RAISKATUT MUSTIKKAMAAT
Olipa kerran sievä pieni metsikkö kylän laitamilla. Metsikkö oli pienuudestaan huolimatta kaunis kallioineen ja puineen. Metsikössä kasvoi runsaasti kanervia, sieniä ja marjoja. Joka syksy kyläläiset kävivät poimimassa ensin mustikat, sitten puolukat. Ja riittipä niitä kauempaakin tulleille, jotka tiesivät sen hyväksi marjapaikaksi. Metsikössä oli myös pururata, jota monet kulkivat, vaikka eivät olisi aina vihkoon nimeään laittaneetkaan. Metsikköä kiersi kahdella reunalla tie, yhdellä omakoti/pikkufirma-alue ja neljäs reuna rajoittui upeaan museoalueeseen. Täydellinen pikku paikka siis.
Sitten joku sai älynväläyksen: kaadetaan suurin osa puista, tuhotaan marjamättäät, hävitetään pururata ja tehdään tilalle frisbeegolfrata! Jee! Tuumasta toimeen ja nyt on jäljellä vain muisto marjamättäistä ja sienistä, rauhasta ja kauneudesta.
Siis, ihanko totta?
OLIKO TÄMÄ TOSIAAN AINOA KUNNAN OMISTAMA METSÄALUE, JONNE TUO RATA SOPI?
Aivanko varnastiko?
Olen ehdottomasti, 100% samaa mieltä kanssasi....aivan mahtavaa maastoa koirienkin kanssa pururataa kiertää, siinä on samalla silmä ja sielu levännyt ulkoiluttajallakin! Ja marjasaaliit ovat olleet tosiaan aika makoisat tuossa pikku metsässä. Frisbeegolf on kyllä ihan kivaa, mutta eikö tosiaan mihinkään muualle...ja sen verran olen ko. urheilu hattastanut, että tiedän aloittelijoiden frisbeiden lentävän ihan mihin sattuu ja välillä kauaskin jopa.....toivottavasti ei kenenkään auton lasiin tai ohikulkevan pyöräilijän takaraivoon
VastaaPoistaMutta metsää on surku!
satu k.