ME TEHDÄÄN KARTOITUSTA

ovikello soi itakuuden aikaan ja kurkistin, kuka siellä soitteli näin kovalla pakkasella. Oven takana seisoi ehkä kolmikymppinen nuorimies, lämpimästi pukeutuneena, hengitys huuruten.
- "Me tehdään kartoitusta tällä alueella", sanoi hän käsillääm levitelle naapurustoa päin.
- "Oletko jehovalainen", kysyin minä muistellen lehdestä lukemaani tiedonkeruu-uutista.
- "En ole", hän naurahti. "Teemme kartoitusta tällä alueella", hän jatkoi.
- "Jaaha?"
- "Kartoitamme ikkunoiden ja ovien tilannetta", hän jatkoi katsellen samalla terassille näkyvää keittiönikkunaamme.

Aha. Jahas. Ei sanonut mitään ulko-ovestamme, jonka kahva repsottaa ja joka pitäisi vaihtaa uuteen. Myös ikkunat pitäisi vaihtaa. Eivät toki näytä huonoilta näin ilta-aikaan, eikä se keittiön ikkuna lainkaan, mutta isoissa ikkunoissa huomaa auringonpaisteella lasipinnalla kaikki ne miljoonat naarmut. Lisäksi ne ovat vanhanaikaisina oikeita lämpösyöppöjä.

Silti sanoin hänelle: "Emme ole harkitsemassa niiden vaihtoa, kiitos."
Hän katsoi hetken ja alkoi taas osoittelemaan keittiön ikkunaa jatkaen puhettaan, joten toistin sanani uudestaa, sanoin näkemiin ja suljin oven.

Periaatteessa emme pidä minkäänlaisesta pakkomyynnistä. Siis sellaisesta myynnistä, jossa yritetään tavalla tai toisella pakottaa ostamaan jotain. Meille ovat pitkin syksyä ja talvea soitelleet tosi kärkkäät myyjät ikkuna- ja kattoasioissa. Lehdissäkin luki, että pakkomyynti vanhuksille on lisääntynyt rajusti. Kai mekin sitten jo kuulumme siihen ryhmään.

Tuo naapurustoon vetoaminen on kai keino, jolla he yrittävät vedota kaikkiin. Tottahan sinä, kun naapurikin, tulee samalla rahdilla, helppoa ja kätevää... Eikä kukaan muu naapurustosta ole välttämättä tarttunut siihen täkyyn.
Aikoinaan, kun olimme juuri uusineet peltikaton, meille soitteli muutamia myyjiä yrittäen saada meitä ostamaan uuden peltikaton, kun naapurustossakin tehtiin niin. Vaikka sanoimme, että meillä on ihan tuliterä katto, eivät meinanneet luovuttaa. Pakkomyyntiä, jos mikä!

No niin, jätin siis poikaparan jatkamaan kartoitustaan. Tämä muun muassa syistä, että:
- Hän ei esitellyt itseään. Mikä nimi? Mikä firma?
- Ei sanonut heti selkeästi, mitä kartoittaa, silloinkaan kun epäilin jehovalaiseksi.
- Ei kysynyt, kiinnostaisiko meitä tällainen ovi- ja ikkunakartoitus, kun sen nyt saisi kätevästi (ja ilmaiseksi?)
- Ei uskonut, kun sanoin ei. Sen sijaan, että jatkoi asian vänkkäämistä, olisi jättänyt vaikka jonkin esitteen tai käyntikortin ja sanonut, että ollaan toiste yhteyksissä. Tai jotai muuta sellaista.

Jossain vaiheessa vaidamme kyllä ovet ja ikkunat. Mutta meille on turha soitella tai tulla ovelle, olemme jo valinneet toimittajan. Kokemus on hyvä suositus.