Jouluna olemme jo matkalla kohti valoa.
Ulkona on hämärää, vaikka on keskipäivä. Silti, talvipäivän seisaus on jo takana päin. Nyt matkaamme kohti kesää, kohti lämpöä ja valoa.
Rakastan joulua! Rakastan sitä, kun lumi peittää valkoisella vaipallaan puut ja mannut. Rakastan sitä, kun kynttilät luovat pimeyteen valojen tuikkeen. Rakastan sitä, kun saan kotona käpertyä nojatuoliin takan ääreen hyvän kirjan kanssa. Rakastan sitä, ettei tarvitse olla yksin, vaan minulla on oma kullanmuruni, joka valkoisine partoineen aattoiltana koluaa komerosta paketteja sylissään ja möreällä äänellä tiedustelee, josko talossa on kilttiä väkeä. Rakastan sitä, että joulupäivän aamuna saamme hiljaisia teitä kulkea kirkkoon, tähtien valaistessa kylänraitteja, pysähtyä jouluseimelle kirkkotien päähän miettimään joulun todellista merkitystä, kirkon kynttilöiden lepattaessa ja joululaulujen kaikuessa.
Joulu on nykyään erilainen. Vanhat tavat ovat väistyneet. Ja uusi tavattomuus on tullut tilalle. Ennen joulu oli oikeasti pyhä. Aattona julistetun joulurauhan jälkeen kaupat ja ravintolat sulkeutuivat, linja-autot lakkasivat kulkemasta, kaikki pysähtyi. Sama jatkui joulupäivänä. Vasta Tapaninpäivänä palautui normaali meno. Ihmiset olivat kotonaan, toisen luona ei ollut soveliasta vierailla ennen Tapania.
Muistan kerran, kun olimme veljeni kanssa menossa Turun Tuomiokirkossa pidettävään vesperiin, aattoiltana klo 22. Olimme sopineet, että haemme serkkumme mukaan, kun bussit eivät kulkeneet. Kun sitten aikanaan soittelimme ovikelloa, tätimme tuli kyllä avaamaan oven, mutta ei päästänyt meitä sisään. Kerroimme tulleemme hakemaan serkkua vesperiin, mutta se ei muuttanut tilannetta. Ei ollut vierailuaika, toisten joulurauhaa tuli kunnioittaa. No, pääsimme kyllä kaikki matkaan, mutta tilanne on jäänyt iäksi mieleeni. Vanhat tavat ovat meissä syvällä.
Nykyään ei enää kunnioiteta mitään. Kännykät ja tietokoneet ovat jo kaataneet kaikki rajat, kun kaikkialle pääsee milloin vain. Yksityisyys on kadonnut. Eikä se ole pelkästään hyvä asia. Mielestäni ihmiset tarvitsevat myös omaa aikaa, olla ihan rauhassa oman väen kesken. Kaikkea tekemistään ei tarvitse koko aikaa päivittää Facebookiin tai laittaa tekstarina kavereille. Hah. Tässä minäkin kirjoitan blogiini joulupäivänä ja kohta vielä linkitän tämän myös Facebookiin. Silti en jaksaisi jokaista tekemistäni sinne laittaa. Enkä usko että muut jaksaisivat niitä edes lukea =D
Mutta palatakseni vanhoihin hyviin aikoihin, viime vuosituhannelle, niin silloin myös television ohjelmista huomasi, että oli joulu. Nykyään ohjelmisto on samanlaista kuin muinakin päivinä. Sieltä tulevat samat sarjat, uutiset ja renkutukset kuin muulloinkin. Kenellekään ei ole annettu joululomaa. Paitsi aamutelevision väelle. Miksi muka uutisiakin pitää lähettää sen sata kertaa päivässä? Miksei ohjelmistossa huomioida joulua? Missä ovat kaikki ihanat jouluaiheiset elokuvat ja lastenohjelmat? Aattona sentään taisi olla joulupukin kuuma linja vielä toiminnassa. Muutama jouluaiheinen ohjelma koko kanavavalikossa - sillä se on kuitattu.
Ihan asiasta toiseen mennäkseni: aikoinaan oli sellainenkin tapa, että sadepäivinä esitettiin normaalia enemmän elokuvia. No, tätä tapaa ei ehkä nykyään voi enää olla siksi, että sadepäiviä on niin usein. Joulukuussakin. Tässä kuussa on ollut miltei joka toinen päivä vesisadetta, joka toinen pakkasta ja/tai lumisadetta. Onneksi sitä valkoista on meillä sentään ollut, ja on vielä tälläkin hetkellä, joskin lämpöasteet ovat tehneet maantiet jääkentiksi ja räystäiltä tipahtelee vesi. Etelä-Suomessa on ollut miltei lumetonta koko ajan. Sitä se ilmastonmuutos teettää.
Kuitenkin on ihanaa, että on joulu.
Jotkut ovat vaatineet sitä, että kristilliset pyhät pitäisi kieltää tai lopettaa tai mitä lie. Etteivät muslimit, jehovalaiset, ateistit ja muut sellaiset henkilöt joutuisi kärsimään, kun me juhlimme. Tähän pyhälistaan kuuluvat esimerkiksi joulu, pääsiäinen, helatorstai, helluntai, juhannus... Ihmettelen näitä vaatimuksia. Ovatkohan nuo henkilöt huomanneet sitä, että näiden pyhien menetyksen myötä myös he menettävät vapaapäivänsä. Olisivat hiljaa ja nauttisivat vapaasta, vaikka se kristillisen tapahtuman vuoksi olisikin. Eikä niitä missään tapauksessa saa siirtää viikonloppuihin. Yksi tyyppi kerran tärkeänä selitti, että tuollaiset arkipyhät rikkovat työn rytmin. Kas, kun se sama rytmi ei rikkoudu esimerkiksi itsenäisyyspäivän vuoksi, joka sekin usein sijoittuu arkipäivään. Tuollainen normaalin viikon rikkoontuminen juuri parantaa työtehoa. Ei jaksa, ellei saa välillä olla pois.
Nautitaan siitä, että on pyhiä, ihan keskellä viikkoakin ja siitä, että elämme kristillisessä maassa, jossa noudatetaan kristillisiä pyhiä (joita kenenkään ei ole pakko viettää). Nautitaan siitä, että meillä on vapaus. Ja joulu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti