Eilen olin vähän mörkkinä, kun parkkipaikalleni oli oman autonsa laittanut väliaikainen kävijä. Sen hän oli tehnyt ennenkin, vaikka tietää paikan kuuluvan minulle. Tällaiseen aikaan se ei vielä mikään katastrofi ole, mutta talvipakkasilla on. Jos joutuu jättämään auton kauas toiselle parkkipaikalle, missä ei ole lämpöpistokkeita. Niistä kun joutuu maksamaan, ottavat suoraan tilistä. Siksi olen siitä aina niin tarkkana. Siis varsinkin talvella.
No, kyseiselle herrashenkilölle huomautin asiasta. Taas. Hän sanoi olevansa pahoillaan, eikä tekonsa ollut tahallinen. Ei varmaan ollutkaan. Olin kuitenkin mörkkinä. Myöhemmin kyllä keskustelimme asiasta Nalle Puhin välityksellä ja totesimme asian nyt olevan kunnossa, ei mörkkejä ajatuksia kummallakaan.
Mutta hänen puolestaan asia ei ollut sillä selvä. Iltapäivällä hän ilmestyi pöytäni viereen oranssinvärisen upean ruusun kanssa. Wau! Hänet oli kuulemma opetettu tekemään niin. Opetettaisiinpa kaikki, en panisi pahakseni, eivätkä varmaan muutkaan =)
Taitaa olla kymmenisen vuotta aikaa siitä, kun kohtasin toisen herrasmiehen. Hänkin toi minulle ruusun. Hurmaavaa.
Kyllä heitä siis vielä löytyy. Herrasmiehiä. Ihan aitoja sellaisia.
Oma kullanmurunikin on sellainen, vaikken ole ruusuja aikoihin saanutkaan... <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti