En lukenut juttua. Minulle riittää näiden ihmisten ylimieliset kommentit siitä, miten viisaita he ovat meihin verrattuina. No, minuun verrattuna suurin osa maailman ihmisistä onkin viisaampia. Mutta sillä ei liene mitään tekemistä uskovaisuuteni kanssa.
Jospa tehtäisiin kuitenkin huvin vuoksi pieni vertaileva tutkimus Pyhäjoella. Kunnanjohtaja, kunnanhallituksen puheenjohtaja, kirjastotoimenjohtaja, pankin sijoitusneuvoja, kirkkoherra, eläinlääkäri, lääkäri, sosiaalivirkailija, opettaja, ym. ym. Upeita ihmisiä, viisaita ihmisiä, uskovaisia ihmisiä. Määritetäänkö heidät tyhmiksi siksi, että he ovat uskovaisia?
Jos Jumalaa ei olisi, onko täällä uskovaisena elämisessä jotain vikaa? Pyrkimällä noudattamaan kristillisiä arvoja elämämme on tosenlaista kuin ateistilla. Kun sitten kerran kuolemme ja toteammekin, ettei mitään Jumalaa tai taivasta ole olemassakaan, mitä me olemme hävinneet? Kun ateisti elää omien periaatteidensa mukaan ja sitten kerran kuoltuaan toteaa, että olikin väärässä, että Jumala olikin olemassa, mitä hän silloin on hävinnyt?
En sano, etteikö ateistikin voisi elää hyvien periaatteiden mukaan. Mutta Jumalan kieltäminen tuo mukanaan toivottomuutta, joka väistämättä vaikuttaa ihmisen elämään. No, ehkäpä he viisaampina ihmisinä päättelevät, ettei toivo ole tärkeää, ei usko, ei rakkaus.
"Kovin pieni määrä ihmisiä siis kannattelee harteillaan tämän maailman aivoja." ja "ylimieliset kommentit siitä, miten viisaita he ovat meihin verrattuina" ja "Määritetäänkö heidät tyhmiksi siksi, että he ovat uskovaisia?"
VastaaPoistaKaikissa näissä ilmenee sama ajatusvirhe (kaikissa ei sama virheellinen ajattelija): ei tuollaisesta tilastollisesta ilmiöstä voi tehdä muutamaa yksilöä koskevia päätelmiä - varsinkaan, kun tutkimuksessa havaittu ero on melko pieni.
Sitten noista ateistin ja kristityn skenaarioista kuoleman jälkeen: on olemassa muitakin vaihtoehtoja kuin "kristillinen jumala on olemassa" ja "mitään jumalaa ei ole olemassa". Ehkä on jumala, joka ei tykkää kristityistä, mutta tykkää ateisteista ;)
Tarkoitus siis tuolla sanoa vain, että kuolemanjälkeisen tuomion pelaaminen järkeilemällä on minusta mahdotonta. Jos on muita syitä uskoa, niin se on tietysti OK.
Täsmälleen samaa mieltä olen kansssasi siitä, että hyvien periaatteiden mukaan eläminen on oikein hyvä lähtökohta elämälle. Samoin siitä, että monet kristillisiksi mielletyt periaatteet ovat oikein hyviä, ja siitä, että noista luettelemistasi ihmisistä useat niitä ansiokkaasti todeksi elävät. Kaikkia en tunne.
Minulla ei ole yhtää mitään sellaista kristittyä vastaan, jonka arkielämän periaatteet minäkin pystyn allekirjoittamaan. Sama pätee varmasti monesti toisinkinpäin, mutta esim. emerituskirkkoherra Leipälän muuten ansiokkaissa kirjoituksissa Kuulumisissa uskomattomat eivät saa kovin mairittelevaa kohtelua, vaan tulevat leimatuiksi jonkinlaisiksi ihmisen irvikuviksi. Sinä, Jutta, päästät meidät vähän vähemmällä, mutta ylimielisyys ja toivottomuus tästä kuitenkin päällimmäisinä ominaisuuksina jäävät mieleen. Ei se sinänsä haittaa - en usko, että tämä oli tarkoituksesi.
Minä tunnen pääsääntöisesti kovin älykkäitä kristittyjä ja kovin hyviä periaatteita noudattavia ateisteja. En tiedä, kannattaako kovin äkämystyä ilmiöstä, joka näkyy korkeintaan vain keskiarvoina laajoja joukkoja tarkasteltaessa.
Kovin pieni määrä ihmisiä tosiaan kannattelee harteillaan tämän maailman aivoja, jos ne ovat vain ateistien harteilla. Kun kaikki he, jotka eivät ole uskovaisia, eivät myöskään ole ateisteja. Itse asiassa todella suuri osa kuuluu tuohon välimaastoon. Tai, jos uskovat, niin eivät taivaan Jumalaan, vaan johonkin muuhun jumalolentoon.
PoistaTarkoitukseni ei todellakaan ole olla ylimielinen. Päin vastoin, minua häiritsee tuon ystäväni ylimielisyys kaikkea hengellistä ja uskovia kohtaan. Mielestäni myös he voisivat antaa toisten elää haluamallaan tavalla.
Minä en vaadi kaikkia uskomaan Jumalaan. Kerron, että Jumala on ja annan vaihtoehdon nille, jotka sen haluavat. Hän, joka ei halua uskoa, ei ole aivoton. Olen vain surullinen hänen puolestaan.
Toivottavasti se ei ole ylimielisyyttä, kun tunnustan muistavani monia teistä rukouksissani. Toivon teille parasta mahdollista, ja minun tietämykseni mukaan se on Jumalan armo.
"Piispa Matti Repo pitää tutkimusta kiinnostavana. Repo kertoo jäävänsä kaipaamaan ennen kaikkea tietoa siitä, miten kunkin älykkyystutkimuksen aineisto on syntynyt ja kuinka kattavia otantoja ihmisistä edustavat ne, jotka ovat jostain syystä osallistuneet oman älykkyynosamääränsä mittaamiseen.
VastaaPoista'Minä en näe, että uskonnollisuus rajoittaisi millään lailla järjen käyttöä. Jokainen uskova tekee jatkuvasti päätöksiä rationaalisen päättelyn mukaan. Vastaavasti en näe, miksi järjen käyttö estäisi uskoa. Molemmat vaikuttavat samassa ihmisessä jokapäiväisissä asioissa.
Usko on elämää kannatteleva voima eikä maailmanselitys.'"
IL 17.8.13