Pakkoruotsia!
Aika mielenkiintoinen tuo sana, pakkoruotsi. Siis, miten niin pakko? Onhan meillä pakkoenglantikin, toisilla pakkosaksa, pakkosuomi... Pakollisia kaikki oppiaineet perusasteella ovat. Vainko ruotsin kieli on se, mitä kukaan ei haluaisi opiskella?
Itse olen vähän kuin väliinputoaja. Oma isäni oli ruotsinkielinen. Häneltä olisin saanut kielen oppia ihan huomaamatta, jos hän olisi kuulunut elämääni. Mutta ei kuulunut. Äiti ja isä erosivat ja minä jäin ilman kaksikielisyyttä. Sitä olen aina harmitellut.
Koulussakaan ei minun aikanani aloitettu kieliopintoja varhain, kuten nyt tehdään. Onneksi aletaan ymmärtää se, miten suuri pääoma kielitaito on. Ja lapsena se tulee ilmaiseksi. Mielestäni tämä opiskelu pitäisi aloittaa vielä aikaisemmin, päiväkodeissa jo. Pidettäisiin leikki- ja laulutunteja, joissa kielenä olisi jokin muu kuin se oma. Laulun ja leikin kautta lapsi oppii paljon, ilman oppimisen tuskaa ja ennen kaikkea ilman sitä pakkoa.
Entinen esimieheni laittoi aikoinaan poikansa kouluun, jossa jo ensimmäisellä luokalla osa oppitunneista pidettiin englannin kielellä. No, hienoa sekin. Mutta voisi tuollaisia kouluja olla myös ruotsin kielellä höystettynä.
Vanhempana kielitaidon hankkiminen on vaikeampaa, joillekin kovankin työn ja tuskan takana. Kadehdin sellaisia ihmisiä, jotka tuosta vain oppivat viittä tai kymmentäkin kieltä. Ollappa itse sellainen. Mutta ihan nämä muutamatkin kielet olisi ollut kiva oppia jo lapsena. Edes se yksi.
Äsken kirjahyllystä käteeni osui Eurosanakirja. Siinä on kuusi kieltä ja 12 000 sanaa. Nuo kielet ovat suomi, englanti, espanja, italia, ranska ja saksa. Mielenkiintoista. Suomalaiset siis todella tarvitsevat espanjaa ja italiaa enemmän kuin ruotsia. Ai niin, suomalaisethan osaavat kaikki jo ruotsia, koska sen opiskelu on pakollista. Huraa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti