KAIKKI JOHTAA JEESUKSEEN - TÄYTTÄ HEPREAA

"Herra on tullut ylistetyksi", "Minun Jumalani on täydelinen". On siinä naisihmisellä hienot nimet. Miehen nimet "Seuraa, pitää kantapäästä kiinni" ja "Jalosukuinen" eivät ole huonoja nekään. Nämä ovat etunimiemme heprealaiset selitykset =)  Hyvin alkoi siis viikonloppumme KKRO:lla heprean opiskelun merkeissä.

Kurssin opettajana toimi Juha Muukkonen Torniosta. Hän on kyllä Jumalan lahja maailmalle. Karismaattinen mies, täynnä Jeesusta. "Raamattu on Pyhästä Hengestä syntynyt, sen jokainen sana, jokainen kirjain, kertoo Jeesuksesta!"

Heprean kielen opiskelu oli aivan uudenlainen kokemus. Viime talvi Raahe-opistossa oli hyödyllinen. Tämä sen sijaan oli elämys! Kaikki asiat todella johtivat Jeesukseen. Juha lupasi, että jokaiseen kysymykseen oikea vastaus on: Jeesus. Ja olihan se, tuli itsekin kokeiltua =D

Heprean kielessä sanamuoto on toisin päin kuin meillä. Ei siis sanota hyvää 'huomenta' vaan 'boker tov' - huomenta hyvää.  "Pitää ajatella asioita lopusta käsin, niin saadaan oikea näkökulma. Taivaassa Jeesuksen luona ei tule mieleen maailman kurjuudet, loppu ratkaisee."  Välillä oltiin kuin herätyskokouksessa.

"Lännessä kirjoitetaan vasemmalta oikealle, idässä oikealta vasemmalle. Kaikki siis kirjoittavat koti Jerusalemia" =D  Tämä on yksi niistä monista kevennyksistä, joilla Juha maustoi opetustaan.

"Taivaassa puhutaan hepreaa, kun sen oppimiseen menee ikuisuus. Kannattaa aloittaa opiskelu nyt, koska taivaassa ei ole enää aikaa!"  "Heprean kielen kautta oppii tuntemaan Jeesuksen paremmin."  "Kurssilla olisi hyötyä siitä, jos osaisi Raamatun ulkoa." No, yksi muisti yhden, toinen toisen kohdan. Tällä selvittiin.

"Siunaus on siinä, että Jumalan tahto tapahtuu meidän elämässämme."  Sana siunaus tulee heprean kielessä sanajuuresta 'polvi'. Eli siunaus on 'olla polvillaan'.  Sekin kertoo paljon sanan merkityksestä.  Monilla sanoilla on tämäntapaiset juuret. Ja kaikkien juuri on lopulta Jeesus.

Kuulimme myös kertomuksen miehestä, joka oli kokenut vaikeita aikoja. Silti hän ei vihoitellut Jumalalle vaan totesi: "Uskon olevani Jumalan työn kohteena!"  Siinä on se siunaus. Sitä ei kaikkien huolien keskellä aina muista, että joskus pitää särkyä tullakseen eheäksi. Kaikki särkyneen ruukun muruset kerätään tarkasti talteen ja niistä muovataan uusi, ehyt astia.

Eräällä tauolla kuulin sivusta Juhan kertovan jollekin tarinaa siitä, miten häntä oli pyydetty tekemään jotain, toimimaan tietyllä tavalla, koska hän pappina on kirkon palvelija ja ihmisten palvelija. Siihen hän oli vastannut, että hän on Jumalan palvelija. Periaatteen mies siis.

Kaiken saarnaamisen ohella opiskelimme hepreaa yhden syksyn edestä. Päivät olivat tiiviitä. Perjantaina klo 16-21 ja lauantaina klo 9-18. Yhtään ei silti ehtinyt väsyttämään, kun  kaikki oli niin todella mielenkiintoista. Kolme viikonloppua vielä tulossa, marraskuussa, tammikuussa ja helmikuussa. Sitten odotammekin kesää, josko voisimme mennä  kesäkurssille. Tämä kaikki on niin suuremmoinen kokemus, että se on pakko katsoa loppuun asti. Paras on vielä edessäpäin!

Jeshua hu ohev otcha uani!