta. Oletimme sen kuuluvan raketeista, eihän toki kukaan yöllä sorsaparkoja ammuskele. Tai karhuja =O

 
 
Paikkoja kierrellessämme huomasimme, että uutta oli tekeillä, ja tehtykin jo. Kosken kohdalla oli uusi grillauspaikka penkkeineen ja pöytäryhmineen. Oikein kaunis paikka, vastapaatä Etelänkylän sähkölaitosta. Rannalta löysimme myös pikkuruisen puusaunan, sellaisen haltijoille sopivan. Sen edustalle oli tehty uusi uimapaikka portaineen.  Ja selkänojallinen penkki, mikä houkutteli istuksimaan vähän pitempäänkin luontoa ihailemassa. Olivat siellä varmaan vanhatkin keittiö- ja suihkutilat, ainakin ne rakennukset olivat vielä paikoillaan. Niissä emme käyneet, koska mökistämme löytyivät omat.

 
 

Lapsille oltiin tekemässä aidattua leikkikenttää. Entinen hiekkarantainen uimapaikka oli nyt jäänyt mottiin, kuten myös sen vieressä oleva rakennelma (ilmeisesti pukuhuone). Umpikuja siis. Mutta leikkipaikka oli iso. Ja aidattu.  Sen vierestä löytyi pöheikkö, jossa oli aivan selvästi majantekoainekset. Sinne me olisimme lapsena majoittuneet ja antaneet piutpaut kaiken maailman metallihökötyksille.




 

Onneksi vietimme saaressa viikonloppuna, joten rakennusmiehet koneineen eivät meitä ehtineeet paljoakaan häiritä. Sen sijaan meitä häiritsi mökkimme viereen kauhakuormaajalla kuljetettu multakasa. Miksi ihmeessä se oli siinä? Ihan mökin vieressä, keskellä vihreää nurmikkoa? Ei sille ollut siinä mitään tarvetta. Fiksumpi olisi kärrännyt ne mullat lähempänä työmaata olevalle aukiolle, joka oli kauempana mökistä ja puiden katveessa. Ihan yhtä hyvä paikka multakasan kannalta, mutta mökkiläisille parempi vaihtoehto. Herää taas kysymys järjen köyhyydestä =(

Mutta mökistä vielä. Siitä olisi saanut todella viihtyisän pienellä fiksaamisella. Ajattelin, josko virkkaisin pienet kapat takaseinän ikkunoihin, joissa oli tangot vaan ei verhoja. Ei niistä näkösuojaksi olisi, mutta ehkä vähän somistaisivat. Seinälle taulu tai kaksi, pikkuinen kirjahylly... Kalustus oli mitä oli, niin ne aina vuokramökeissä.  Ihmettelen, miksi niihin ei koskaan laiteta jonkinlaista lepotuolia, jossa olisi mukavampi istua kuin kovalla pirtinpenkillä. Sama juttu muuten hotelleissa. Jos nissä on sellainen tuoli, niin vain yksi, etteivät molemmat majoittujat voi nautiskella. Sängyissä oli huono nukkua. Ihan hyvät ne olivat yleisesti ottaen, mutta kotona olen tottunut tosihyvään sänkyyn. Peittoja ja tyynyjä oli tarpeeksi ja ne näyttivät puhtailta. Astioita puuttui. Joku oli ilmeisesti tarvinnut sinne alunperin viedyt mukit/kupit, kun pari kirpparilöytöä oli niiden tilalla. Mutta asustelua helpottaa huomattavasti, kun on paikka, missä keittää kahvia ja säilyttää kylmää tilaa tarvitsevat ruoat. Oma suihku ja lämpöpatterit, vessasta puhumattakaan, ovat jo ylellisyyttä. Terassin kalusteet kaipasivat ehostusta. Ja näytti siltä, että seiniäkin pitäisi vähän paikkamaalailla tulevan talven jälkeen. Toivottavasti näitä mökkejä ei päästetä ränsistymään samalla tavoin kuin kävi Pyhäluodon rannan rakennusten...

Ehkäpä siitä houkutteleva leirintäalue kehittyy. Kun vielä saisi sen vastaanottokahvilan toimimaan. Muistelen vain sitä yhden asiakkaan morkkaamaa kuivunutta pizzanpalaa...  Toivossa on hyvä elää. Ensi kesänä käyn tarkistamassa tilanteen. En varmaankaan enää yöpyjänä, mutta muuten nautiskelijana =D







 




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti