Nyt on saavutettu se aika, jolloin lomat päättyvät ja koulut alkavat. Ja työt. Minäkin olen palannut lukiolle vuoden poissaolon jälkeen.
Tuon vuoden aikana olin suunnitellut tekeväni vaikka mitä. Vaan toisin kävi. Vuosi vierähtikin pyörätuolin ja kyynärsauvojen kanssa. Istumista riitti. Onneksi oli kirjat ja käsityöt. Lenkkeily on nyt historiaa, ainiaaksi. Tunnen oloni masentuneeksi. Mutta toisaalta kiitolliseksi, sillä onhan minulla vielä molemmat jalat tallella =)
Ja nyt paluu työhön. Ystäväni, luokanopettaja Niina, kirjoitti facebookissa nuuhkineensa aapiset ja laskeneensa pulpetit. Minulla ei ollut yhtä riemullinen päivä. Aamulla seitsemän jälkeen lähdin koululle, yritin saada järjestystä papereihin ja hoidettaviin asioihin. Opettajien tultua saimme kakkukahvit. Sari oli mennyt kesällä naimisiin ja tarjosi siitä hyvästä meille. Siinä sen päivän positiivisin tapahtuma taisi ollakin.
Tuuraaja oli lähtenyt lomalleen jo juhannuksesta, ja suuri osa valmisteluista ja töistä oli jäänyt odottamaan. Kesä- ja heinäkuun tiliotteet muun muassa. Oppilaiden valintoja ei oltu syötetty ohjelmaan, ei tehty uusia oppilaita varten valmisteluja. Oppikirjoja puuttuu. Ja vaikka mitä. Työpäivä venyi yhdeksäntuntiseksi, eikä vieläkään olisi voinut lähteä. Mutta lähdin vaan. Onneksi olin jo lomallani käynyt tekemässä yhden pitkän työpäivän. Näytelmän tulostaminen ja kopiointi (21 kpl á 256 sivua) jäi maanantain kiireiden keskelle. Tiliotteet olisi pitänyt käydä läpi ja toimittaa tilitoimistolle. Lehtimainokset kesän ajalta olisi pitänyt laskuttaa. Olisi pitänyt tehdä sitä sun tätä. Silti lähdin. Päivittäinen työaikani on viisi tuntia, ja tulevaisuudessa aion sen myös pitää. Viis tuntia päivässä. Ei enempää.
Maanantaina tulevat oppilaat. Ykkösellä on nyt enemmän opiskelijoita kuin pitkään aikaan. Elämme toivossa, että tämä tästä vielä piristyisi.
Tulevaisuudessa saattavat oppikirjatkin siirtyä nettiin. Kertoi Tane. Nyt vaihtuu vain sähköpostiosoite (siihen tulee lisää edu), ja googlen kautta asiakirjojen yhteis- ja yksilöarkistoja nettiin. Ja blogimahdollisuus sielläkin. Pyritään paperien vähenemiseen. Saa nähdä onnistuuko tämä. Jo kolmekymmentä vuotta sitten puhuttiin paperittomista konttoreista. Tuntuu, että paperin määrä on vain lisääntynyt. Paikkansa pitänee se vitsi, jossa esimies pyytää alaistaan hävittämään kaikki arkistot, mutta ottamaan niistä ensin kahdet kopiot =)
Mutta nyt: uusi vuosi, uudet kujeet. Tai vanhat. Kaksi luokallista minulle tuntemattomia oppilaita ja yksi tutumpi poppoo tulevat kouluun into piukassa. Ykkösten syksyn kohokohta lienee teatterimatka Tampereelle. Kakkosen messuilijat ovat jo täydessä työn touhussa, onhan messuihin enää kuukausi ja risat. Abit aloittavat viimeisen vuoden keskittyen syksyn kirjoituksiin. Onneksi on juhlivaakin väkeä mukana. Kyllä arjen kanssa aina pärjää, kun se välillä katkeaa johonkin mukavaan tapahtumaan. Onnea Sari! Onnea Tarja! Onnea Paul! Onnea oma suloinen siskontyttöni Satu vauvoineen ja miehineen! Kyllä elämä oikeastaan sittenkin on melko ihanaa =D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti